Jouluaatto

Joulu se on eläimilläkin! Meillä on perinteenä käydä jouluaattona katsomassa Gamillaa ja viemässä sille paketin,  jonka sisältö on joka vuosi sama: porkkanoita ja omena. Tänä vuonna Mikko ei ruoanlaitolta ehtinyt mukaan vaan jäi kotiin vahtimaan uunia, joten minä ja 8-vuotias Kukka-Maaria menimme tallille kahdestaan. Tämä olikin Gamillan ensimmäinen Joulu Laukossa.

Tonttu vie ponille joulupakettia

Veimme Kukan kanssa paketin Gamillalle tarhaan. Paketin avaamisen jälkeen poni pääsi talliin nauttimaan päiväheiniä, sillä näin jouluaattona hevoset otettiin tavallista aiemmin sisälle. Sisällä poni sai paljon rapsutuksia Kukalta ja tietysti sitä piti vähän hoitaakin.

Poni tietää mistä tässä on kyse!

Haa! Minulle!

Hyvä tuoksu, vaikuttaa lupaavalta!

Anna jo!

Siinä!

Ja sitten kimppuun.

Tuoksu on ainakin hyvä.

Tässä ei kauan turpa tuhise.

Ihanaa, jouluomppu ja porkkanoita.

Viimeisiä viedään.

Tyytyväinen poni, tyytyväinen tonttu.

Sitten tonttu vie ponin talliin.

Vähän täytyy poseeratakin, Joulun kunniaksi.

Sitten mennään, heinät odottavat tallissa.

Meiltähän tämä käy!

 

Hevonen täytyy hoitaa joulunakin. Tonttu puhdistaa ponin kaviot.

Tarkkaa työtä.

 

Ja sitten vielä vähän harjataan.

Varovasti mahan alta, se kutittaa.

Hali

Minä kuuntelen sinua.

Tonttu tervehtii myös tallikissaa ja toivottaa sillekin hyvää Joulua.

Älä sitten kisu kaada tallin joulukuusta!

  

Joulupukki toi Gamillalle tänä jouluna myös toisen lahjan: Back on Track -selänlämmittimen. Hieroja suositteli sitä kovasti joten pääsin sen hankkia nähdäkseni auttaisiko se osaltaan ponin selän kireyteen. Hän suositteli käyttämään sitä kuuriluontoisesti. Valmistajan sivulla ohjeisettiin samoin. Lisäksi siellä lukee, että käyttö kannattaa aloittaa lyhyemmillä käyttöpätkillä, ei niin että sitä pitäisi päällä monta tuntia kerrallaan. Minkäslaisia kokemuksia teillä on BOT-tuotteista hepalla tai itsellänne?

Gamillan Joululahja: Back on Track selänlämmitin

Kiitos myös Sannille sivuohjista ja ratsastussukista. Molemmat tulivat tarpeeseen :)

Kohti valoa eli toivonkipinöitä ja ilonhippusia

Edellisessä postauksessa kerroin siitä, miten Gamilla on ollut pitkin syksyä ja talvea stressaantuneen oloinen eikä yhdessä tekeminen ole siksi ollut yhtä kivaa kuin ennen. Ilo vaihtui stressiksi ja huoleksi siitä, mikä ponia vaivaa. Keskityinkin ratsastuksen sijaan tekemään ponin kanssa asioita maasta käsin, koska koen saavani sitä kautta paremmin kontaktin poniin etenkin silloin, kun se on levoton, peloissaan tai ylienerginen. Minulla on mielestäni enemmän työkaluja tuon kontaktin luomiseen maasta kuin selästä käsin.

Minä ja Gamilla talvella 2012

Nyt tämä maastakäsin -jakso on alkanut kantaa hedelmää ja poni on väläytellyt omaa, ihanaa, rentoa mutta hyvällä tavalla energistä persoonaansa. Ensin hetkittäin ja nyt jo lähes koko ajan. Oloni on helponnut. Koska pimeä tuntuu olevan nyt Gamillalle vaikea asia ja lisäävän stressiä, olen järjestellyt elämäni ja päivärytmini siten, että olen päässyt tallille päivällä, valoisaan aikaan. Kun maasta käsin alkoi tuntua siltä, että poni on kuulolla ja suhteellisen rento, päätin aloittaa jälleen ratsastuksen - kevyesti ja ponin ehdoilla. Hitaasti hyvää tulee!

