Katastrofi, suunnitelmamuutos, treenausta, lisää suunnitelmamuutoksia..

Kesäkuun 14. päivänä piti lähteä Parvelan hevostilalle Orivedelle Judy Cross Strehlken Centered Riding -klinikalla. Olin siellä viime vuonnakin Gamillan kanssa, silloin kaksi päivää. Tuosta kerrasta kirjoitinkin postauksen. Tämän vuoden keikasta ei postausta tule syystä että jouduin perumaan koko kurssin, joka tosin työesteiden vuoksi typistyi yksipäiväiseksi. Alunalkaen olin menossa tänäkin kesänä kurssille Gamillan kanssa,  kunnes Gamillalle tuli ikävä päänravisteluongelma, jota jo luulin headshakingiksi. Tämän vaivan vuoksi olin varautunut menemään kurssille jollakin lainahevosella X, kunnes viime hetkellä ongelmaan saatiin apua. Eläinlääkäri nimittäin epäili, että kyseessä on kuitenkin poskiontelotulehdus (tai muu pään ontelon tulehdus), johon saatu lääkekuuri ilmeisesti auttoi, koska ravistelu on nyt loppu!! Enempää en voisi olla helpottunut. Tästä riemastuneena päätin tietysti mennäkin kurssille Gamillan kanssa. Vaan eipä olisi vielä pitänyt huokaista helpostuksesta, lisää ongelmia oli luvassa (niitä on nyt riittänyt..). 

Sanni lupautui lähtemään kurssille kuskiksi ja osallistumaan sille itsekin kuunteluoppilaana. Kurssia edeltävänä iltana poni oli hieman epäpuhdas etujalastaan. Oli pakko odottaa aamuun ja katsoa mikä tilanne silloin olisi. Epäilimme ettei vaiva ollut mikään vakava ja  johtui vain laukkaamisesta soratiellä ylämäkeä.

Sanni ja Gamilla ylämäkilaukkaamassa

 
Aamulla menimme Sannin kanssa aikaisin tallille ponia lastaamaan ja mikä meitä siellä odotti!?! Poni jonka jalat kyllä olivat kunnossa, mutta jonka silmät eivät todellakaan sitä olleet. Näin samantien, että kurssi piti unohtaa! Gamillan silmät olivat lähes ummessa, ärtyneet ja vetistävät. Keksin syynkin samantien: edellisenä iltana ponin harjaan laittamani ötökkäkarkoiteaine Coopersect. Tiesin ainetta nyt ensimmäistä kertaa kokeillessani, että se aiheuttaa joillekin hevosille allergisen reaktion, tietääkseni lähinnä kutinaa. Mutta näin pahaan oireiluun en ollut todellakaan varautunut! Myöhemmin netin kautta selvisi, että nimenomaan arabisukuiset ovat tuolle aineelle muita herkempiä. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka lupasi tulla heti yhden hätätapausasiakkaan jälkeen. Puhelun aikana jo selvisi, että CR-kurssi piti perua. Laitoinkin yhteyshenkilölle viestiä asiasta. Sanni olisi lupautunut jäämään odottamaan eläinlääkäriä, mutta halusin itsekin jäädä ponia hoitamaan. Ja hyvä että jäin, kuten kohta selviää..Eläinlääkäri tuli ja katsoi ponin yleistilan. Siinä ei sisänsä ollut mitään hälyttävää. Ponia kutitti hirvittävästi ja se ravisteli päätään lakkaamatta. Eläinlääkäri antoi sille kortisonipiikin oireita helpottamaan. Pahinta oli kuitenkin se, että pupillit eivät lääkärin tarkistuksessa vastanneet valoon normaalisti. Eläinläkääri huuhtoi silmät ja käski minun tehdä samoin parin tunnin välein. Se olisi kuulemma ainut asia, mitä nyt voitaisiin tehdä ja toivoa ja odottaa, että silmien toiminta normalisoituisi. Voitte vaan kuvitella, miltä sillä hetkellä tuntui! Sokeutuisiko poni? Jouduttaisiinko sen silmä poistamaan? Yhden silmän menetyksen vielä pystyisimme hanskaamaan, mutta molempien ei, ei mitenkään. 
  
Seuraavista 2 vuorokaudesta tuli aika raskaita eikä vähiten siksi, että Sanni-parkakin piti ajaa terveyskeskuksen päivystykseen, koska myös Sanni sai allergisen reaktion ponia käsitellessään.  Sannille tuli kova kutina naamaan, mikä ei meinannut helpottaa erilaisista hoidoista huolimatta. Joten apukädet olivat pois pelistä.

Olin hyvin paljon ponin luona sitä hoitamassa. Tarkistin aina välillä silmien pupillien reaktiota - jota ei ollut. Opin tämän katastrofin aikana sen, että hevosen pupillit eivät ole pyöreät kuten ihmisten vaan laakeat, jotta se näkisi lähestyvät pedot kauempaa horisontista. Opin myös sen, että hevosen silmän pupillit eivät vastaa valoon yhtä nopealla supistumisella kuin meidän ihmisten. Ensimmäisenä vuorokautena ei juuri tapahtunut huomattavaa olon kohenemista. Poni oli aika rassukka! Se kyllä söi, mutta oli aika surkea. Silmät olivat edelleen ärtyneet ja ponin pitikin pysytellä tallissa, koska valo aiheutti silmiin kipua. Sanni sentään pääsi pois terveyskeskuksesta ja oireetkin hävisivät.

