Videopostaus

Tässä kaksi maaliskuussa kuvattua videota. Toinen on enemmänkin tunnelmavideo Laukon talliltamme, toisessa on ratsastustani Gamillalla, uudella koulusatulalla.

 

Saanko esitellä uuden valmentajani..

.. SONY HANDYCAM, tuo armoton ja kaiken paljastava opettajani, joka jaksaa seistä ratsastusteni ajan kentän reunalla satoi tai paistoi. Ostin hänelle uudet kevytjalatkin Lidlistä, niin häntä on kevyempi kanniskella työpaikalleen. Hän on jo niin iäkäs, että uskallan hänet laittaa kentälle "hevosten kavioiden" armoille seisoskelemaan.

Armoton Sony Handycam!

Tällä hetkellä mennään tällä systeemillä. Eli videoin periaatteessa jokaisen ratsastukseni Gamillan kanssa aina kun se vaan on mahdollista (kentällä ei muita, ei sada kaatamalla jne) ja katson ja analysoin videon jälkikäteen ja teen seuraavalla kerralla tarvittavia korjauksia. Tämä tuntuu nyt parhaalta mahdolliselta tavalta meille. Olen muutenkin luonteeltani itseopiskelija. Tarvitsen omaa aikaa ja tilaa, oman tahtini oppia. Tämä ei tarkoita sitä ettenkö tarvitsisi tai aikoisi käyttää eläviä opettajia! Mutta koska tallillamme ei ole montaa tavoitteellisesti kouluratsastusta treenaavaa ratsukkoa, valmentajien hankkiminen paikalle on haasteellista.

Kesäkuussa pääsen taas Judy Cross Strehlken oppiin. Menen Gamillan kanssa taas Eräjärvelle hänen kurssilleen. Yritän myös selvittää voisinko sen lisäksi ottaa Judylta yksityistunnin jossain. Pidin hänestä, hänen tyylistään ja persoonastaan. Erityisesti pidän siitä, että hänen kanssaan voi kommunokoida ja hänelle voi sanoa mielipiteitään. Minä kun en ole ns. gurujen sokea seuraaja niin pidän mahdollisuudesta molemminsuuntaiseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon.


Tämä videointisysteemi on ollut jo nyt todella hyödyllinen. Tämä yhdistettynä lukemiini kirjoihin tuntuu toimivan, ainakin nyt. Olen löytänyt videolta mm. seuraavia korjattavia asioita:

• Lopeta jalalla "jankuttaminen", rauhoita jalka ja käytä vain tarvittaessa. Korjasin tätä seuraavalla ratsastuskerralla ja heti huomasi eron! Huomaan tekeväni tuota "jankutusta" etenkin ns. hankalissa tilanteissa. Osaksi se voi olla jäänne lännenratsastuksesta, jossa opin rennolla jalalla rentouttamaan hevosta tuolla tavalla. 

• Anna hevosen laukata enemmän ja isommin eteenpäin, älä jarruttele istunnalla. Rauhoita ylävartalo laukassa. Gamillan laukka tarvitsee lisää voimaa ja nyt minulla on paha tapa yrittää ylävartaloa heiluttamalla saada se etenemään. Ei toimi! Jarruttelen lisäksi istunnalla ja kädellä hevosta turhaan. Eli: käsijarru pois päältä! 

• Älä kaadu laukassa sisälle! Ihmekös tuo jos hevonen pienentää laukkaympyrää ja laukka rullaa huonosti eteen, jos minä nojaan keskelle.

• Jos hevonen uhkaa juosta alata pois, älä nojaa taakse jarruttaaksesi, koska silloin istunta katoaa ja hevonen on vielä vähemmän kuulolla. Säilytä näissäkin tilanteissa ylävartalon ja istuinluiden asento.

Kaikki nämä huomiot ja paljon muitakin olen tehnyt nyt videoinnin ja tällä hetkellä lukemani Mary Wanlessin kirjan For the Good of the Rider avulla. Kirja on ihan huippuhyvä! Olen saanut siitä todella paljon oivalluksia, vaikken ole vielä puolivälissäkään.

Tällä hetkellä lukemani suurten oivallusten kirja. Ihan SUPER!

