Jouluaatto

Joulu se on eläimilläkin! Meillä on perinteenä käydä jouluaattona katsomassa Gamillaa ja viemässä sille paketin,  jonka sisältö on joka vuosi sama: porkkanoita ja omena. Tänä vuonna Mikko ei ruoanlaitolta ehtinyt mukaan vaan jäi kotiin vahtimaan uunia, joten minä ja 8-vuotias Kukka-Maaria menimme tallille kahdestaan. Tämä olikin Gamillan ensimmäinen Joulu Laukossa.

Tonttu vie ponille joulupakettia

Veimme Kukan kanssa paketin Gamillalle tarhaan. Paketin avaamisen jälkeen poni pääsi talliin nauttimaan päiväheiniä, sillä näin jouluaattona hevoset otettiin tavallista aiemmin sisälle. Sisällä poni sai paljon rapsutuksia Kukalta ja tietysti sitä piti vähän hoitaakin.

Poni tietää mistä tässä on kyse!

Haa! Minulle!

Hyvä tuoksu, vaikuttaa lupaavalta!

Anna jo!

Siinä!

Ja sitten kimppuun.

Tuoksu on ainakin hyvä.

Tässä ei kauan turpa tuhise.

Ihanaa, jouluomppu ja porkkanoita.

Viimeisiä viedään.

Tyytyväinen poni, tyytyväinen tonttu.

Sitten tonttu vie ponin talliin.

Vähän täytyy poseeratakin, Joulun kunniaksi.

Sitten mennään, heinät odottavat tallissa.

Meiltähän tämä käy!

 

Hevonen täytyy hoitaa joulunakin. Tonttu puhdistaa ponin kaviot.

Tarkkaa työtä.

 

Ja sitten vielä vähän harjataan.

Varovasti mahan alta, se kutittaa.

Hali

Minä kuuntelen sinua.

Tonttu tervehtii myös tallikissaa ja toivottaa sillekin hyvää Joulua.

Älä sitten kisu kaada tallin joulukuusta!

  

Joulupukki toi Gamillalle tänä jouluna myös toisen lahjan: Back on Track -selänlämmittimen. Hieroja suositteli sitä kovasti joten pääsin sen hankkia nähdäkseni auttaisiko se osaltaan ponin selän kireyteen. Hän suositteli käyttämään sitä kuuriluontoisesti. Valmistajan sivulla ohjeisettiin samoin. Lisäksi siellä lukee, että käyttö kannattaa aloittaa lyhyemmillä käyttöpätkillä, ei niin että sitä pitäisi päällä monta tuntia kerrallaan. Minkäslaisia kokemuksia teillä on BOT-tuotteista hepalla tai itsellänne?

Gamillan Joululahja: Back on Track selänlämmitin

Kiitos myös Sannille sivuohjista ja ratsastussukista. Molemmat tulivat tarpeeseen :)

Kohti valoa eli toivonkipinöitä ja ilonhippusia

Edellisessä postauksessa kerroin siitä, miten Gamilla on ollut pitkin syksyä ja talvea stressaantuneen oloinen eikä yhdessä tekeminen ole siksi ollut yhtä kivaa kuin ennen. Ilo vaihtui stressiksi ja huoleksi siitä, mikä ponia vaivaa. Keskityinkin ratsastuksen sijaan tekemään ponin kanssa asioita maasta käsin, koska koen saavani sitä kautta paremmin kontaktin poniin etenkin silloin, kun se on levoton, peloissaan tai ylienerginen. Minulla on mielestäni enemmän työkaluja tuon kontaktin luomiseen maasta kuin selästä käsin.

Minä ja Gamilla talvella 2012

Nyt tämä maastakäsin -jakso on alkanut kantaa hedelmää ja poni on väläytellyt omaa, ihanaa, rentoa mutta hyvällä tavalla energistä persoonaansa. Ensin hetkittäin ja nyt jo lähes koko ajan. Oloni on helponnut. Koska pimeä tuntuu olevan nyt Gamillalle vaikea asia ja lisäävän stressiä, olen järjestellyt elämäni ja päivärytmini siten, että olen päässyt tallille päivällä, valoisaan aikaan. Kun maasta käsin alkoi tuntua siltä, että poni on kuulolla ja suhteellisen rento, päätin aloittaa jälleen ratsastuksen - kevyesti ja ponin ehdoilla. Hitaasti hyvää tulee!