Toisena vuorokautena Gamillan pään ravistelu alkoi vähentyä ja silmien ärsytys samoin. Jatkoin silmien huuhtelua sitä pikku hiljaa harventaen. Poni alkoi selvästi olla terveempi, koska se alkoi vastustella tuota operaatiota. Lopulta siitä ei tullut mitään, ei vaikka Mikko piteli ponista kiinni. Potilas päätti, että homma sai riittää. Ja niin se saikin - pupillit nimittäin alkoivat pienetä, kun vein ponin ikkunan viereen valoon! Ensin vähemmän ja hitaammin ja lopulta nopeammin ja selkeämmin. Pahin oli ohi! Silmät alkoivat olla niin hyvät, että poni saattoi mennä päiväksi ulos tarhaan. Selvisimme tästä kauheudesta säikähdyksellä ja parin päivän päästä poni oli niin hyvä, että saatoi jo ratsastaa sillä. Muutaman päivän ajan se oli vielä väsynyt, mutta viikon kuluttua jo täysin oma itsensä, jota sai tuttuun tapaan pidätellä laukassa. Ja pään ravistelu pysyi myös poissa! 

Terve poni & iloinen Sanni

Sanni ja Gamilla maastoilemaasa - minä mukana kuvaamassa ja henkisenä tukena.

Ihmeiden aika ei ole ohi, olen alkanut käyttää PINTELEITÄ!! Olen aina ollut laiska pintelöimään, mutta hukkasin Gamillan kaksi koulusuojaa, joten oli syytä vähän ryhdistäytyä. Ei tuo pinteleiden laittaminen nyt loppujenlopuksi niin kamalan työlästä olekaan, parin minuutin juttu.

Tämän allergiakatastrofin jälkeen aloin taas treenata ponia uudella innolla. Tarkoitus oli mennä kesäkuun lopussa Hämeenlinnassa järjestettäviin koulukisoihin, jossa ratsastettaisiin pitkän radan ohjelmia. Ohjelmaksi valitsin Helppo B Nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma 2003, päivitetty 2009. Se tuntui tähän saumaan sopivalta ja riittävän haasteelliseltakin. Siinä on paljon laukkaa, jota meidän pitäisi kisoja varten treenata. Treenatessa Gamilla tuntui tosi hyvältä ja jopa kokorataleikkaa laukassa sujui aika nätisti.

Kenttä vähän pölisi (Ei me sentäs mitään savukoneita näissä kuvauksissa käytetä..vielä..heh)

 


Vaan eipä kahta ilman kolmatta, ongelmaa siis!!! Nyt kun kaikki oli taas hyvin ja poni tuntui todella hyvältä ratsastaa, se alkoi noin viikkoa ennen kisoja ravissa yhtäkkiä jonkinmoisen kompastuksen tms. jälkeen olla epäpuhdas vasemmasta takajalastaan. Jotain tapahtui, kun kokosin ravia ja pyysin ponia siirtämään painoa takajalalle. Silloin se astui huonosti alle (tai mitä sitten tapahtuikaan) ja homma oli (taas) siinä. Kisat pitää perua. Epäilen nyt epäpuhtauden syyksi liian pitkää kengitysväliä. Takakengät ovat varsinkin todella kuluneet ja ylikasvaneet (oma mokani!) ja kanta hyvin matalalla. Kengittäjä tulee huomenna. Toivon (taas) todella, että tämäkin ongelma ratkeaa suhteellisen kivuttomasti. Aina ei ole ihan helppoa..Ihan varovasti olen (taas) katsonut uusia kisoja heinäkuulle, mutta melkein jo pelottaa mitä seuraavaksi tapahtuu ja meneekö tämä jalkajuttu ohi vai ei..

Sanni ja Gamilla Laukossa. Ihana "mummulakesäfiilis"

Treeniä, treeniä..

Treeniä, treeniä, koulutreeniä..

Gamilla on kotiutunut uudelle tallille jo niin hyvin, että ollaan päästy taas treenaamisen makuun. Varsinaista kenttäähän tallilla ei (vielä) ole, mutta näissäkin olosuhteissa pystyy asioita kyllä harjoittelemaan. Tämän postauksen kuvissa näkyvällä nurmialueella en paljoa laukkailla uskalla, koska alue on epätasainen ja kalteva, mutta käynti- ja raviharjoituksia siinä pystyy kyllä tekemään. Tallin lähellä olevalla radalla pystyy sitten laukkaamaan kunnolla, siinä on aivan upean hyvä pohja! 

 

 Helppo C alkaa olla ponilla hallussa. Vielä kun saadaan oikean laukan nostoon varmuutta niin se on hyvällä mallilla.Helppo B:n vaatimustasosta lisätty käynti ja pohkeenväistö alkavat näyttää hyviltä. Pohkeenväistö sujuu vasemmalle tosi hyvinkin jo, oikea suunta on vaikeampi. Helppo A:sta lisätty käynti- ja ravi, takaosankäännös ja jossain määrin myös avotaivutus ovat ainakin hyvällä alulla. 

 

 

Oikean laukan nostoa pitää vaan treenata ja treenata ja palkita ponia kovasti jokaisesta onnistumisesta. Tiedän että se yrittää sitä kovasti. Epäilen, että sen takajalkojen pihtiasentoisuus asettaa oikean laukannoston onnistumiselle haasteensa. Toisaalta se on koko ajan parantunut! Itse laukka on parantunut molempiin suuntiin kovasti. Laukka pyörii koko ajan paremmin ja paremmin. Jos ponin laukannosto oikeaan on haaste niin vahvuuksia tällä ovat luontaisesti hyvä ryhti ja tasapaino sekä poniksi hyvät liikkeet. Piiitkällä aikavälillä vaativa B/A on varmasti mahdollinen. Muistelisin että Gamillan molemmat vanhemmat ovat sitä tasoa.

Katse! :) Alan jo pikku hiljaa välillä muistaa, että sinne hevosen niskaan EI tuijoteta, se pysyy siellä tuijottamattakin! CR:stä oppimani pehmeä katse on todella hyvä ja toimiva juttu ja sitä treenaan koko ajan.

Istuntahaasteet -  jalat, jalat, jalat...

