Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaulanaru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaulanaru. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. elokuuta 2015

Mitä kuuluu Gamillalle elokuussa 2015?

Elvytetäänpä taas tätä Gamillan blogiakin hieman pienen tilannekatsauksen merkeissä. Nyt kun perheeseemme kuuluu miehen ja lasten lisäksi 7 hevosta (4 omaa ja 3 ylläpidossa olevaa), 3 vuohta (kaksi vuohta muuttui keväällä kolmeksi Kidius-pojan muodossa..), 2 kania ja 2 koiraa, tapahtumaa riittää kuten arvata saattaa. Gamilla on kuitenkin edelleen vahvasti menossa ja elämässäni mukana. Toisin kuin ennen, näen sitä enemmän kuin vain tunnin-pari päivässä. Kotitallin etuihin kuuluu, että voi elää kaikki vuorokaudenajat samoin kuin vuodenajat tiiviisti yhdessä eläinten kanssa ja seurata niiden elämään ja fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia paljon paremmin kuin täysihoitotalliasiakkaana. Vastaavasti vastuu ja työ on kova, tallinpidossa on koko ajan kiinni eikä reissuun lähdetä ihan tuosta noin vaan.

Minä ja Gamilla nykyisellä kotitallillamme

Vaikka minulla on nyt muitakin hevosia, Gamilla on edelleen "elämäni hevonen" ja hevosista se, jota eniten ratsastan. Pyrin suunnittelemaan aina viikon eteenpäin kalenterini niin, että ehdin ratsastaa tai muuten puuhailla sen kanssa mahdollisimman paljon.  Kiireestä en pidä, en eläinten kanssa enkä muutenkaan. Niinpä pyrin aina luomaan päivistäni tahdiltaan niin rauhallisia kuin mahdollista. Usein ratsastan Gamillan heti aamusta, jotta minulla on mahdollisimman kiireetöntä eikä tarvitse vilkuilla kelloa asiakasratsastajien tuloa odotellessa.  

Kuva, jonka Tuike Ekroos (@tuiketta) julkaisi

Gamillalla on nykyään tällaisiakin kavereita. Vuohet Spot ja Light muuttivat meille kesällä 2014 Kälviän kotieläinpuistosta ja keväällä 2015 syntyi niiden ensimmäinen yhteinen jälkeläinen Tuikkeen Aivan Ihana eli Kidius. Vuohien ja hevosten yhteiselo on ollut yllättävän mutkatonta. Vaikka vuohet liikkuvatkin paljon omana laumanaan, ovat ne kuitenkin myös paljon hevosten seurassa. Kuvassa vasemmalla Kidius ja keskellä sen äiti Light. 




Gamillan elämää tuntihevosena..


Kun muutimme tilallemme elo-syyskuun vaihteessa 2013, aloitin pienimuotoisen asiakastoiminnan johon kuuluu muunmuassa opetustunteja hevosillamme, valmennusta kotitalleilla, leirejä ja kursseja. Olen käyttänyt Gamillaan jonkin verran asiakastunneilla etupäässä leireillä, mutta jonkin verran myös muuten. Vaikka se on erittäin herkkä, se on hyvinkäyttäytyvä ja fiksu.

Yleensä Gamilla on hyvin haluttu ratsu meillä. Lähtökohtaisesti sillä ratsastavat ne, joiden tasapaino on jo niin hyvin kehittynyt, että tahattomia nykäisyjä suuhun ei tule ja jotka osaavat ratsastaa pehmeällä, tasaisella tuntumalla. Kokemattomammilla ratsastajilla se on toiminut jonkin verran talutustunneilla. Huomaan että se jännittää helposti jos ratsastajan käsi ei toimi pehmeästi ja tasaisella tuntumalla, jolloin se varmuuden vuoksi pakenee ylös. Toisaalta pehmeällä kädellä ratsastava voi olla vaikka 10-vuotias ja pärjätä sillä hyvin. Gamilla on niin herkkä, pieniin eleisiin ja apuihin reagoimaan tottunut ja reaktiivinen, etten voi antaa sitä muille kuin rauhallisille ratsastajille. Muuten saattaisi tulla aika ripaskaa vauhtia.