 

Nyt onkin tuntunut taas kivalta ratsastaa. Poni on ollut edelleen energinen, mutta hyvällä tavalla. Tuo energia on nyt ollut stressaantuneen pakoonjuoksemisen sijasti innostusta ja iloa.

Rakastan Gamillassa sitä, että sillä on iso moottori ja halu ja ilo liikkua. Se on ollut yhteisen matkamme tärkeimpiä asioita, tuon ilon säilyttäminen! Poni lähteekin aina mielellään liikkumaan kanssani. Nyt Gamilla on ollut todellakin rento ja olen pystynyt ratsastamaan sitä kentän ulkopuolellakin, isolla hankilaitumella. Gamilla R-A-K-A-S-T-A-A hankiratsastusta. Kyllä alkaa ponin jalat nousta (tavallistakin korkeammalle), kun mennään hankeen. Siinä on ratsastajalla kunnon kuntojumppaa, tällä kun on poniksi isot liikkeet!

Sanni ja Gamilla hankilaitumella, ilman satulaa. Poni oli innoissaan ja Sannia nauratti niin, että hyvä kun selässä pystyi :) Gamilla pysähtyi kohteliaasti aina, kun Sanni vähänkin nojasi eteen. Ettei vaan ystävä putoa :)

Elämäni parhaat näkymät!

Sannikin on käynyt muutamia kertoja tekemässä ponin kanssa juttuja maastakäsin ja ratsastamassa. Kannattaa lukea Sannin mietteitä näistä kerroista Sannin omasta blogista, koska Sanni käsittelee siinä näitä asioita ja kokemuksiaan hienosti ja seikkaperäisesti.  Tässä postauksessa Sanni kirjoittaa eräästä kerrasta, jolloin hän työskenteli Gamin kanssa ensin maastakäsin minun ohjauksessani ja sitten selästä ihan hirmuisessa tuulessa. Niille jotka ovat alkaneet vasta nyt seurata blogiani, pitää tässä kohdin kertoa, että käytän hevosten kanssa niille luonnollista kommunikointia, jota olen opiskellut mm. Piet Nibbelinkin ohjauksessa.

Ratsastuksessa olemme hakeneet ensisijaisesti rentoutta. Ponihan sai menneen kesän ja syksyn koulukisoissa aina kehuja tuomareilta, mutta rentoutta pitäisi heidänkin mukaan saada lisää. Joten se on nro1 meillä nyt! Toinen asia on tasaisuus ja ohjastuntuma. Ohjastuntuma liittyy paljolti siihen, että aloitin Gamillan ratsutuksen lännenratsastustyylillä, koska ajattelin että siitä tulee lännenheppa. Ja lännenratsastuksessahan ohjastuntumaa ei periaatteessa käytetä ainakaan samalla tapaa muin kouluratsastuksessa, joten siirtyminen kouluratsastukseen toi meille täysin uuden jutun treeniohjelmaan. Kolmas treenissä oleva asia on takaosan aktivoiminen ja painon siirtyminen edestä takaosalle. Osittain varmaan lännenratsastusaloituksesta johtuen poni on helposti aika etupainoinen, joten tässä riittää työsarkaa. Olen kuitenkin tarkoituksella edennyt tässä hyvin hitaasti. Pikku hiljaa olen houkutellut ponia kulkemaan vähän korkeammassa muodossa. Minua surettaa se, miten jo hyvin nuoret hevoset ratsastetaan edestä tiukalle paketille, "virkkuukoukuiksi",  ja ylös vaikka niiden valmiudet eivät siihen varmasti riitä. Minusta Gamillan ikäinen 7-vuotias alkaa olla valmis tällaisten asioiden treenaamiseen. Minun ykköstavoitteeni onkin onnellinen ja terve hevonen, ei pikainen menestyminen kisakentillä! Haluan, että hevoseni elää pitkän, terveen ja onnellisen elämän. Silloin minäkin olen onnellinen. 