 

Eli ponin osalta tavoitteet ovat hyvin mietittyinä. Yleisesti ottaen haluan ratsastaa sitä paljon rennosti eteen alas ja saada moottoria takaa toimimaan. Minun omat (istunta)haasteeni ovat etenkin rentous(!), katse ja jalat. Jalkaa pitäisi saada ylhäältä asti taaemmas ja rennommaksi. Muitakin haasteita ratsastuksessani on, mutta nämä ovat tärkeimmät.  Kaikkea ei voi korjata kerralla. On helpompaa ja tehokkaampaa, kun keskittyy korjaamaan asian kerrallaan. 

Eteen-alas ratsastus on meillä keskeinen juttu! Välillä se on haasteellista, jos ponilla on paljon virtaa, mutta siihen pyrin kuitenkin.

Pikku-e..

Centered Riding -kurssista oli paljon hyötyä ja sain eväitä myös itsenäiseen harjoitteluun. Haluaisin kuitenkin myös tunneille Gamin kanssa. Klassisesti suuntautunut kouluratsastusajattelu kiinnostaa eniten.  Muutama opettajavaihtoehto on jo mielessä, pitää vaan selvittää miten ne onnistuisivat käytännössä. Yksi klassisesti suuntautunut talli olisi aika lähellä. Yritän nyt kesän aikana treenata ahkerasti pikku-eetä varten, jotta saan sen suoritettua ja pääsen sitten Gamillan kanssa itsenäisesti reissaamaan valmennuksiin ja kursseille, ehkä joskus sitten kisoihinkin.. Gamilla menee jo aika lailla suoraan kävelemällä koppiin. Uskon että saan sen sinne kohta jo yksinkin. Olen sen pari kertaa lähettänyt koppiin niin, etten ole itse kävellyt sinne edellä vaan olen käyttänyt lähettämistä. Kun tuo alkaa sujua myös vierailla paikoilla hyvin, en tarvitse apukäsiä sulkemaan takapuomia vaan pystyn tekemään tämän itse. Kun tuo sujuu ja pikku-e on lompakossa, olen vapaa ja kenestäkään riippumaton reissaamaan ponin kanssa. Jee! Ei kun treenaamaan, näitäkin :)

Kuningatar on saapunut kartanolle - eli heppa uudessa kodissa!

The Queen has arrived the Building..! - eli uudella tallilla ollaan!

Uusi talli

Nyt ollaan oltu jo hetki uudella tallilla. Aikaahan se vielä tottua uuteen paikkaan, kun niin pitkään kävin edellisellä tallilla. Mutta tämä uusi talli vaikuttaa oikein mukavalta paikalta, ihmiset ovat kivoja ja hoito oikein erinomaista. En voi valittaa! Nyt vaan täytyy antaa itselle ja hepalle aikaa tottua uusiin kuvioihin.

Heppa ja tavarat on nyt siirretty uudelle tallille. Sanni on vielä sairaslomalla jalkansa kanssa, mutta Sannin possumuki kulkeutui muun muuttotavaran mukana tallille :)

Ekat päivät meni Gamillalta aika lailla pöristessä ja kavereiden perään huudellessa. Meidän kanssamme - tai itse asiassa päivää aiemmin - muutti samalle tallille ex-talliltamme 2 muutakin hevosta, Jere ja Marge, jotka molemmat ovat Gamillalle oikeinkin tuttuja. Jeren kanssa ollaan oltu yhdessä traikkureissuilla ja Marge taas on aiemmin ennen varsan saamista ollut Gamin tarhakaveri. Uudella tallilla kaverukset sijoitettiin niin, että Marge ja Gami ovat vierekkäisissä karsinoissa ja Jere niitä vastapäätä. Näin niillä oli alusta lähtien tuttuja lähellä. Gamilla oli joka tapauksessa ensimmäiset päivät aika levoton, pöyri paljon karsinassa ja huuteli heti Margen perään jos se hävisi näköpiiristä. Nyt tilanne alkaa pikku hiljaa tasaantua. En halua, että Gamista tulee liian riippuvainen kavereista, joten olen tarkoituksella ottanut sitä alusta lähtien uudessa paikassa pois Margen läheltä, käynyt kävelyllä jne. Eiköhän tämä elämä pikku hiljaa asetu uomilleen!

Ootko säkin täällä? Mäkin olen täällä! Kaverukset Marge ja Gamilla vierekkäisissä tarhoissa.

Edelleenkään minulla ei ole ollut kunnon kameraa tallilla mukana, joten vieläkin joudutte tyytymään kännykkäkamerarääppäisyihin! Mutta LUPAAN, että korjausta asiaan on tulossa!

Uuden tallimme ympäristössä ei ole valittamista. Täällä kyllä hermo lepää!  Käki kukkuu iltaisin ja me jopa näimme käen tallin viereisessä puussa!

 

Kukka antaa Gamillalle iltaheinää. 

  

Nääääääin iiiiiisoksi voi poni kasvaa, kun se kävelee ensi kerran uuden tallin alueilla vieraiden hevosten ohi! "Keitäs tuolla kaukana on? Huomaakohan ne, että MINÄ olen saapunut tänne?"
 

Kattokaa kaverit, mikä ihme toi on? HARMAA hevonen? Eikä!!   

Gamilla hankkii sivistystä eli lukee uuden tallialueensa historiikkia.  

Baana aukiiiiii....!!! Tässä me vielä tullaan laukkailemaan!

Opittuja asioita testaamassa 

Ratsastin eilen ensimmäisen kerran Gamillalla uudella tallilla. Annoin sille centered riding -kurssin ja muuton jälkeen vähän aikaa sopeutua ja rauhoittua. Ajattelin, että olisi aika turhaa lähteä ratsastamaan kaiken sen stressin päälle. Nyt varustauduin siihen, että poni olisi ihan pöllö. Vaan eipä se ollut! Otin heti alussa kurssilla opittuja kikkoja käyttöön (jalat kevymmin jalustimessa, rennot varpaat, hengitys, jalkaterät enemmän sisäsyrjälle) ja homma sujui oikeinkin mallikkaasti. Menin tosin vain käyntiä, mutta joka tapauksessa olin todella tyytyväinen poniin, sillä se hakeutui luottavaisesti ja rennosti kuolaimelle.