Vanhempi tyttäreni, 10-vuotias Kukka-Maaria, on ratsastanut Gamillalla myös jonkin verran, myös pari kertaa maastoesteillä ja nämä kaksi ovat hyvä pari. Gamilla tuntee Kukan. Ja Kukka tuntee Gamillan. Kukka on ollut ensimmäisiä kertoja Gamillan selässä kun molemmat olivat n. 3-vuotiaita, talutuksessa tosin tietenkin. 


Ylläolevassa kuvassa Gamilla 3-vuotiaana Kukan kanssa vuonna 2008. Alla sama kaksikko vuonna 2015.
Kuva, jonka Tuike Ekroos (@tuiketta) julkaisi

Kukka ja Gamilla, molemmat 10-vuotiaita elokuussa 2015
Kuva, jonka Tuike Ekroos (@tuiketta) julkaisi
Aloitin aikanaan Gamin kouluttamisen western-tyylillä. Vaikka nykyään menemmekin etupäässä koulua, lännenratsastus on edelleen tietynlainen osa yhteistä elämäämme. hyödynnän lännenratsastuksen oppeja myös kouluratsastuksessa.


.. ja Tuiken kouluratsuna

Vaikka asiakkaat ratsastavat jonkin verran Gamillalla samoin kuin tyttäreni Kukka, on Gamilla edelleen ensisijaisesti minun ratsuni. Syy miksi en sillä tällä hetkellä kilpaile liittyy nykyiseen kiinnostukseeni klassiseen kouluratsastukseen sekä modernin kouluratsastuksen arvostelukäytäntöihin. Se on tällä hetkellä n. heA-tasoa, mutta osaa jotain enemmänkin.

Löydettyäni hollantilaisen Marijke de Jongin opit, olen saanut työstettyä Gamillan luontaista vinoutta. Jokainen hevonen on syntyjään jompikumpi jalkainen. Kyse ei ole viasta eikä sairaudesta vaan luonnollisesta ilmiöstä joka voidaan asteittain korjata tietynlaisen maasta- ja selästä tapahtuvan prosessin kautta. Gamilla on aina ollut taipuvainen "kaatumaan" oikealle etujalalle, mutta nyt parhaimmillaan eroa tuskin huomaa.Tämä muutos näkyy ja tuntuu koko hevosessa ja sen liikkumisessa. Selässä on täysin toisenlaista istua eikä ratsastaja ja satula valu enää entiseen malliin oikealle.

Työskentelen Gamillan kanssa jaksoittain siten, että välillä ratsastan sitä enemmän, välillä taas työstän enemmän maastakäsin (groundworking, in-hand, ohjasajo, straightness training jne.). Tämä tuntuu itselleni sopivalta tavalta toimia. Pyrin ajoittamaan intensiivisimmät ratsastusjaksot kesään, syksyyn ja kevääseen jolloin käytössäni on sula kenttä ja maastakäsintyöskentelyjaksot puolestaan talveen, jolloin on mahdollisesti jäisiä kausia. Näin pystyn toimimaan intensiivisesti ympäri vuoden ja viemään hevosta eteenpäin.

Kahdella ohjalla työskentelyä maastakäsin. Kuva: Sanni Lepola


Kiinnostukseni on nykyään eritoten klassisessa kouluratsastuksessa. Siitä ja sen toteuttamisesta Gamillan kanssa voin kertoa jossain vaiheessa lisää samoin kuin eri tavoistani työskennellä maastakäsin (in-hand, groundworking).




Varusteiden kirjoa

Olen saanut paljon kysymyksiä ja yhteydenottoja kautta aikojen blogini lukijoilta liittyen varusteisiin (etenkin aina yhtä haastaviin tynnyrimuotoisen hevosen satulavalintoihin..) ja hevoseni ruokintaan. Joten päivitetäänpä samalla myös nämä asiat tänne. Ehkäpä näistä on joskus apua jollekin oman hevosensa varuste- ja ruokinta-asioiden kanssa pähkäileville.