 

Nyt onkin tuntunut taas kivalta ratsastaa. Poni on ollut edelleen energinen, mutta hyvällä tavalla. Tuo energia on nyt ollut stressaantuneen pakoonjuoksemisen sijasti innostusta ja iloa.

Rakastan Gamillassa sitä, että sillä on iso moottori ja halu ja ilo liikkua. Se on ollut yhteisen matkamme tärkeimpiä asioita, tuon ilon säilyttäminen! Poni lähteekin aina mielellään liikkumaan kanssani. Nyt Gamilla on ollut todellakin rento ja olen pystynyt ratsastamaan sitä kentän ulkopuolellakin, isolla hankilaitumella. Gamilla R-A-K-A-S-T-A-A hankiratsastusta. Kyllä alkaa ponin jalat nousta (tavallistakin korkeammalle), kun mennään hankeen. Siinä on ratsastajalla kunnon kuntojumppaa, tällä kun on poniksi isot liikkeet!

Sanni ja Gamilla hankilaitumella, ilman satulaa. Poni oli innoissaan ja Sannia nauratti niin, että hyvä kun selässä pystyi :) Gamilla pysähtyi kohteliaasti aina, kun Sanni vähänkin nojasi eteen. Ettei vaan ystävä putoa :)

Elämäni parhaat näkymät!

Sannikin on käynyt muutamia kertoja tekemässä ponin kanssa juttuja maastakäsin ja ratsastamassa. Kannattaa lukea Sannin mietteitä näistä kerroista Sannin omasta blogista, koska Sanni käsittelee siinä näitä asioita ja kokemuksiaan hienosti ja seikkaperäisesti.  Tässä postauksessa Sanni kirjoittaa eräästä kerrasta, jolloin hän työskenteli Gamin kanssa ensin maastakäsin minun ohjauksessani ja sitten selästä ihan hirmuisessa tuulessa. Niille jotka ovat alkaneet vasta nyt seurata blogiani, pitää tässä kohdin kertoa, että käytän hevosten kanssa niille luonnollista kommunikointia, jota olen opiskellut mm. Piet Nibbelinkin ohjauksessa.

Ratsastuksessa olemme hakeneet ensisijaisesti rentoutta. Ponihan sai menneen kesän ja syksyn koulukisoissa aina kehuja tuomareilta, mutta rentoutta pitäisi heidänkin mukaan saada lisää. Joten se on nro1 meillä nyt! Toinen asia on tasaisuus ja ohjastuntuma. Ohjastuntuma liittyy paljolti siihen, että aloitin Gamillan ratsutuksen lännenratsastustyylillä, koska ajattelin että siitä tulee lännenheppa. Ja lännenratsastuksessahan ohjastuntumaa ei periaatteessa käytetä ainakaan samalla tapaa muin kouluratsastuksessa, joten siirtyminen kouluratsastukseen toi meille täysin uuden jutun treeniohjelmaan. Kolmas treenissä oleva asia on takaosan aktivoiminen ja painon siirtyminen edestä takaosalle. Osittain varmaan lännenratsastusaloituksesta johtuen poni on helposti aika etupainoinen, joten tässä riittää työsarkaa. Olen kuitenkin tarkoituksella edennyt tässä hyvin hitaasti. Pikku hiljaa olen houkutellut ponia kulkemaan vähän korkeammassa muodossa. Minua surettaa se, miten jo hyvin nuoret hevoset ratsastetaan edestä tiukalle paketille, "virkkuukoukuiksi",  ja ylös vaikka niiden valmiudet eivät siihen varmasti riitä. Minusta Gamillan ikäinen 7-vuotias alkaa olla valmis tällaisten asioiden treenaamiseen. Minun ykköstavoitteeni onkin onnellinen ja terve hevonen, ei pikainen menestyminen kisakentillä! Haluan, että hevoseni elää pitkän, terveen ja onnellisen elämän. Silloin minäkin olen onnellinen. 