Huomasimme cr-kurssilla, että Gamillan satula (Flexible Inspiration) valuu vasemmalle. Kurssin ohjaaja Judy suositteli viemään satulan jonnekin tarkistettavaksi - hän ei tosin satulaa katsellut sen tarkemmin. Omaan silmään en ole havainnut eroja vasemmassa ja oikeassa satulan puolessa. Nyt kysymys kuuluu: onko a) satula toppauksiltaan vino b) olenko minä vinossa tai ratsastan jotenkin eri tavalla eri suuntiin (Judy ei tästä kyllä erityisemmin kurssilla mitään ainakaan sanonut vai c) onko hevonen sillä tavalla asymmetrinen rakenteeltaan tai liikkeiltään, että se vaikuttaa satulaan. Huh, mikä ongelma taas ratkottavaksi! Nousen selkään yleensä korokkeelta (koska tynnyriponin satula valuu muutenkin pitkin kylkiä), mutta laitan silti jalan vasempaan jalustimeen. Meneekö satula sitten siinä vaiheessa sen verran vinoon, että se lähtee jo käyntiä ratsastaessani valumaan pitkin vasenta kylkeä? Tämä on mielestäni yksi mahdollinen syy! Nousin alussa Gamin selkään totutusmielessä molemmilta puolilta, mutta nyt olen taas tyhmästi palannut vanhoille tavoille ja noussut aina vasemmalta. Ehkä kokeilen seuraavaksi nousta oikealta puolelta niin nähdään, miten satulan sitten käy! Palailen tähän asiaan myöhemmin.

Centered riding - kurssi ja muutto

Nyt on ollut pari päivän sisällä paljon tapahtumaa! Voi sanoa, että olen (todella) väsynyt, mutta myös onnellinen. Voipi silti mennä pari päivää ennen kuin tästä väsymyksestä taas toipuu. Samalle viikolle osui cr-kurssi ja muutto uudelle tallille. Isoja asioita meille molemmat, joten ponikin saattaa olla hiukan pyörällä päästään ja väsyksissä. Tai no - ainakin pyörällä päästään.

Judy Cross Strehlken Centered Riding Klinikka Parvelan hevostilalla 1.-2.6.2012

Tallikaverini Tanja vihjasi alkukeväällä mahdollisuudesta osallistua ratsastavana oppilaana IV-tason cr-ohjaaja Judy Cross Strehlkenin klinikalle. Innostuin asiasta ja ilmoittauduin mukaan. Kurssi järjestettiin Parvelan hevostilalla Oriveden Eräjärvellä, jonne on meiltä matkaa alle sata kilometriä.

Ihan ensimmäinen kosketus cr:ään tämä klinikka ei minulle ollut. Muistelen innostuneeni centered ridingin kehittäjän Sally Swiftin opeista samanaikaisesti, kun kiinnostuin Klaus Hempflingin kirjasta ja videosta eli toista kymmentä vuotta sitten, kun omistin edellisen hevoseni Fixin. Nämä kaksi tyyliä ja oppimaailmaa kiinnostavat minua yhäkin ja viime aikoina olen palannut niihin uudestaan.

11 vuotta sitten hankkimani Sally Swiftin cr-kirja ja -videokasetit.

Olen ollut kerran II-tason cr-ohjaajan pitämällä parin tunnin kurssilla, jossa tehtiin kuivaharjoittelua muun muassa jumppapallolla. Saman ohjaajan yksityis-ja pienryhmätunneilla olen ollut myös joitakin kertoja ja pitänyt sekä hänen opetustyylistään että cr-ajattelusta kovasti.

Centered Riding^® on tapa opettaa ratsastuksen klassisia perusteita. Kun ratsastuksenopettaja kertoo sinulle ”mitä” sinun pitää tehdä kommunikoidaksesi hevosesi kanssa, Centered Riding^® vastaa kysymykseen ”kuinka”. Se antaa sinulle uuden näkökulman niin ratsastamiseen kuin koko elämäänkin  (lähde: Scanarab.net)

Pitkästä aikaa reissuun..

Viimeistä kertaa Geetä vanhan tallin tarhasta hakemassa..haikeaa..

Raskauden ja Merituulen syntymän ja pitkän sairaalassaolon vuoksi emme olleen matkustaneet yhdessä Gamillan kanssa mihinkään noin 1,5 vuoteen. Vähän jännittikin lähteä kurssille vieraaseen paikkaan!

Traikussa! Ihanaa kun lastaaminen sujuu nykyään hyvin.

Kokeilin Geen lastaamista koppiin kahdesti ennen kurssille lähtöä, jotta meillä olisi ollut aikaa treenata lastausta tarvittaessa ennen h-hetkeä. Mitään lastaustreeniä ei kuitenkaan tarvittukaan, sillä Gee meni molemmilla kerroilla koppiin muitta mutkitta ja oli siellä oikein rentona. Toisella kerralla jopa lähetin sen sinne - ensimmäistä kertaa muuten - ja kun sekin onnistui, olin aika vakuuttunut, että kurssille lähteminen sujuisi hyvin.

Osa(!) muutto-ja kurssitavaroista. Jumppapalloa käytettiin cr-kurssilla kuivaharjoittelussa. Oli muuten todella havainnollinen harjoitus.

Matkalla! Pitkäaikainen kotitallimme Hovin ratsutila jäi taaksemme. Olisin hyvinkin saattanut päästää parit kyyneleet ellei tuleva kurssi olisi jännittänyt niin kovin että ajatukset olivat tässä vaiheessa jo siellä.

Kurssi alkoi vasta perjantaina, mutta päätin viedä Gamillan kurssitallille jo torstai-iltana, koska  muuten olisimme joutuneet lähtemään matkaan kukonlaulun aikaan.