Satula: 
  • koulusatula Frank Baines Elegance XW 17'' (ollut käytössä jo pari vuotta, toimii matalasäkäisellä leveällä "tynnyrillä"!)
  • geeliromaani selän ja satulahuovan välissä kastettuna veteen ennen paikalleen asettamista, auttaa pitämään satulaa paikoillaan
  • satulahuopana Cliff Barnsbyn Grip huopa, joka pitää satulan paikoillaan. Ollut käytössä yhtä kauan kuin nykyinen satulammekin. Hintava, mutta hyvä! Vasta viime aikoina alkanut kulua päivittäisessä käytössä satulavyön kohdalta.
  • Eric Le Tixerant -kouluvyö, ollut käytössä yhtä kauan kuin satula, auttaa pitämään satulaa paikoillaan ja on hevoselle mukava. Laadukas, kestänyt päivittäisessä käytössä erinomaisesti joten hintansa väärti




päävehkeet:
  • cordeo ja neckrope (kaulanaru)
  • sidepull-suitset ja kuolaimettomat suitset
  • peruskoulusuitset, suora omppukuolain (etenkin tuntiratsastajilla mutta paljon myös omassa käytössäni)
  • kankisuitsitus
  • ostoslistalla: akateemiset suitset ja kanget

Kuva, jonka Tuike Ekroos (@tuiketta) julkaisi


Yllä Kukka kokeilemassa Gamillaa kuolaimettomilla suitsilla. En pidä tätä kuolaimetonta mallia parhaana mahdollisena, vaikka näitä meillä jonkin verran käytetäänkin. Etenkin kääntävät avut on näissä melko epäselvät. Suunnitelmissa on siirtyä näistä sidepulleihin tai esim. "rataskuolaimiin".
Kukka kesällä 2015 tallillani pitämällä nuorten Dream & Freestyle -leirillä ratsastamassa Gamillan kanssa cordeolla. Käytän sekä tätä jäykkää cordeomallia että pehmeästä köydestä sidottua. Ensinmainittu on helpompi etenkin freestyle-ratsastusta aloitettaessa.
Kuva, jonka Tuike Ekroos (@tuiketta) julkaisi


 Yllä olevassa kuvassa Gamilla "arkisuitset" joita sillä nyt on eniten käytetty samoin kuin eniten etenkin asiakaskäytössä käytettävä erittäin mieto suora omppukuolain. 


Lähemmässä tarkastelussa käyttämäni suora omppukuolain :)

"Modernit kangetkin" löytyvät edelleen vaikka hankintalistalla onkin nyt akateemiset suitset ja -kanget. Olen tilannut kokeiluun myös nivelbaucherit. Kuvassa näkyy myös tällä hetkellä käyttämäni Frank Baines -satula ja Cliff Barnsbyn Grip huopa sekä Eric Le Tixerant -vyö josta on saatavilla myös pidempiä versioita lyhyille vastinhihnoille.
 

 

"Olet mitä syöt.."


Gamilla on aina ollut hyvä rehunkäyttäjä ja tullut toimeen vähällä väkirehumäärällä. Yhtenä syynä tähän on varmasti se, että siinä on arabia ja ponia. Nyt kun se asuu omalla tallillani, ruokintaa on helpompi mukauttaa treenin mukaan ja tehdä muutoksia ja kokeiluita.

Tällä hetkellä Gamilla syö seuraavasti:

  • kuivaheinä 5 kertaa päivässä, (n. klo 7, 12, 17, 21, 23) ja aina ennen ratsastusta vatsahaavariskin minimoimiseksi
  • väkirehuna Racing Selected aamulla 0,5l, illalla 1l
  • kivennäisenä Racing Mineral Plus 
  • pellavapuuro illalla, n. 1l