Uusia ajatuksia klassisen koulun suunnalta

Klassinen kouluratsastus kiehtoo minua keveydellään ja harmoniallaan. Löysin netin kautta hollantilaisen Marijke de Jongin ja hänen kehittämänsä Straightness Training -metodin. Innostuin siitä kovasti jo siitäkin syystä, että tämä Marijke tuntuu kiinnittävän paljon huomiota hevosen henkiseen hyvinvointiin ja hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen. Nuo ovat minulle aina ykkösasioita enkä tee hevosen kanssa yhtään mitään kiinnittämättä noihin asioihin huomiota. Yhtään mitään tarkoittaa sitä, että jo hakiessani hevosta tarhasta ja taluttaessani sitä talliin, etsin kontaktia hevoseen ja fiilistelen, mitä hevonen tänään minulle viestittää, onko se rento vai jännittynyt, onko se tänään valmis opiskelemaan kanssani ratsastusasioita vai onko ehkä parempi tehdä juttuja maastakäsin jne.

Marijke on ratsastaja ja opettaja, joka on perehtynyt academic art of riding'in saloihin lähtien klassisen koulun historiaan perehtymisestä.  Hevosen suoruus ja tasapaino ovat asioita, joita hän kehittää harjoituksillaan. Marijken sivuilta, videoilta ja pdf-oppaasta löytyy paljon ajatuksia ja harjoituksia, joilla hevosta kehitetään näissä asioissa.

Itse olen nyt tehnyt maastakäsin Gamillan kanssa avoväistöjä. Käynnissä ne alkavat sujua aika kivasti ja ravissakin olemme onnistuneet ainakin muutamien askeleiden verran. Tällaisia asioita ei voi tehdä kuin muutamia askeleita kerrallaan, etenkin alussa, koska se on yhtä lailla raskasta jumppaa hevoselle kuin punttitreeni ihmiselle. Niinpä olenkin pyytänyt muutamia askelia, sitten lepo, muutamia askelia, lepo jne. Olen saanut Marijken videoista paljon uutta oppia ja ideoita ja myös intoa!

Marijken nettisivut löydät tästä ja hänen paljon hyviä videoitaan sisältämä Youtube-kanavansa tästä. 
Hänen nettisivuiltaan voi ladata maksuttoman Academic art of riding -kirjan. Harkitsen ostaisinko hänen Straightness Training home study -kurssinsa.

Voi kunpa pääsi tuon Marijken kurssille!! Tulisikohan hän Suomeen jos keräisimme porukan? Vai voisinkohan lähteä Hollantiin hänen metodejaan opiskelemaan?! Ihanaa - ja kallista - olla innostunut :) 

Ratsastuksen jälkeen pienellä kävelyllä. Teen usein loppukävelyt maasta käsin. Js esimerkiksi ravissa tekemäni harjoitus menee hyvin, saatan palkinnoksi tulla heti alas selästä ja loppukävelytän hevosen. Tykkään kovasti tästä käytännöstä. Ihan vastaavasti teen alkuverkat melkein aina maastakäsin. Sillä tavalla näen hepan kulloisenkin mielialan ja energiatason ja osaan sen mukaan lähteä tekemään ratsastusharjoituksia.

Stressiahdistusta ja toivonkipinöitä

Ihan älytöntä jättää nämä blogin postausvälit näin pitkiksi vain ja ainoastaan omaa saamattomuuttani ja sitten pyydellä anteeksi, etten ole kirjoitellut. On siis ryhdistäytymisen paikka! Mutta (äh!) pakko sanoa puolustukseksi, että hepan stressi on ollut yksi syy miksi ei ole huvittanut kirjoittaa. Siitäpä pääsenkin siis asiaan.

Gamilla muutti tallia heinäkuussa. Ihan alussa ensimmäiset päivät se oli melko stressaantuneen oloinen, sitten tilanne tasaantui. Kesän mittaan se kuitenkin osoitti taas stressin merkkejä. Ex-talliltamme muutti mukanamme Gamillan entinen tarhakaveri ja ne laitettiin jossain välissä taas samaan tarhaan. Sekään ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Gamilla kehitti siitäkin stressin ja tämän kaverin poistuminen sen näköpiiristä teki siitä levottoman. On ahdistava tunne, kun hevonen huutelee niin kiihkeästi kaverinsa perään, että se ei huomaa sinua ollenkaan, olet sille sillä hetkellä ei-mitään.

Vaikka ehdottomasti(!) kannatankin hevosten pitämistä laumassa, tein nyt kuitenkin päätöksen alkaa tarhata Gamillaa yksikseen. Se tuntui olevan hyvä päätös ja rauhoittavan tilannetta. Loppukesä meni aika ok, käytiin Gamin ja Sannin kanssa vähän pikkukisoissakin ja ne meni oikein hyvin! Hyvä meidän tiimi!!   