Matka Oriveden kurssipaikalle sujui oikein hyvin. Gamilla vaikutti olevan kopissa ihan tyytyväisenä, sillä mitään kummempia kolinoita tai tärinöitä ei kopista kuulunut eikä tuntunut. Perille päästessämme Gee oli myös ihan ok eikä ollut hionnut. Kopista ulos tultuaan se kyllä alkoi heti käydä vähän kierroksilla. Pitkästä aikaa vieraassa paikassa kaikkien niiden hevosten, lasten trampoliinin ja muiden jänskien asioiden keskellä laittoi neidin vähän säpisemään. Ihan kiltisti se kyllä oli, ei rynnännyt eikä hyppinyt tai muuta sellaista, mutta energiataso oli kieltämättä aika korkealla. Taluttelin sitä hetken ulkona ja vein sitten talliin. Karsinassakin se kävi vielä kierroksilla samoin kuin tarhassa, johon sain sen välillä laittaa hetkeksi. Kurssitalli oli täynnä joten kurssipaikalle tuodut hevoset saivat olla ulkona yhdessä tarhassa vuorotellen.

Koska oli jo ilta kun saavuimme Parvelaan, en voinut jäädä kovin pitkäksi aikaa Geen seuraksi vaan lähdin majoituspaikkaani parin kilometrin päähän. Uskalsin kuitenkin lähteä, koska Gee alkoi aika tyytyväisenä syödä heiniään karsinassa. Tiesin kyllä kokemuksesta, että se rauhoituisi ajan kanssa eikä sillä olisi mitään hätää.

Majapaikkani kurssin ajan tunnelmallisessa ladossa Eerolan tilalla

Ensimmäinen kurssipäivä - kantapäitä ja hengittämistä

Ensimmäisen kurssipäivän aamuna kävelin yöpymispaikaltani tallille ja juoksutin Geetä vähän aikaa kentällä, jotta saisin siitä ylimääräiset energiat pois ennen ratsastusta. Energiaa totisesti näytti riittävän, sillä Gee kävi edelleen kierroksilla. Vähän epäilytti miten selviäisimme ratsastuksesta.

Ennen ratsastuksia kokoonnuimme esittelyä ja teoriaosuutta varten. Tämän jälkeen seurasi se kauan odotettu ja pelättykin ratsastus, sillä olin heti ensimmäisessä ryhmässä kahden muun ratsukon kanssa. Menin selkään vasta kentällä. Gamilla vaikutti vieläkin aika energiseltä, muttei sentään pöllöillyt. Tällä ensimmäisellä tunnilla menimme vain käyntiä. Tunnista mieleen jääneitä asioita ja huomioita olivat:

• Jalkateräni ovat keskenään erilaisessa asennossa. Vasemman jalkani kantapää on alempana kuin oikean.
• Minun pitäisi pitää jalkaa kevyemmin jalustimessa, niin että jalkani ja jalustimen välissä voisi pitää sormea ilman että siihen sattuu.
• Jalkani on liikaa jalustiminen ulkosyrjällä, pitäisi olla enemmän sisäsyrjällä

Silloin kun aloitin ratsastamisen 80-luvulla, "kantapäät alas" oli yksi yleisimmin hoetuista lauseista ratsastustunneilla. Minulle tuotti aina ongelmia saada painettua kantapäitäni alas, koska akillesjänteeni ovat tiukat. Ja nyt kun olen vuosikaudet yrittänyt painaa kantapäitäni alas, kohtaankin vihdoin helpotuksekseni uuden opin, jonka mukaan kantapäitä ei missään nimessä pidä yrittääkään painaa alas, sillä silloin koko jalka jännittyy! Olikin aika hassua, kun Judy käski minun nostaa kantapäitä YLÖS! Jalustinta ei myöskään pidä laittaa liian lähelle jalkaterän kärkeä, kuten 80-luvulla myös opetettiin. Tai yritettiin opettaa. Minä kun en ole ikinä oikein osannut pitää jalustinta sillä tavalla.

Varpaiden tulisi olla rennot ja niitä liikuttelimmekin tunnilla. Sääriä eikä polvia ei saa puristaa satulaan. Ja sitten se tärkeääkin tärkeämpi asia eli hengitys, jota harjoittelimme myös teoriaosuuksissa! Nämä jäivät päällimmäisenä mieliin ensimmäiseltä tunnilta. Olen aina kokenut, että jalat ovat minun istuntani heikkous, joten sikälikin tuli paljon oikein hyödyllistä asiaa.

Muutama hyttynen..Kaikki mahdolliset ötökänkarkoitusmyrkyt tulivat tarpeeseen, kun istuimme katsomassa toinen toistemme ratsastusta.

Kaikki ratsastusryhmät tekivät vähän eri asioita, mikä oli minusta hyvä. Näin saimme paljon irti kurssista, sillä ideana oli, että kaikki katsoivat kaikkien tunteja.

Päivän mittaan Gamilla alkoi rauhoittua ja rentoutua. Lähdinkin hyvillä mielin kurssipäivän päätteeksi majapaikkaani yöksi lepäämään.
 

Day two - keventämistä oppimassa eli back2basics..

Toinen kurssipäivä valkeni sääennustusten mukaisesti sateisena ja jonkin verran tuulisenakin. Aivan kuin ei olisi ollut riittävän jännittävää jo muutenkin olla pitkästä aikaa vieraassa paikassa Geen kanssa. Päivän kurssiaikataulua laitettiin sateiden vuoksi hiukan uuteen uskoon ja aloitimme päivän ilman hevosia tehtävillä harjoituksilla. Teimme kehoharjoituksia tänään myös jumppamatolla ja -pallolla. Erityisen havainnollisena ja hyvänä pidin jumppapallolla pareittain tekemäämme harjoitusta, jossa toinen istui pallolla ja toinen seisoi takana pitäen käsiä tämän hartioilla ja pompottaen istuvaa kaveria pallon päällä. Ideana oli havainnollistaa sitä, miten cr:n keskeiset asiat kuten hengitys vaikuttavat kehon rentouteen ja joustavuuteen. Oli hämmästyttävää huomata miten paljon hengityksen pidättäminen vähensi pallon päällä olevan henkilön elastisuutta ja liikettä. Samoin katseen suuntaaminen alaspäin "hevosen niskaan" ja kantapäiden painaminen alas vaikuttivat vastaavalla tavalla.