Käytän tällä hetkellä hevosillani kauran lisäksi (pari hevosta syö meillä nyt kauraa) Racingin rehuja. Yhtenä syynä tähän on niiden hyvä saatavuus läheltä (Agrimarket) ilman tilausrumbaa. Hinta-laatusuhde on Racingissä myös mielestäni kunnossa. Lisäksi rehuvalikoimaa on riittävästi. Selected on minulle uusi rehu. Otin sen käyttöön noin kuukausi sitten, kun tarvitsin rehun joka sopii myös niille hevosillemme joille kaura ei syystä tai toisesta sovi. Tätä ennen käytin Racing Ponya, jossa oli kuitenkin kauraa mukana. Nyt Selectediä syö meillä yhteensä 4 hevosta. Jopa vaikeista ruoansulatusongelmista jo jonkin aikaa kärsinyt iäkäs ylläpitoruuna pystyy tätä syömään, vaikka sille ei muuten ole uskaltanut antaa mitään viljaa sisältävää täysrehua. Tuote on täysin viljaton pelletti, jossa on matalat tärkkelys- ja sokeripitoisuudet. Näillä mennään ainakin toistaiseksi. 



Kengitys "omasta takaa"

Vihdoinon koittanut aika, jolloin en joudu enää murehtimaan mistä saan kulloinkin hevoselle kengittäjän. Olen ollut onnekas ja löytänyt aina kengittäjän, joka on luotettava ja hevoskäsittelyssään arvojeni mukainen. Mutta nyt meilä ASUU kengittäjä. Avomieheni Mikko aloitti kengitysopinnot Kaustisten raviopistolla samoihin aikoihin kun muutimme tänne Pohjanmaalle ja nyt hän on jonkin aikaa hoitanut hevostemme vuolut ja kengitykset, myös Gamillan. Mikä ihana helpotus ja rahansäästö. 


Tämmöistä "uutispäivitystä" tällä kertaa. Jatkossa voisin kertoa vähän miten treenaan Gamillan kanssa selästä ja maasta. Laittakaa ihmeessä tulemaan kommentteja, kysymyksiä ja toiveita postausten sisällöistä.



 

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Hierontaa ja talvista inkkariratsastusta


Vuosi 2013 on alkanut meillä Gamillan kanssa lihasjumien ja jalkapöpön parantelun merkeissä. Onneksi kummassakaan ei ole kuitenkaan kyse mistään vakavasta. Nämä vaivat saadaan kyllä kuntoon ja kevään tullessa olemme entistä paremmassa iskussa. 

Pienen ponini (hih!) hierontaa. Mikäpä on ponin ollessa kun voi syödä ja samalla nauttia hieronnasta!

Hieroja-Jenni kävi joulukuun lopulla hoitamassa Gamillan ensimmäisen kerran. Tilasin Jennin ihan kokeilumielessä tarkistamaan ponin tilanteen ja hyvä on että niin tein. Kireyksiä löytyi sieltä täältä. Lavat olivat tukkoiset, samoin sään takaosa ja oikea sisäreisi. Syytä näihin alettiin tietysti etsiä ja hommaa hoitaa aktiivisesti. Vaihtoehdot olivat lähinnä sopimaton satula tai liukkaat, kovat kelit. Tai joku muu. Mistään vakavasta ei kuitenkaan ole kuulemma kyse vaan lähinnä kalvokireydestä, joka siis on  lihaksen "pintaosan" kireyttä mikäli nyt asian maallikkona oikein ymmärsin.

Jenni hoitaa Gamillan lavan ja selän alueen tukkoisuuksia
 
Satulamme tuppaavat vähän liukumaan eteen mikä ei ole ihme, kun kyseessä on matalasäkäinen tynnyrihevonen, jolla on pyöreä vatsalinja. Epäilen, että eteen liukuminen johtuu satulavyöstä, joka vatsalinjan pyöreyden vuoksi liukuu kainaloihin ja vetää satulan perässään. Ja kun satula valuu eteen, se painaa sään molemmin puolin hevosta. Minullahan on ostettuna ns. banaanivyö jonka pitäisi auttaa tähän ongelmaan. Mutta sitäpä ei sellaisenaan saa meidän satuloihimme kiinni, koska sen soljet ovat niihin liian kapeat! Joten joko vyö on käytettävä suutarilla tai sitten on ostettava kokonaan uusi vyö.

Tällä hetkellä käytössämme on joustorunkoinen este-/yleissatula Trekker Bascule..