Uusia ajatuksia klassisen koulun suunnalta

Klassinen kouluratsastus kiehtoo minua keveydellään ja harmoniallaan. Löysin netin kautta hollantilaisen Marijke de Jongin ja hänen kehittämänsä Straightness Training -metodin. Innostuin siitä kovasti jo siitäkin syystä, että tämä Marijke tuntuu kiinnittävän paljon huomiota hevosen henkiseen hyvinvointiin ja hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen. Nuo ovat minulle aina ykkösasioita enkä tee hevosen kanssa yhtään mitään kiinnittämättä noihin asioihin huomiota. Yhtään mitään tarkoittaa sitä, että jo hakiessani hevosta tarhasta ja taluttaessani sitä talliin, etsin kontaktia hevoseen ja fiilistelen, mitä hevonen tänään minulle viestittää, onko se rento vai jännittynyt, onko se tänään valmis opiskelemaan kanssani ratsastusasioita vai onko ehkä parempi tehdä juttuja maastakäsin jne.

Marijke on ratsastaja ja opettaja, joka on perehtynyt academic art of riding'in saloihin lähtien klassisen koulun historiaan perehtymisestä.  Hevosen suoruus ja tasapaino ovat asioita, joita hän kehittää harjoituksillaan. Marijken sivuilta, videoilta ja pdf-oppaasta löytyy paljon ajatuksia ja harjoituksia, joilla hevosta kehitetään näissä asioissa.

Itse olen nyt tehnyt maastakäsin Gamillan kanssa avoväistöjä. Käynnissä ne alkavat sujua aika kivasti ja ravissakin olemme onnistuneet ainakin muutamien askeleiden verran. Tällaisia asioita ei voi tehdä kuin muutamia askeleita kerrallaan, etenkin alussa, koska se on yhtä lailla raskasta jumppaa hevoselle kuin punttitreeni ihmiselle. Niinpä olenkin pyytänyt muutamia askelia, sitten lepo, muutamia askelia, lepo jne. Olen saanut Marijken videoista paljon uutta oppia ja ideoita ja myös intoa!

Marijken nettisivut löydät tästä ja hänen paljon hyviä videoitaan sisältämä Youtube-kanavansa tästä. 
Hänen nettisivuiltaan voi ladata maksuttoman Academic art of riding -kirjan. Harkitsen ostaisinko hänen Straightness Training home study -kurssinsa.

Voi kunpa pääsi tuon Marijken kurssille!! Tulisikohan hän Suomeen jos keräisimme porukan? Vai voisinkohan lähteä Hollantiin hänen metodejaan opiskelemaan?! Ihanaa - ja kallista - olla innostunut :) 

Ratsastuksen jälkeen pienellä kävelyllä. Teen usein loppukävelyt maasta käsin. Js esimerkiksi ravissa tekemäni harjoitus menee hyvin, saatan palkinnoksi tulla heti alas selästä ja loppukävelytän hevosen. Tykkään kovasti tästä käytännöstä. Ihan vastaavasti teen alkuverkat melkein aina maastakäsin. Sillä tavalla näen hepan kulloisenkin mielialan ja energiatason ja osaan sen mukaan lähteä tekemään ratsastusharjoituksia.

Stressiahdistusta ja toivonkipinöitä

Ihan älytöntä jättää nämä blogin postausvälit näin pitkiksi vain ja ainoastaan omaa saamattomuuttani ja sitten pyydellä anteeksi, etten ole kirjoitellut. On siis ryhdistäytymisen paikka! Mutta (äh!) pakko sanoa puolustukseksi, että hepan stressi on ollut yksi syy miksi ei ole huvittanut kirjoittaa. Siitäpä pääsenkin siis asiaan.