Tämän toisen kurssipäivän ratsastus jänskätti aika paljon ihan jo säänkin takia. Kiipesin Geen selkään kentällä ja aloin ratsastaa sitä käynnissä kahden muun ratsastusryhmässäni olevan ratsukon seurassa. Tällä kertaa menimme raviakin. Gee oli ihmeen rentoa, päristelikin, kun vaan muistin hengittää. Judy myös kehoitti minua käyttämään jo teoriaosuudessa meille opettamaansa rentouttavaa hengitystekniikkaa, jossa suusta tulee tietynlainen ääni. Kaipa se auttoi, sillä Gee ei hypähdellyt kertaakaan mihinkään suuntaan!

Yritin nyt keskittyä pitämään vasemman jalkateräni oikeassa asennossa ja olla viemättä kantapäätä liian alas. Judy myös opasti pitämään nilkat rentoina sekä liikuttelemaan varpaita saappaan sisällä ja kieltä suussa rentouden saavuttamiseksi kehoon.

Teimme käynnissä ja ravissa tasapainoon liittyviä harjoituksia. Nousimme ensin paikallaan ja sitten käynnissä jalustimille seisomaan. Ideana oli löytää jalkojen oikea asento. Tässä harjoituksessa huomaa selkeästi, miten jalan vieminen liian eteen tai taakse horjuttaa tasapainon. Tämän jälkeen teimme kevyessä ravissa harjoitusta, jossa istutaan yksi askel alas, kaksi ylös. Oli kyllä aika vaikeaa Geen kanssa, kun se mennä porhalsi aika reipasta vauhtia..Vähän meni meillä ohi tämä harjoitus, mutta tajusin kyllä idean ja voin jatkaa harjoittelua kotona.

Judy & Gamilla. Judy pyrki saamaan Geetä pidentämään kaulaansa.

Gee käyttäytyi oikein mallikkaasti vieraassa paikassa vieraan ratsastajan kanssa!

Olin kuullut, että Judy ratsastaa mielellään oppilaidensa hevosilla, joten kysyinkin häneltä voisiko hän ratsastaa hieman Gamillalla. Ja Judyhan suostui! Oli mielenkiintoista nähdä miten Gee menisi näin osaavan ratsastajan kanssa. Kun se pyrki nostamaan päätänsä, Judy seurasi kädellä mukana. Eli käsiä ei pitäisi lukita alas vaan seurata niillä kevyesti hevosen mukana. Ajatuksena oli myös saada Gee pidentämään kaulaansa, jottei se taipuisi väärästä kohdasta (kuten ymmärtääkseni Judyn mukaan länkkärikoulutetuilla hevosilla helposti käy). Gee käyttäytyi onnekseni oikein hyvin Judyn kanssa. Ei tarvinnut hävetä!



Huomasimme muuten kurssilla, että Geen satula täytyy topata, sillä se on vasemmalle vino. Ei ihme, että minun on ollut vaikea istua satulassa suorassa ja saada Gamillaa kääntymään! Täytyy löytää asap hyvä toppaaja Pirkanmaalta, että saadaan tämä asia kuntoon. Samoin kuulin yhdeltä kurssilaiselta, että näihin Vanhalan myymiin joustorunkosatuloihin voi kuulemma tehdä muutoksia, joilla estää satulan liukumista eteen Geen kaltaisella tynnyrihevosella. Tämäkin asia täytyy selvittää, sillä eteen liukuminen on meillä ongelma jo ihan kaarevan vatsalinjankin vuoksi!

Muutto!

Toisen kurssipäivän päätteeksi lastasimme Geen traileriin ja lähdimme ajamaan suoraan uudelle tallille Vesilahden Laukkoon.  Laukon kartanon yhteydessä sijaitsevan tallin nimi on Equitail ja se tarjoaa myös kuntoutuspalveluita hevosille. Tälläkin kertaa traikkuun lastaus sujui mallikkaasti samoin kuin itse ajomatka.

Perillä meitä olivat odottamassa A&A, joiden hevonen Jere muutti samasta tallista kuin mekin päivää ennen meitä. Samoin Tanjan Marge-tamma muutti entiseltä kotitallillaltamme tänne, joten Gamillaa oli kaksi tuttua hevoskaveria odottamassa ja toivottamassa tervetulleeksi! Kävelytin Geetä traikusta ulosoton jälkeen pienen hetken ja laitoin sen sitten uuteen karsinaansa syömään iltaheiniä. Tamma rauhoittui heti ja vaikutti tosi rennolta. Tästä se lähtee - elämä uudelle tallilla! Kannoin tavaroita autosta ja traikusta tallille ja joimme porukalla tervetulokahvit. Ihanaa!

Kuningatar on saapunut!

Gee uuden kotitallinsa karsinassa. Kukka antaa iltaheinää.

Kesäfiilistelyä & kurssitunnelmia

Ihana kesä on täällä!

Toukokuu ei ole vielä ehtinyt vaihtua kesäkuuksi ja silti kesä on alkanut jo ihan täysillä. Ihanaa! Elämä on paljon huolettomampaa näin kesäkaudella, kun ei tarvitse huolehtia lämpimästä pukeutumisesta vaan riittää, että kotoa lähtiessä laittaa kengät jalkaansa. Ihanaa on myös se, että hevosten kanssa voi touhuta iltaisin pidempään kuin muina vuodenaikoina.