Analysoituani videoitani olen löytänyt seuraavia plussia ja kehityskohteita:


Näissä ollaan kehitytty

+ Tasaisuus, kuolaintuntuman hyväksyminen
+ vasemman ja oikean puolierot tasoittuneet selvästi
+ laukannostot oikeaan käynnistä onnistuvat
+ vasen laukka hyvä, oikean nosto paranee koko ajan



Näitä treenataan nyt

* laukkaan lisää voimaa ja kestävyyttä
* oikea laukannosto käynnistä
* oikean laukan suoruus, ettei se kaadu sisälle
* hätäisyys pois
* lisäykset

 Treenissä nyt erityisesti:
- Paljon laukannostoja ja laukkaa, pikku hiljaa pidempiä matkoja


Näillä mennään, iloisin mielin eteenpäin!  Toukokuussa voisi olla kisat. Aloitetaan tauon jälkeen varmaan helppo-C:llä. Kesän-syksyn aikana B ja ehkä A, ehkä. Aika näyttää. Joka tapauksessa ratsastan nyt aktiivisesti ja tavoitteellisesti, kun saimme sopivan satulan.

Tässä vielä muutamat kännykällä otetut kuvat meiltä Laukosta.

Centered riding - kurssi ja muutto

Nyt on ollut pari päivän sisällä paljon tapahtumaa! Voi sanoa, että olen (todella) väsynyt, mutta myös onnellinen. Voipi silti mennä pari päivää ennen kuin tästä väsymyksestä taas toipuu. Samalle viikolle osui cr-kurssi ja muutto uudelle tallille. Isoja asioita meille molemmat, joten ponikin saattaa olla hiukan pyörällä päästään ja väsyksissä. Tai no - ainakin pyörällä päästään.

Judy Cross Strehlken Centered Riding Klinikka Parvelan hevostilalla 1.-2.6.2012

Tallikaverini Tanja vihjasi alkukeväällä mahdollisuudesta osallistua ratsastavana oppilaana IV-tason cr-ohjaaja Judy Cross Strehlkenin klinikalle. Innostuin asiasta ja ilmoittauduin mukaan. Kurssi järjestettiin Parvelan hevostilalla Oriveden Eräjärvellä, jonne on meiltä matkaa alle sata kilometriä.

Ihan ensimmäinen kosketus cr:ään tämä klinikka ei minulle ollut. Muistelen innostuneeni centered ridingin kehittäjän Sally Swiftin opeista samanaikaisesti, kun kiinnostuin Klaus Hempflingin kirjasta ja videosta eli toista kymmentä vuotta sitten, kun omistin edellisen hevoseni Fixin. Nämä kaksi tyyliä ja oppimaailmaa kiinnostavat minua yhäkin ja viime aikoina olen palannut niihin uudestaan.

11 vuotta sitten hankkimani Sally Swiftin cr-kirja ja -videokasetit.

Olen ollut kerran II-tason cr-ohjaajan pitämällä parin tunnin kurssilla, jossa tehtiin kuivaharjoittelua muun muassa jumppapallolla. Saman ohjaajan yksityis-ja pienryhmätunneilla olen ollut myös joitakin kertoja ja pitänyt sekä hänen opetustyylistään että cr-ajattelusta kovasti.

Centered Riding^® on tapa opettaa ratsastuksen klassisia perusteita. Kun ratsastuksenopettaja kertoo sinulle ”mitä” sinun pitää tehdä kommunikoidaksesi hevosesi kanssa, Centered Riding^® vastaa kysymykseen ”kuinka”. Se antaa sinulle uuden näkökulman niin ratsastamiseen kuin koko elämäänkin  (lähde: Scanarab.net)

Pitkästä aikaa reissuun..

Viimeistä kertaa Geetä vanhan tallin tarhasta hakemassa..haikeaa..

Raskauden ja Merituulen syntymän ja pitkän sairaalassaolon vuoksi emme olleen matkustaneet yhdessä Gamillan kanssa mihinkään noin 1,5 vuoteen. Vähän jännittikin lähteä kurssille vieraaseen paikkaan!

Traikussa! Ihanaa kun lastaaminen sujuu nykyään hyvin.