Gamilla muutti tallia heinäkuussa. Ihan alussa ensimmäiset päivät se oli melko stressaantuneen oloinen, sitten tilanne tasaantui. Kesän mittaan se kuitenkin osoitti taas stressin merkkejä. Ex-talliltamme muutti mukanamme Gamillan entinen tarhakaveri ja ne laitettiin jossain välissä taas samaan tarhaan. Sekään ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Gamilla kehitti siitäkin stressin ja tämän kaverin poistuminen sen näköpiiristä teki siitä levottoman. On ahdistava tunne, kun hevonen huutelee niin kiihkeästi kaverinsa perään, että se ei huomaa sinua ollenkaan, olet sille sillä hetkellä ei-mitään.

Vaikka ehdottomasti(!) kannatankin hevosten pitämistä laumassa, tein nyt kuitenkin päätöksen alkaa tarhata Gamillaa yksikseen. Se tuntui olevan hyvä päätös ja rauhoittavan tilannetta. Loppukesä meni aika ok, käytiin Gamin ja Sannin kanssa vähän pikkukisoissakin ja ne meni oikein hyvin! Hyvä meidän tiimi!!   

Syksyn ja talven tullen hepan stressi alkoi kuitenkin taas palata. Se ei ollut oma itsensä, hyppi ja pomppi ulkona ja oli levoton. Yhdessä tekeminen ei tuntunut enää kivalta. Oikeastaan pahimmillaan tuntui, ettei se noteeranut minua, pelko ja stressi vei siltä voiton. Yritin tehdä sen kanssa töitä maastakäsin. Koska meillä ei uudella tallilla ole pyöröaitausta eikä mahdollisuutta rakentaa picaderoa (=neliöaitaus) estetolpista, minulle tutut välineet puuttuivat. Ennen olen jutellut Gamillan kanssa irtotyöskentelyn keinoin. Nyt ei ollut muuta kuin naru! Aika-ajoin tunnuinkin kaipaavan aluetta, johon laskea Gamilla vapaaksi, sillä tiukimpina hetkinä narutyöskentely tuntui aika epätoivoiselta pomppivan hevosen kanssa.

Herkkä, rakas <3

 
Mistä tämä stressi sitten johtuu? Yhdeksi syyksi epäilen uutta talliympäristöä. Tallimme on alueella, jossa ei ole valoja. Alussa meillä ei ollut edes kentällä valoja, joten kaikkialla oli sysimustaa iltaisin. Lisäksi alueella liikkuu eläimiä, peuroja nyt ainakin. Lähistöllä on tavattu myös ilveksiä. Pimeys ja eläimet voisivat olla yksi syy hepan stressiin. Gamilla on ennenkin reagoinut lähitöllä liikkuviin eläimiin, mm. hirviin.

Syksy ja alkutalvi olivat synkkiä ja pimeitä. Lumi ja ajoittain myös aurinko ovat nyttemmin piristäneet tallikäyntejä.

Toinen mahdollinen syy voisi olla kipu jossain. Gamillallahan on ollut limapussitulehdus eli bursitis (lonkissa?), jota hoidettiin laserilla (Aimo Koskinen) ja piikityksellä (eläinlääkäri). Vaivan syy voi olla melkein mikä vaan, vaikkapa liukastuminen. Kyse on kuulemma hyvin yleisestä vaivasta. Gamillalla se näkyi lautasten alueen kovuutena ja pukittamisena laukannostoissa. Nyt eläinlääkäri joka kävi raspaamassa ponin hampaat, kokeili lautasia ja sanoi että vasen lautanen on selvästi oikeaa kovempi. Päätinkin tilata hierojan, jotta tämä puoli saadaan selvitettyä. Asia on työnalla!

Tallimme sijaitsee luonnonkauniilla paikalla. Perimmäisessä tarhassa vasemmalla Gee päiväheiniä syömässä.

Kolmas syy ponin stressiin voi olla oma väsymykseni ja stressini. Hevoset ovat ihmeellisiä eläimiä. Ne aistivat hyvin voimakkaasti niiden kanssa olevien ihmisen mielialat ja tunteet. Gamillan ja minun välini on hyvin herkkä ja läheinen; tunnemme herkästi toistemme tunnetilat ja reagoimme niihin. En kuitenkaan jaksa uskoa, että ponin stressi olisi yksin minun stressini peilaamista. Vaan kukapa tietää.. Ehkä on joka tapauksessa aika tehdä itselleni jotain!

