Murheita..
No nyt tulee taas tekstiä, kuvaa ja vieläpä videotakin. En viitsi kirjoittaa tänne väenväkisin vaan odotan, että on jotain kirjoitettavaa ja mielellään myös uusia kuvia julkaistavaksi. No nyt on!Juuri kun kaikki oli hyvin, olimme saaneet ponille vihdoinkin sopivan satulan ja yhteispeli tuntui toimivan ratsastuksessa, olin sopinut kursseja ja valmennuksia ja luvannut Gamin lainaan Suville CR-kurssille, putkahti elämäämme ongelma. Melko iso sellainen! Nimittäin pään heittely ratsastaessa. Tarkemmin asiaa tutkittuani tämä oireilu ilmeni myös juoksuttaessa. Oireet ovat pään ravistelu ja heittely sekä aivastelu. Toisin sanoen oireet muistuttivat paljon headshakingiä. Niinpä olinkin jo melko varma, että poni on saanut tuon viheliäisen sairauden, jota on vaikea hoitaa niin että oireet pysyisivät kokonaan poissa.
 |
| Poni oli juuri alkanut olla tosi kiva ratsastaa, olimme saaneet sopivan satulan ja muutenkin yhteiselämä näytti hymyilevän. |
Oireilu alkoi suurinpiirtein samoihin aikoihin lämpimien kelien kanssa, toukokuun loppupuolella. Olin tietenkin maani myynyt ja ajattelin, että tässä se nyt sitten oli. Monen vuoden työ, varsasta asti aloitettu yhdessä tekeminen, yhtäkkiä kaikki tuo katkolla. Oliko se nyt sitten tässä? Asiaa ei yhtään auttanut se, että luin headshakingistä Internetistä eri lähteistä melko lohduttomia tarinoita puhumattakaan niistä Youtube-videoista, joita aiheeseen liittyen katsoin. Monet niistä olivat todella kauheita!
 |
| Miksi kaiken täytyy mennä pieleen juuri silloin, kun on tuntunut hyvältä ja on tehnyt suunnitelmia, merkinnyt kalenteriin kursseja ja kisoja? |
Pahimmillaanhan headshaking-hevosen elämä on niin tuskallista, että hevonen pitää lopettaa. Lievemmillään toki oireet ovat niin vähäisiä, että hevosella voi ratsastaa ainakin osan vuotta. Ihminen vaan on näissä tilanteissa helposti sellainen, että maalaa piruja seinälle ja ajattelee päässään heti pahinta. Ja minä tietenkin ajattelin nimenomaan sitä pahinta. Muutama uneton yökin tuli vietettyä murehtien ja headshakingistä lukien.
Yrityksiä päästä vaivasta eroon
Mitä sitten yritin päästäksemme eroon päänravistelusta ja tutkiakseni mistä tämä johtui? Aika monenlaista kieltämättä kokeilin selvittääkseni johtuuko vaiva esimerkiksi ötököistä, suitsista, kuolaimista tms.
 | |||||
| Päähuppu, jossa turpaläppä. Ostin tämän Hööksistä. Tätä kokeilin siltä varalta, että ötökät häiritsevät ponia. Tämä malli estää ötököitä pääsemästä korviin, silmiin ja turvalle. |
- korvahuppu (normaali ratsastuksessa käytettävä korvahuppu)
- päähuppu (ks. kuva yllä, Hööksistä)
- ötökkämyrkky (Renons, Hööksistä, voimakkaampi versio, jossa 20 % icaridiinia)
- eri kuolaimet (2 erilaista suoraa kuolainta sekä kolmipala)
- ilman satulaa
- suitset ilman turpahihnaa
- ilman suitsia
- sukkahousuista tehty turpasuoja (ks. kuva alla). Tähän löysin vinkin Youtubesta.
 |
| Suitset ilman turparemmiä: kokeiltu, päähuppu: kokeiltu. kumpikaan ei näyttäisi vaikuttavan oireisiin. |
 |
| Sukkuhousuista tehty turpasuoja. Osalla headshaking-hevosista nimenomaan turpa on herkkä alue. |
Mikään näistä ei tuntunut merkittävästi auttavan oireisiin. Alkoi kieltämättä tulla jo epätoivo.