Kokeilin Geen lastaamista koppiin kahdesti ennen kurssille lähtöä, jotta meillä olisi ollut aikaa treenata lastausta tarvittaessa ennen h-hetkeä. Mitään lastaustreeniä ei kuitenkaan tarvittukaan, sillä Gee meni molemmilla kerroilla koppiin muitta mutkitta ja oli siellä oikein rentona. Toisella kerralla jopa lähetin sen sinne - ensimmäistä kertaa muuten - ja kun sekin onnistui, olin aika vakuuttunut, että kurssille lähteminen sujuisi hyvin.

Osa(!) muutto-ja kurssitavaroista. Jumppapalloa käytettiin cr-kurssilla kuivaharjoittelussa. Oli muuten todella havainnollinen harjoitus.

Matkalla! Pitkäaikainen kotitallimme Hovin ratsutila jäi taaksemme. Olisin hyvinkin saattanut päästää parit kyyneleet ellei tuleva kurssi olisi jännittänyt niin kovin että ajatukset olivat tässä vaiheessa jo siellä.

Kurssi alkoi vasta perjantaina, mutta päätin viedä Gamillan kurssitallille jo torstai-iltana, koska  muuten olisimme joutuneet lähtemään matkaan kukonlaulun aikaan.

Matka Oriveden kurssipaikalle sujui oikein hyvin. Gamilla vaikutti olevan kopissa ihan tyytyväisenä, sillä mitään kummempia kolinoita tai tärinöitä ei kopista kuulunut eikä tuntunut. Perille päästessämme Gee oli myös ihan ok eikä ollut hionnut. Kopista ulos tultuaan se kyllä alkoi heti käydä vähän kierroksilla. Pitkästä aikaa vieraassa paikassa kaikkien niiden hevosten, lasten trampoliinin ja muiden jänskien asioiden keskellä laittoi neidin vähän säpisemään. Ihan kiltisti se kyllä oli, ei rynnännyt eikä hyppinyt tai muuta sellaista, mutta energiataso oli kieltämättä aika korkealla. Taluttelin sitä hetken ulkona ja vein sitten talliin. Karsinassakin se kävi vielä kierroksilla samoin kuin tarhassa, johon sain sen välillä laittaa hetkeksi. Kurssitalli oli täynnä joten kurssipaikalle tuodut hevoset saivat olla ulkona yhdessä tarhassa vuorotellen.

Koska oli jo ilta kun saavuimme Parvelaan, en voinut jäädä kovin pitkäksi aikaa Geen seuraksi vaan lähdin majoituspaikkaani parin kilometrin päähän. Uskalsin kuitenkin lähteä, koska Gee alkoi aika tyytyväisenä syödä heiniään karsinassa. Tiesin kyllä kokemuksesta, että se rauhoituisi ajan kanssa eikä sillä olisi mitään hätää.

Majapaikkani kurssin ajan tunnelmallisessa ladossa Eerolan tilalla

Ensimmäinen kurssipäivä - kantapäitä ja hengittämistä

Ensimmäisen kurssipäivän aamuna kävelin yöpymispaikaltani tallille ja juoksutin Geetä vähän aikaa kentällä, jotta saisin siitä ylimääräiset energiat pois ennen ratsastusta. Energiaa totisesti näytti riittävän, sillä Gee kävi edelleen kierroksilla. Vähän epäilytti miten selviäisimme ratsastuksesta.

Ennen ratsastuksia kokoonnuimme esittelyä ja teoriaosuutta varten. Tämän jälkeen seurasi se kauan odotettu ja pelättykin ratsastus, sillä olin heti ensimmäisessä ryhmässä kahden muun ratsukon kanssa. Menin selkään vasta kentällä. Gamilla vaikutti vieläkin aika energiseltä, muttei sentään pöllöillyt. Tällä ensimmäisellä tunnilla menimme vain käyntiä. Tunnista mieleen jääneitä asioita ja huomioita olivat:

• Jalkateräni ovat keskenään erilaisessa asennossa. Vasemman jalkani kantapää on alempana kuin oikean.
• Minun pitäisi pitää jalkaa kevyemmin jalustimessa, niin että jalkani ja jalustimen välissä voisi pitää sormea ilman että siihen sattuu.
• Jalkani on liikaa jalustiminen ulkosyrjällä, pitäisi olla enemmän sisäsyrjällä