Tallitie. Tallilta palaa kotiin aina vähän iloisempi ja onnellisempi minä!

Matka jatkuu. Nyt olen jo toiveikkaammalla mielellä sillä ponin kanssa on pari viime viikkoa mennyt paremmin, se on ollu rennompi ja enemmän ns. oma itsensä. Olen päässyt taas ratsastamaankin sillä. Välillä oli pakko pitää taukoa. Ei ollut mitään järkeä nousta selkään, kun kontaktia ei löytynyt maastakaan käsin. Nyt minulla on parempi mieli. Ja ponilla on ollut selvästi parempi mieli. Tänään ratsastin sillä laitumella hangessa, ihanaa!  

Kyllä se tästä taas <3   

ps. Gamillalle Horzelta ostamani toppaloimi on ihan huippu hyvä! Halusin vähän väriä ja tuo violetti piristää kummasti näin talviaikana. Miksi (ainakin kaulakappaleelliset) ulkotoppaloimet on aina ruskeita, mustia tai sinisiä? Missä on kaikki punaiset toppikset?

P.S.

Ihan pakko tehdä vielä pikatuplapostaus tälle päivälle. Nyt nimittäin koitti se hieno hetki, että laitoin ensimmäistä kertaa Gamillan takaa lähettämällä traikkuun ja takapuomin itse kiinni. Lähettänyt olen sen sinne pari kertaa ennenkin, mutta nyt tuli viimeinen silauskin tehtyä. Upea fiilis kaiken tehdyn työn jälkeen! Kyllä kannatti koota itsensä epätoivon suosta, että sai kokea tämän :)

Koska minulle ei ole laittaa tähän aiheeseen liittyvää kuvaa, laitan kuvan toisesta uudesta tallikisusta. Hyvä lämmittelypaikka tuo tallin nettipurkki. Ja siinä on hyvä peilalla itseään :)

Kantakirjausnäyttelyyn ilmoittauduttu!

Huh, nyt se on viimein tehty. Ilmoitin Gamillan kantakirjaukseen Hippoksen tamma-ja varsanäyttelyyn. Parina syksynä on jo meinattu ilmoittautua ja sitten onkin tullut jotain estettä.

Näyttely on 18.9. Ikaalisissa. Talli jossa se pidetään on minulle entuudestaan tuttu, Anjalan ratsutila. Ex-heppani Fix asusteli siellä silloin, kun asuimme Ikaalisissa. Ajomatkaan tuonne menee aikaa noin tunti.Tätä kirjoittaessani ko näyttelyyn on ilmoitettu 33 varsaa ja tammaa. Joukossa on niin poneja kuin hevosiakin. Kaikkiahan ei tuolla tarjota kantakirjaan.

Kohtaa mennään taas!

Ratsastuskoe ja käyttökoe

"Rakennearvostelussa arvostellaan rakenteen lisäksi käynti, ravi ja laukka (ratsain esitettynä). Maasta esittämistä kannattaa harjoitella etukäteen, jotta hevonen saa mahdollisuuden esittää parastaan. 4 -vuotiaat ja vanhemmat ponitammat esitetään lisäksi vapaana tai liinassa liikkeiden arvostelemiseksi. 4-vuotiaat ja vanhemmat jalostusarvosteltavat ratsuhevos- ja ratsuponitammat esitetään myös ratsain. Käyttökokeen voi korvata kilpailusuorituksilla. Ponitammoille (pois lukien ratsuponit) käyttökoe on vapaaehtoinen." www.hippos.fi

Kantakirjaukseen kuuluu ratsuponitammoille pakollinen käyttökoe. Sanni hoitaa Gamillan ratsastuksen tuolla. Minä puolestani esitän Gamillan maastakäsin. Esittämisessä mennään kolmiossa käyntiä ja ravia. Lisäksi esitetään joko liinassa tai irtona laukka. Ratsastuskoe on rp-tammoille pakollinen, mutta se arvostellaan vain hyväksytty/hylätty -periaatteella.