 | ||
| Mietin voisiko oireilu johtua pöllyävästä kentästä. Oireiluhan alkoi nimenomaan lämpimien kelien alkaessa. Valitettavasti näin kuivalla säällä vähän kaikki paikat pöllyävät enemmän tai vähemmän. Tässä testaan heitteleekö poni päätään maastossa, hiekkatiellä. Tulos: jonkin verran oireilua, tosin syy saattoi olla lukuisissa ötököissä..Ota tästä nyt sitten selvää. |
Eläinlääkärin käynti
Eläinlääkäri oli tulossa tallillemme ultraamaan siitostamman, joten ajattelin samalla pyytää häntä katsomaan ponia ja antamaan mielipiteensä oireista. Kerroin hänelle oireet ja mainitsin, että ne muistuttavat mielestäni headshakingiä. Hän totesi, että headshaking on hankala juttu, muttei kuitenkaan tarttunut erityisesti siihen vaan kuunteli ponin keuhkot. Sieltä ei kuulunut mitään epäilyttävää. Hän oli sitä mieltä, että ponilla on ylemmissä hengitysteissä jokin ärsytys. Tarkempi paikka saattaa kuulemma olla poskionteloissa tai muissa hevosen pään lukuisista onteloista. Kuvaamatta tarkempaa paikkaa on tietenkin vaikea tietää. Saimme lääkekuurin. Kaksi kertaa päivässä lääkettä, jonka pitäisi kuulemma olla todella hyvää. Olin aika helpottunut. Voisiko oireilu todella johtua jostain muusta kuin headshakingistä?Nyt jäämme odottamaan miten lääke vaikuttaa ja katoavatko oireet. Lääkityksen lisäksi saimme ohjeen liikuttaa ponin paljon pölyämättömillä alustoilla.Uinti olisi kuulemma erityisen hyvää liikuntaa tässä tilanteessa.
 |
| Eläinlääkäri määräsi paljon liikuntaa. Kyllä se ponille sopii! |
.. mutta myös iloa
Moneen kertaan olen ponin kanssa huomannut, että murheet tuovat tullessaan myös jotain hyvää vaikkei se ehkä aina siltä tunnu. Tälläkin kertaa kun jouduin laittamaan ratsastamisen katkolle määrittelemättömäksi ajaksi, tulin samalla palanneeksi pitkästä aikaa ponin kanssa maastakäsintekemiseen. Meillä ei ole enää käytössä pyöröaitausta kuten entisellä kotitallillamme Hovin ratsutilalla eikä picaderonkaan rakentaminen ole kovin vaivatonta. Tosin nyt kun saimme kentälle aidat, picaderon pystyisi periaatteessa rakentamaan niin, että katkaisee kentän puoliksi nauhalla. Kenttä on niin pieni, että näin saisi ihan sopivan kokoisen picaderon. |
| Oireilusta huolimatta poni on oma ylhäinen itsensä, terveen oloinen. Tässä Gamillan tyypillinen ilme: Katsokaa ja ihailkaa minua :D |
Kun eläinlääkäri määräsi ponille paljon liikutusta ei-pöllyävillä alustoilla ja kun tallille mennessäni oli kenttä sopivasti sateen jäljiltä pöllyämätön, menin ponin kanssa sen kummempia suunnittelematta fiilistelemään kentälle. En siis rakentanut picaderoa. Olin ponin kanssa kentällä niin, että se olisi halutessaan päässyt kentän toiselle puoliskolle tai vaikka kentän laidalle syömään ruohoa, mutta sepä ei mennyt! Se pysyi luonani, leikki ja liikkui kanssani eikä kertaakaan yrittänytkään lähteä luotani pois. Se oli koko ajan kuulolla ja odotti mitä sille seuraavaksi sanon. Oli aivan mahtavaa! Parasta oli huomata, että poni todella halusi olla minun kanssani. Niin ahne kuin se ruoalle onkin, se ei halunnut mennä syömään vaan keskustella kanssani. Meillä oli tosi kivaa. Poni oli leikkisä ja iloinen. Jätin jopa köyden pois ja homma toimi hyvin ilman sitäkin. Toisin sanoen kommunikoimme ikäänkuin picadeossa (tai pyöröaitauksessa) ilman picaderoa ja jopa ilman köyttä, vain kehon kieltä käyttäen.
Tässä on video tuosta kerrasta. Pahoittelen että se on laadultaan ja rajaukseltaan mitä on. Otin sen extempore iPhonellani ja jouduin leikkaamaan videota reilusti, kun videoon tuli vain osa käyttämästämme tilasta. Ehkä siitä kuitenkin vähän selviää miten kivaa meillä oli:)
On vaikea löytää sanoja kertomaan, miten mahtavaa on kun hevonen on täysin kuulolla ja tekee asioita ilolla kanssani. Se on ihan parasta! Mahtavaa on myös se, että taas on kesä, ihana lämmin kesä. Yritämme Gamillan kanssa nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista. Kisat siirretään ajankohtaan x, mutta iloitaan sitten siitä muusta jäljelle jäävästä. Ihanaa kesää teille kaikille!
 |
| Gamillan kanssa järvenrannalla Laukossa. |
 |
| Laukon mahtavia laidunmaisemia. |
Ihana kesä <3
 |
| Sanni ja Gamilla nauttimassa kesästä letkeän ylämäkilaukan merkeissä |
.JPG)
.JPG)
.JPG){kind=link}