Silloin kun aloitin ratsastamisen 80-luvulla, "kantapäät alas" oli yksi yleisimmin hoetuista lauseista ratsastustunneilla. Minulle tuotti aina ongelmia saada painettua kantapäitäni alas, koska akillesjänteeni ovat tiukat. Ja nyt kun olen vuosikaudet yrittänyt painaa kantapäitäni alas, kohtaankin vihdoin helpotuksekseni uuden opin, jonka mukaan kantapäitä ei missään nimessä pidä yrittääkään painaa alas, sillä silloin koko jalka jännittyy! Olikin aika hassua, kun Judy käski minun nostaa kantapäitä YLÖS! Jalustinta ei myöskään pidä laittaa liian lähelle jalkaterän kärkeä, kuten 80-luvulla myös opetettiin. Tai yritettiin opettaa. Minä kun en ole ikinä oikein osannut pitää jalustinta sillä tavalla.

Varpaiden tulisi olla rennot ja niitä liikuttelimmekin tunnilla. Sääriä eikä polvia ei saa puristaa satulaan. Ja sitten se tärkeääkin tärkeämpi asia eli hengitys, jota harjoittelimme myös teoriaosuuksissa! Nämä jäivät päällimmäisenä mieliin ensimmäiseltä tunnilta. Olen aina kokenut, että jalat ovat minun istuntani heikkous, joten sikälikin tuli paljon oikein hyödyllistä asiaa.

Muutama hyttynen..Kaikki mahdolliset ötökänkarkoitusmyrkyt tulivat tarpeeseen, kun istuimme katsomassa toinen toistemme ratsastusta.

Kaikki ratsastusryhmät tekivät vähän eri asioita, mikä oli minusta hyvä. Näin saimme paljon irti kurssista, sillä ideana oli, että kaikki katsoivat kaikkien tunteja.

Päivän mittaan Gamilla alkoi rauhoittua ja rentoutua. Lähdinkin hyvillä mielin kurssipäivän päätteeksi majapaikkaani yöksi lepäämään.
 

Day two - keventämistä oppimassa eli back2basics..

Toinen kurssipäivä valkeni sääennustusten mukaisesti sateisena ja jonkin verran tuulisenakin. Aivan kuin ei olisi ollut riittävän jännittävää jo muutenkin olla pitkästä aikaa vieraassa paikassa Geen kanssa. Päivän kurssiaikataulua laitettiin sateiden vuoksi hiukan uuteen uskoon ja aloitimme päivän ilman hevosia tehtävillä harjoituksilla. Teimme kehoharjoituksia tänään myös jumppamatolla ja -pallolla. Erityisen havainnollisena ja hyvänä pidin jumppapallolla pareittain tekemäämme harjoitusta, jossa toinen istui pallolla ja toinen seisoi takana pitäen käsiä tämän hartioilla ja pompottaen istuvaa kaveria pallon päällä. Ideana oli havainnollistaa sitä, miten cr:n keskeiset asiat kuten hengitys vaikuttavat kehon rentouteen ja joustavuuteen. Oli hämmästyttävää huomata miten paljon hengityksen pidättäminen vähensi pallon päällä olevan henkilön elastisuutta ja liikettä. Samoin katseen suuntaaminen alaspäin "hevosen niskaan" ja kantapäiden painaminen alas vaikuttivat vastaavalla tavalla.

Tämän toisen kurssipäivän ratsastus jänskätti aika paljon ihan jo säänkin takia. Kiipesin Geen selkään kentällä ja aloin ratsastaa sitä käynnissä kahden muun ratsastusryhmässäni olevan ratsukon seurassa. Tällä kertaa menimme raviakin. Gee oli ihmeen rentoa, päristelikin, kun vaan muistin hengittää. Judy myös kehoitti minua käyttämään jo teoriaosuudessa meille opettamaansa rentouttavaa hengitystekniikkaa, jossa suusta tulee tietynlainen ääni. Kaipa se auttoi, sillä Gee ei hypähdellyt kertaakaan mihinkään suuntaan!