Ratsastuskokeessa ei tarvitse esittää sen kummempia kiemuroita kuin askellajit ja siirtymät ym. perusasiat. Tässähän ei katsota hevosen koulutustasoa vaan ratsastettavuus ja liikkeet.

Poni traikkuun ja menoksi!

Ja miten sitten arvostellaan?

Rakenne ja liikkeet arvostellaan kantakirjaustilaisuudessa seuraavista kohdista:


1. tyyppi
2. pää, kaula ja runko
3. jalat ja kaviot sekä liikkeiden säännöllisyys
4. käyntiliikkeet
5. raviliikkeet

Jokaisesta kohdasta annetaan 4–10 pistettä. Ori ja tamma hyväksytään kantakirjaan
yhteispistemäärän ja kokonaisarvostelun perusteella. Ori palkitaan I tai II ja tamma I,
II tai III palkinnolla.

Kantakirjauksen pistevaatimukset tammoilla ovat seuraavat:

Tammat
I palkinto vähintään 40 pistettä
II palkinto vähintään 35 pistettä
III palkinto vähintään 30 pistettä

Jos tamma saa jostakin kohdasta alle 5 pistettä tai jää kokonaispistemäärältään alle
30, sitä ei hyväksytä kantakirjaan. Kantakirjaustilaisuudessa hylätty tamma voidaan
esittää uudelleen kerran, kuitenkin aikaisintaan seuraavana vuonna.

Diplomi myönnetään tammalle, jonka kokonaispistemäärä on vähintään 40. Mikään
arvostelukohta ei saa olla alle 7.

Lautakunta voi esittää kantakirjausluokan korottamista yhdellä luokalla, jos hevosen
liikepisteet ovat 9–10 tai ponin tyyppipisteet 9–10.

Nyt sekin paljastuu..

Nimittäin se paljon pohdittu Gamillan säkäkorkeus. Näyttelyssähän poni sitten virallisesti mitataan.
Siitä otetaan siellä vähintään säkä- ja lautaskorkeus, rinnanympärys ja etusäären ympärys.

Koska Gamilla on yli ponikoon eli ylikorkea, se tarjotaan esikantakirjaan. Ratsuponien kantakirja jakaantuu varsinaiseen kantakirjaan ja tuohon esikantakirjaan.

Jalostusohjesääntö sanoo asiasta näin: "Ratsuponijalostuksen tavoitteena on tuottaa lähellä enimmäissäkäkorkeutta 148 cm olevia poneja. Ratsuponijalostukseen hyväksyttävällä oriilla ei ole säkäkorkeusvaatimusta, yli 148 cm olevat tammat voidaan esikantakirjata."

Esikantakirjaan voidaan tamma laittaa varsinaisen kantakirjan sijaan myös esim. silloin, kun sen sukutiedot ovat puutteelliset.

Sanni & Gee Vesilahden näyttelyssä

Vesilahden näyttelyssä

Oma pisteriviarvaus..

.. on seuraava:

tyyppi 8-9
pää, kaula ja runko 8
jalat ja kaviot sekä liikkeiden säännöllisyys 6
käyntiliikkeet 8-9
raviliikkeet 8-9

eli yhteensä veikkaisin Gamillan saavan 38 pistettä, hyvässä lykyssä vähän enemmänkin. Jaloista tuskin saamme 6 pistettä enempää. Jos oikein laitan parastani voi käynti- ja etenkin ravipisteistä tulla ysitkin, luultavasti kuitenkin ainakin kasit. Eiköhän sieltä II-palkinto tule..

Gamillan kanssa Vermon poninäyttelyssä vuonna xx (?). Taisi olla tuo kerta kun poni osallistui tuolla myös Hippoksen arvostelukehään saaden pisterivin 9-8-6-8-8=39p eli yhden onnettoman pisteen jäätiin I-palkinnosta!

Vihdoinkin se lupaamani postaus!