Syksyn ja talven tullen hepan stressi alkoi kuitenkin taas palata. Se ei ollut oma itsensä, hyppi ja pomppi ulkona ja oli levoton. Yhdessä tekeminen ei tuntunut enää kivalta. Oikeastaan pahimmillaan tuntui, ettei se noteeranut minua, pelko ja stressi vei siltä voiton. Yritin tehdä sen kanssa töitä maastakäsin. Koska meillä ei uudella tallilla ole pyöröaitausta eikä mahdollisuutta rakentaa picaderoa (=neliöaitaus) estetolpista, minulle tutut välineet puuttuivat. Ennen olen jutellut Gamillan kanssa irtotyöskentelyn keinoin. Nyt ei ollut muuta kuin naru! Aika-ajoin tunnuinkin kaipaavan aluetta, johon laskea Gamilla vapaaksi, sillä tiukimpina hetkinä narutyöskentely tuntui aika epätoivoiselta pomppivan hevosen kanssa.

Herkkä, rakas <3

 
Mistä tämä stressi sitten johtuu? Yhdeksi syyksi epäilen uutta talliympäristöä. Tallimme on alueella, jossa ei ole valoja. Alussa meillä ei ollut edes kentällä valoja, joten kaikkialla oli sysimustaa iltaisin. Lisäksi alueella liikkuu eläimiä, peuroja nyt ainakin. Lähistöllä on tavattu myös ilveksiä. Pimeys ja eläimet voisivat olla yksi syy hepan stressiin. Gamilla on ennenkin reagoinut lähitöllä liikkuviin eläimiin, mm. hirviin.

Syksy ja alkutalvi olivat synkkiä ja pimeitä. Lumi ja ajoittain myös aurinko ovat nyttemmin piristäneet tallikäyntejä.

Toinen mahdollinen syy voisi olla kipu jossain. Gamillallahan on ollut limapussitulehdus eli bursitis (lonkissa?), jota hoidettiin laserilla (Aimo Koskinen) ja piikityksellä (eläinlääkäri). Vaivan syy voi olla melkein mikä vaan, vaikkapa liukastuminen. Kyse on kuulemma hyvin yleisestä vaivasta. Gamillalla se näkyi lautasten alueen kovuutena ja pukittamisena laukannostoissa. Nyt eläinlääkäri joka kävi raspaamassa ponin hampaat, kokeili lautasia ja sanoi että vasen lautanen on selvästi oikeaa kovempi. Päätinkin tilata hierojan, jotta tämä puoli saadaan selvitettyä. Asia on työnalla!

Tallimme sijaitsee luonnonkauniilla paikalla. Perimmäisessä tarhassa vasemmalla Gee päiväheiniä syömässä.

Kolmas syy ponin stressiin voi olla oma väsymykseni ja stressini. Hevoset ovat ihmeellisiä eläimiä. Ne aistivat hyvin voimakkaasti niiden kanssa olevien ihmisen mielialat ja tunteet. Gamillan ja minun välini on hyvin herkkä ja läheinen; tunnemme herkästi toistemme tunnetilat ja reagoimme niihin. En kuitenkaan jaksa uskoa, että ponin stressi olisi yksin minun stressini peilaamista. Vaan kukapa tietää.. Ehkä on joka tapauksessa aika tehdä itselleni jotain!

Tallitie. Tallilta palaa kotiin aina vähän iloisempi ja onnellisempi minä!

Matka jatkuu. Nyt olen jo toiveikkaammalla mielellä sillä ponin kanssa on pari viime viikkoa mennyt paremmin, se on ollu rennompi ja enemmän ns. oma itsensä. Olen päässyt taas ratsastamaankin sillä. Välillä oli pakko pitää taukoa. Ei ollut mitään järkeä nousta selkään, kun kontaktia ei löytynyt maastakaan käsin. Nyt minulla on parempi mieli. Ja ponilla on ollut selvästi parempi mieli. Tänään ratsastin sillä laitumella hangessa, ihanaa!  

Kyllä se tästä taas <3   

ps. Gamillalle Horzelta ostamani toppaloimi on ihan huippu hyvä! Halusin vähän väriä ja tuo violetti piristää kummasti näin talviaikana. Miksi (ainakin kaulakappaleelliset) ulkotoppaloimet on aina ruskeita, mustia tai sinisiä? Missä on kaikki punaiset toppikset?