Yritin nyt keskittyä pitämään vasemman jalkateräni oikeassa asennossa ja olla viemättä kantapäätä liian alas. Judy myös opasti pitämään nilkat rentoina sekä liikuttelemaan varpaita saappaan sisällä ja kieltä suussa rentouden saavuttamiseksi kehoon.

Teimme käynnissä ja ravissa tasapainoon liittyviä harjoituksia. Nousimme ensin paikallaan ja sitten käynnissä jalustimille seisomaan. Ideana oli löytää jalkojen oikea asento. Tässä harjoituksessa huomaa selkeästi, miten jalan vieminen liian eteen tai taakse horjuttaa tasapainon. Tämän jälkeen teimme kevyessä ravissa harjoitusta, jossa istutaan yksi askel alas, kaksi ylös. Oli kyllä aika vaikeaa Geen kanssa, kun se mennä porhalsi aika reipasta vauhtia..Vähän meni meillä ohi tämä harjoitus, mutta tajusin kyllä idean ja voin jatkaa harjoittelua kotona.

Judy & Gamilla. Judy pyrki saamaan Geetä pidentämään kaulaansa.

Gee käyttäytyi oikein mallikkaasti vieraassa paikassa vieraan ratsastajan kanssa!

Olin kuullut, että Judy ratsastaa mielellään oppilaidensa hevosilla, joten kysyinkin häneltä voisiko hän ratsastaa hieman Gamillalla. Ja Judyhan suostui! Oli mielenkiintoista nähdä miten Gee menisi näin osaavan ratsastajan kanssa. Kun se pyrki nostamaan päätänsä, Judy seurasi kädellä mukana. Eli käsiä ei pitäisi lukita alas vaan seurata niillä kevyesti hevosen mukana. Ajatuksena oli myös saada Gee pidentämään kaulaansa, jottei se taipuisi väärästä kohdasta (kuten ymmärtääkseni Judyn mukaan länkkärikoulutetuilla hevosilla helposti käy). Gee käyttäytyi onnekseni oikein hyvin Judyn kanssa. Ei tarvinnut hävetä!



Huomasimme muuten kurssilla, että Geen satula täytyy topata, sillä se on vasemmalle vino. Ei ihme, että minun on ollut vaikea istua satulassa suorassa ja saada Gamillaa kääntymään! Täytyy löytää asap hyvä toppaaja Pirkanmaalta, että saadaan tämä asia kuntoon. Samoin kuulin yhdeltä kurssilaiselta, että näihin Vanhalan myymiin joustorunkosatuloihin voi kuulemma tehdä muutoksia, joilla estää satulan liukumista eteen Geen kaltaisella tynnyrihevosella. Tämäkin asia täytyy selvittää, sillä eteen liukuminen on meillä ongelma jo ihan kaarevan vatsalinjankin vuoksi!

Muutto!

Toisen kurssipäivän päätteeksi lastasimme Geen traileriin ja lähdimme ajamaan suoraan uudelle tallille Vesilahden Laukkoon.  Laukon kartanon yhteydessä sijaitsevan tallin nimi on Equitail ja se tarjoaa myös kuntoutuspalveluita hevosille. Tälläkin kertaa traikkuun lastaus sujui mallikkaasti samoin kuin itse ajomatka.

Perillä meitä olivat odottamassa A&A, joiden hevonen Jere muutti samasta tallista kuin mekin päivää ennen meitä. Samoin Tanjan Marge-tamma muutti entiseltä kotitallillaltamme tänne, joten Gamillaa oli kaksi tuttua hevoskaveria odottamassa ja toivottamassa tervetulleeksi! Kävelytin Geetä traikusta ulosoton jälkeen pienen hetken ja laitoin sen sitten uuteen karsinaansa syömään iltaheiniä. Tamma rauhoittui heti ja vaikutti tosi rennolta. Tästä se lähtee - elämä uudelle tallilla! Kannoin tavaroita autosta ja traikusta tallille ja joimme porukalla tervetulokahvit. Ihanaa!

Kuningatar on saapunut!

Gee uuden kotitallinsa karsinassa. Kukka antaa iltaheinää.