Hei katsoin statistiikasta, että blogiani on luettu 1516 kertaa, mutta silti lukijoiksi rekisteröityneitä on vaan 7. Liittykää ihmeessä lukijoiksi ja kommentoikaa, kysykää ja ehdottakaa postausaiheita!!  Heti kun lukijoita on riittävästi, yritän järkätä jotain kivaa, vaikka kilpailun. 


Terveisiä sairasvuoteelta! Olen todella(!) harvoin kipeä, mutta nyt iski kunnon kuumetauti.  
Näpyttelen tätä postausta iPadilla. Saapa nähdä kauanko jaksan tällä kosketusnäppiksellä kirjoitella..Nyt joka tapauksessa se lupaamani postaus siitä, miten Sannin ja Gamin kanssa valmistauduimme Vermon Kansallisen Poninäyttelyn ratsastusluokkaan. eli:

The Vermo Weekend - Part II

(Siitä miten valmistauduin ohjasajoluokkaan voit lukea vanhemmasta postauksestani) 

Vermon Kansallinen poninäyttely on varmaan ainakin monelle poni-ihmiselle tuttu. Se on iso, melkein 500 ponskun tapahtuma, jossa on näyttelyluokkien lisäksi myös käyttöluokkia (ajo, ohjasajo, ratsastus) ja muuta mukavaa kuten heppa-agilityä (Sinne seuraavaksi!). Tykkään Vermon näyttelystä tosi paljon, kun se on  hyvin järjestetty ja siellä on mahti tunnelma! 

Me ekaa kertaa Vermon näyttelyssä vuonna 2008. 

Tämä oli mun ja Gamin neljäs Vermo-kerta eikä varmaankaan viimeinen! Meidän kaikki Vermon näyttelytulokset löytyy Sukupostista.

Tämä Vermon keikka poikkesi edellisistä siinä, että nyt ilmottauduin ekaa kertaa myös käyttöluokkiin eli ohjasajoon ja brittiläiseen ratsastusluokkaan. Ideana oli, että minä hoidan näyttelyluokan lisäksi ohjasajon ja Sanni ratsastusluokan.

Ratsastusluokka on ns. brittiläinen ratsastusluokka, joka poikkeaa melkoisesti tavanomaisista koulukisoista. Ensinnäkään tuolla ei ole määrättyä rataa (ihanaa, dementikko kiittää!) vaan yhteisesiintyminen ja yksilöosuus, jossa esitetään askellajit vapaavalintaisessa järjestyksessä ellei tuomari muuta päätä. Tosin kuten seuraavasta postauksesta tulette huomaamaan, tämä tuomari laittoi koko homman ihan uuteen uskoon..

Tässä poninäyttelyn sivuilla oleva teksti ratsastusluokkien arvostelusta:

Ratsastusluokkien arvostelussa 50% painotus on ponin rakenteella, liikkeillä ja rotutyypillä, ja 50% painotus ratsastettavuudella ja käyttäytymisellä. Tuomari palkitsee hyvärakenteisen, suoraan liikkuvan ja rotutyypillisen ponin, joka koulutukseltaan, tasapainoltaan ja esiintymisensä yleisilmeeltä on tehtäviensä tasalla. Kannattaa muistaa, että ratsastusluokissa kaikkein tärkeintä on, että poni liikkuu mielellään ja reippaasti eteenpäin - kaikki tuomarit rankaisevat arvostelussaan ratsukkoa, jos poni osoittaa hangoittelun tai puuttuvan eteenpäin pyrkimisen merkkejä.

Reeniä, reeniä..

Koska tiedossa oli, että oikean laukan nosto on edelleen Gamille vähän haastava, otettiin se yhdeksi treenikohteeksi. Oikeastaan se oli tärkein treenattava asia. Tietysti myös ohjastuntuman hyväksymistä treenattiin, mutta se on pidemmän ajan tavoite.

Innilän kentällä reenaamassa, lyhyt videopätkä ravista ja laukasta. Sanni ja Gamilla

Koska meillä edelleenkään ollut sitä kenttää omalla tallilla, tehtiin pari treenireissua Sannin ja Gamin kanssa naapurikunnan omistamalle kentälle. Samalla tuli hyvää lastaustreeniäkin!