Muuttomme uudelle tallille lähestyy lähestymistään. Enää muutama yö ja lähdemme Oriveden cr-kurssin kautta uudelle tallille. Olen jo vähän pessyt Gamillan tavaroita ja katsellut kaappia siihen malliin, että osaan orientoitua tavaroidenkin siirtämiseen paikasta a paikkaan b - tässä tapauksessa paikan x kautta. Samalle tallille muuttaa nykyiseltä tallilta muutama muukin hevonen, mikä helpottaa hevosen ja varmaan minunkin orientoitumista uuteen paikkaan. Uskon kyllä, että viihdymme - kaikki!

Hevostaitokurssia pitämässä

Kävin nyt launtaina pitämässä päivän pituisen kurssin tamperelaisella tallilla. Mukana oli puolen tusinaa asiasta kiinnostunutta ihmistä, jotka olivat avoimin mielin tutustumassa tapaani toimia hevosten kanssa maastakäsin. Otin trailerin mukaan, joten ohjelmassa oli talutus- ja picaderoharjoitusten lisäksi pientä lastausharjoitteluakin.

Huomio I

Jälleen kerran huomasi, miten nopeasti hevosessa tapahtuu muutosta parempaan, kun sen kanssa toimii sen ymmärtämällä kielellä, kehonkielellä loogisesti ja uskoen siihen mitä on tekemässä. Kyse ei ole mistään yliluonnollisesta, mihin mielestäni termi "hevoskuiskaus" jollain tapaa erheellisesti ajatukset johtaa vaan kyse on puhtaasti hevosen omaan käyttäytymiseen perustuvasta tavasta kommunikoida.

Huomio II

Toinen taas merkille pistämäni asia oli, miten herkkiä kehonkielelle eriyisesti ns. alkuperäisrotujen edustajat ovat. Kaikkein nopein kaikista kurssihevosista taisi olla pieni shetlanninponi, mutta samalla tavalla suomenhevoset olivat erittäin herkkiä huomaamaan sen, milloin ihmisen keho ei osoita ihan sinne, minne ihmisen oli se tarkoitus laittaa osoittamaan. Miten ihania opettajia ne ovatkaan!

Huomio III

Kolmas huomioni tällä kurssilla oli se, miten lapsi ja nuorikin pystyvät tekemään näitä asioita täysin siinä missä aikuisetkin. Mukana oli nuori tyttö, joka kuunteli opetustani todella tarkkaan ja teki upeaa työtä hevosten kanssa puhtaalla kehonkielellä.

Oli ihana huomata, miten ihmiset olivat täysillä mukana ja näyttivät pitävän tästä jutusta. He innostuivat niin paljon, että picadero jätettiin kentälle jotta he voivat jatkaa harjoittelua. Tämä juuri onkin tavoitteeni - saada ihmiset innostumaan ja kokeilemaan vaihtoehtoisia toimintamalleja. En pidä näitä kursseja ansaintatarkoituksessa vaan otan niistä lähinnä kulukorvauksen, jolla kustannan omaa jatkokouluttautumistani ja matkani kurssipaikalle. Koen myös saavani opettamisestani paljon itselleni. Joka kerta opin lisää hevosista, ihmisistä ja itsestäni. Kiitos :)

Yhden kurssilaisen eli Suvin ajatuksia kurssilta on hienosti kiteytettynä hänen omassa blogipostauksessaan. 

Ihana Nette oli yksi kurssihevosista. Tässä Nette on picaderossa eli neliöaitauksessa.Nette oli erittäin tyytyväinen ja rento työskennellessään kurssilaisten kanssa.

  

Kurssipäivän iltana en jaksanut tehdä mitään kummempaa Gamillan kanssa. Otin Kukan mukaan tallille ja kävimme yhdessä vähän jaloittelukävelemässä ja harjasimme Gamillaa. Tässä kesätytöt Koo ja Gee - molemmat 7 vee!

Kukka teki pieniä talutusharjoituksia Geen kanssa. 

"Sillä on kova nälkä."

Kukka hoitaa Gamillaa karsinassa. Mitä likaisempi Gamilla on, sen suurempi onni Kukalle. Onpahan enemmän hoidettavaa.

Ohjasajovideointi ja Sannin pikku tapaturma..

Laitetaanpas tännekin vihdoin video, jossa minä olen Gamillan kanssa. Treenasimme elokuisten Vermon kansallisten poninäyttelyiden ohjasajoluokkaa silmälläpitäen. Tämä on huisin kivaa!

Vermon varten meidän pitäisi saada uusi, kunnollinen ajovyö tämän onnettoman ja huonosti topatun juoksutusvyön tilalle. Nahkainen olisi kiva! Ja jos vyö on musta niin sitten tarvitsemme myös uudet mustat suitset.

Sanni putosi ilman satulaa pellolla laukatessaan Gamillan selästä ja on nyt saikulla ratsastushommista. Olen kuitenkin hakenut Sannin pari kertaa tallille fiilistelemään kuten kuvasta näkyy.

Tiimi! Sanni, Gamilla ja kepit!

 

ps. Kahden viikon päästä CR-kurssille ja sieltä suoraan muutto uudelle tallille! 

Talven muistelua ja kesäsuunnitelmia!

Tällä kertaa minulla on vain kännykkäkamerakuvia blogiin laitettavaksi. Kevään ja kesän mittaan otan kyllä taas oikean kamerani mukaan tallille, jotta saan kunnon kuvia! Nyt mennään näillä.

Kevät alkaa olla siinä vaiheessa, että on aika tosissaan suunnitella kesää - hevoskesää! Ihana kun on kuiva kenttä ja hepalla kesäpopot jalassa! Olin jo kauan odottanut, että päästään jäästä ja lätäköistä eroon ja nyt se on totisinta totta.

Gamilla toukokuussa 2012 koulutreenailun jälkeen

Ihanaa, kenttä on kuiva! (Piti tämä ihanuus ikuistaa oikein satulasta käsin, hih) 

Sanni ratsastaa ilman satulaa Gamillalla toukokuussa 2012. Hienot <3

Edessä pesu..