Sanni on taas tapansa mukaan nähnyt enemmän vaivaa videoiden tekemisessä. Tässä kaksi Sannin tekemää videota, joissa Sanni treenaa Gamin kanssa Innilässä ennen Vermoa.

 

Sannin tekemä videokooste Innilästä. Elokuu 2012. Kameran takana huhkin (ja kommentoin) minä

 

Sannin tekemä toinen videokooste Innilästä. Tämäkin on elokuulta.

 
Treenireissuilla Sanni harjoitteli oikean laukan nostoja ravista, hyvää eteenpäinpyrkimystä (no se ei kyllä meillä ole ongelma,hih) ja mm. lisäyksiä ravissa ja laukassa. Ravissa Sanni keskittyi kevyeeseen raviin, koska harjoitusravia luokkaan ei pitänyt tulla (vaikka tuli sitten kuitenkin..)

Reissut meni hyvin ja meillä oli kivaa. Laitan tähän postaukseen kuva- ja videomatskua noilta reissuilta. Toivottavasti tykkäätte!

Alkukäynnit

Käyntiä. Huomatkaa meidän uusi, pirtsakan vihreä huopa :)

Treenin jälkeen Sanni meni ilman satulaa, minä talutin (ei mitään riskejä ennen tärkeätä kilpailua, heh)

Sanni putsaa ja puunaa

 

.. ja varustehankintoja (of course!!)

Ei kai sitä voi lähteä kansalliseen näyttelyyn ilman, että ostaa uutta varustetta! Ei tietenkään! Hööksin reissuhan siitä tuli. Tietty siinä kävi niin, että tuli ostettua "vähän" muutakin mitä piti, mm. tuo ylempänä olevassa kuvassa näkyvä vihreä huopa.

Ohjasajoluokkaa varten ostin uuden kunnollisen ajovyön, koska vanha pyörähti ravissa ja laukassa mahan alle ja oli muutenkin aika huono. Ohjasajovyöt mulla oli ennestään.

Uusi ajovyö

Uudet koulusuitset. Näillä mentiin sekä ratsastus- että ohjasajoluokka.  kuva: Laura - infinitumphotos@gmail.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Musta satulanmuotoinen huopa (roikkuu kuvassa ovessa). Tämä on oikeasti issikkahuopa, mutta ajaa hyvin asiansa koulusatulan alla. Brittiläisen ratsastusluokan varusteita koskevassa ohjeessa lukee: "Satulana mieluiten koulusatula ja satulahuopa satulan muotoinen ja värinen tai ilman huopaa."

Uudet jalustinhihnat hommasin kanssa. Jo oli aikakin! Vanhat oli aikansa eläneet ja rupuset. Ja isoin ongelma niissä oli, että ne oli venyneet, joten niitä ei ikinä saanut täysin samanpituisiksi. Mistä taas seurasi se, että paino meni aina enemmän toiselle puolelle ja sen seurauksena satula valui visoon. Niinpä päätin sijoittaa tähän ostokseen vähän enemmän ja ostaa kunnon venymättömät jalkkarit. Valitsin Hööksistä Gold Medalin nailonvahvisteiset, pehmeällä nahalla päällystetyt hihnat. Väriksi valitsin mustat, koska en vielä ostanut kaksia hihnoja. Käytän toistaiseksi samoja jalkkareita sekä koulu- että estepenkissä. Mun koulusatula on ruskea-musta ja estesatula musta, joten väri sopii molempiin.

Ostin myös ennen Vermon keikkaa uudet kolmipalat Hööksistä. Niillä mentiin sekä ratsastus- että ohjasajoluokka. Ne pitää kummaa kitinää. Toivottavasti ääni loppuu joskus..


Seuraavassa postauksessa voisin sitten kertoa itse Vermon näyttelystä. Mitä kaikkea siellä tapahtuikaan. Laittakaa please kommentteja, kysymyksiä ja postausehdotuksia tulemaan!