Ihan ensimmäiseksi pitäisi pestä poni. Siihen ei taida yksi pesukerta riittää. Luulen, että ainakin pari pesua tarvitaan, jotta päästään edes suurimmista talven pölyistä ja kurasta eroon. Jos ensi viikolla on kohtuu hyvät kelit, laitan kumisaappaat jalkaan ja ryhdyn tuumasta toimeen. Gamillan kaappi ja varusteet täytyy myös puunata viimeisen päälle kuntoon, mutta sehän on ikuisesta ponitytöstä vaan mukavaa hommaa! Traileriin on jo vaihdettu kesärenkaat ja se on pesty niin ulkoa kuin sisältäkin.

.. ja laihdutus

Pesun lisäksi toinen, vähän laajempi operaatio, olisi ponin painon pudottaminen. Jonkun verran Gamilla onkin jo hoikistunut, mutta vielä on matkaa näyttelykuntoon. Tietysti - ja ennen kaikkea - tässä painavat myös terveyskysymykset. Vaan minkäs teet, kun on kyseessä arabin ja ponin yhdistelmä - molemmat kun ovat tunnetusti hyviä rehunkäyttäjiä! Heinämäärän olen nyt hilannut niin alas kuin suinkin. Tästä en oikein enää uskaltaisi laskea.

Gamilla on kyllä saanut liikuntaa koko talven ajan mielestäni kohtuullisen paljonkin, vaikka aina en ole kovin aktiivisesti ratsastanut. Olemme tehneet paljon muutakin kuten pitkiä kävelyretkiä lumessa kahlaten, lumihankijuoksutusta ja ohjasajoa. Nyt vaan jatketaan tällä heinämäärällä ja lisätyllä liikunnalla mukaanlukien runsaampi ratsastus ja toivotaan, että poni saavuttaa solakammat mitat. Mitään silakkaa siitä ei saa eikä pidäkään saada, sillä se on rungoltaan leveä.

Sannin pikkusisko Susanna kävi ratsastamassa Gamillaa. Katsokaa miten tyytyväisen näköinen poni on!

Susanna ja Gamilla

Centered riding -kurssi, näyttelyitä, ratsastuskisoja, oma kurssi..

Kesäkausi alkaakin sitten todella mielenkiintoisella tavalla. Nyt kun Piet Nibbelinkin Deepening-koulutus on osaltani suoritettu, ajattelin ilmoittautui Judy Cross-Strehlken CR-kurssille Parvelan hevostilalle Orivedelle. Judy on yhdysvaltalainen tason 4 CR-valmentaja ja ratsastanut USA:n olympiajoukkueessa. Hävettäää jo valmiiksi.. Kurssi pidetään heti kesäkuun alussa ja osallistun sinne Gamillan kanssa. Eli pitkästä aikaa lähdemme Gamillan kanssa reissuun, jännää! Odotan kovasti tuota kurssia ja toivon samalla, että Gamilla jaksaa olla siellä rento ja rauhallinen - ja minä myös..


Seuraava varma kalenterimerkintä onkin sitten heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina tallillamme Hovin ratsutilalla pidettävä Show-ja myyntinäyttely, jota järjestämme tallin ja talliporukan kanssa yhteistuumin. Tervetuloa vaan kaikki rotuun tai rodottomuuteen katsomatta mukaan! Olemme saaneet hienot tuomarit arvostelemaan hevosia. Håkan Wahlman on Ratsujalostusliiton puheenjohtaja ja Erik Björksten puolestaan Suomen arabihevosyhdistyksen kunniajäsen. Itse esitän Gamillan näyttelyssä luultavasti sekä arabiristeytys- että poniluokissa. Lisäksi minulla on näyttelyssä kuvauspiste, jossa näyttelyssä olevat hevoset voi kuvauttaa. Tervetuloa!

Elokuussa vien Gamillan taas vuoden tauon jälkeen Vermon kansalliseen poninäyttelyyn. Gamilla osallistuu tietysti itse näyttelykehään, mutta sen lisäksi aion ensi kertaa ilmoittaa sen myös ohjasajo- ja riding class- luokkiin. Luottoratsastajamme Sanni on luvannut ratsastaa Gamillan tuossa ratsastusluokassa.  Kyseessä on englantilainen ratsastusluokka. Pienille ja isoille poneille on omat luokat. Suoritus koostuu ryhmä- ja yhteisosuudesta. Odotan tätäkin kovasti! Tuota ennen voisi olla hyvä käydä parit pikku koulukisat.

Kevätkampaus :)

Omista kuulumisistani sen verran, että alan toimia Hippoksen tuomariaspiranttina tästä kesästä alkaen. Tarkoituksenani on, kuinkas muuten, erikoistua isoihin ponirotuihin. Homma alkaa 27.5 luentopäivällä Ypäjän Hevosopiston Kasvattajapäivillä. Yritän muistaa kirjoitella tästä lisää blogissani jahka homma lähtee käyntiin. Toukokuussa pidän myös yhden oman, päivän mittaisen hevostaitokurssin Tampereella.






ps. Päivitin lastausharjoittelua - postauksen iloisella uutisella! 


Lopuksi muutama kuvamuisto talvelta!

Jonoon järjesty! Kukka-Maaria 7 vuotta keppareineen kanssamme kävelyllä.

Oli minkälainen keli tahansa niin tallille on päästävä!

Sanni ja Gamilla satulatta ratsastuksen jälkeen

Hauskaakin hauskempi maastoilureissu lumisessa(!) metsässä. Minä olin kävellen henkisenä tukeva vasta vähän maastoilleelle Gamillalle. Sanni sai jokaisesta puusta lumet niskaansa ja oli läpimärkä kotiin päästyään. Mutta todella hauskaa oli!

Ohjasajoharjoittelua hangessa auringonlaskun aikaan. Elämän tähtihetkiä! 

Kaunis kauniina talvipäivänä