..ja joustorunkoinen koulusatula Flexible Inspiration



Toinen vaihtoehtoinen syy lihasten kipeytymiseen on liukkaat, sohjoiset ja kovat pohjat, jollaisia tänä talvena on ollut. Kenttä ei ole ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa ja ratsastuspellot puolestaan ovat ollet turhankin raskaita ratsastaa. Niinpä ei olisi ihme, jos poni olisi näistä keleistä kipeytynyt. Syytä selvitetään nyt siten, että satulat ovat vähän aikaa pois käytöstä. Siten näemme mikä vaikutus tällä satulalomalla on lihaksiin. Kotiohjeeksi saimme kevyttä treeniä ja etujalkojen mobilisointia 20s x 3 toistoa/jalka. Toisin sanoen harjoitusta jossa jalalla pientä liikerataa, jolla puolestaan saadaan lapaan liikettä.


 
Jenni tekee tässä etujalan mobilisointia..

..lavan liikkuvuuden parantamiseksi.
Toisella hierontakerralla laitettiin myös kinesioteipit ihan kokeilumielessä, vaikkeivat ne talvikarvassa kovin pitkään pysykään.

Kinesioteippauksessa teipin avulla tehdään kevyitä kudosten siirtoja.



Lihasjumin lisäksi poniin iski toinenkin vaiva, nimittäin pöpö! Eläinlääkärien mukaan tätä on ollut paljon liikkellä tänä talvena. Oireina on takajalkojen turvotusta ja rupia. Gamillalla tätä vaivaa on vain toisessa takajalassa. Rupi on todella olemattoman pientä eikä sitä oikeastaan huomaa kuin huolellisesti käsin karvojen seasta kopeloimalla. Turvotuksen sen sijaan näkee silminkin.  Turvotus alkoi noin kuukausi sitten vuohisen alueella. Ylemmäs jalkaan se ei edennyt. Hevonen on koko ajan liikkunut normaalisti, mutta jalan nostamista se arkoo. Saimme eläinlääkäriltä lääkkeen, joka muutaman päivän jälkeen alkoi toimia. Nyt kuurista on noin kolmannes jäljellä ja turvotusta on enää hyvin vähän. Taidamme päästä tästä vaivasta pian eroon.


Jiihaa inkkariratsastusta!


Satulaloman alettua ajattelin, että mikäs kiire tässä on ratsastamaan, kyllä maastakäsinkin voi asioita tehdä. Niin voikin, mutta enhän minä silti malttanut pysyä pois ponin selästä kuukautta enempää. Pakkohan sinne ponin kyytiin oli päästä! Täytyy todeta, että heti kun jostain syystä ei voi toimia samalla tavalla kuin ennen, tulee tehtyä ja kokeiltua uusia asioita tai asioita, joita ei yleensä usein tee. Eli sanonta "onni onnettomuudessa" pitää kyllä usein paikkansa. 

En ollut ratsastanut Gamillalla pitkään aikaan ilman satulaa. Poni kun osaa olla hyvin säpäkkä ja herkkä ja tehdä äkkinäisiä liikeratoja, niin olin uudella tallilla jättänyt homman kokonaan väliin. Kesäisin Gamilla on yleensä niin rauhallinen, että selkään voi laittaa kenet vaan, mutta talvisin tuppaa olemaan sen verran vauhtia, että pitää vähän enemmän miettiä mitä tekee, missä ja miten. Lisäksi Gamilla on ollut uudella tallilla vähän stressaantunut, kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin. Joten ilman satulaa ratsastaminen ei suoraan sanottuna ole käynyt pitkiin aikoihin mielessänikään. Nyt ponin kanssa on mennyt rauhallisemmissa tunnelmissa, joten totesin voivani kokeilla. Ja kun kerran ratsastetaan ilman satulaa, niin miksei samantien voisi kokeilla myös kaulaohjaa! 





"Inkkariratsastusvarusteemme" eli huopa, suitset ja riimunnarusta tehty kaulanaru.

En missään nimessä ratsasta vielä kaulanarulla ilman suitsia vaikka olemmekin tätä muutaman kerran aiemmin kokeilleetkin. Sisäänajan systeemin nyt niin, että käytän yhtä aikaa ohjia ja kaulanarua, ohjat toisessa ja kaulanaru toisessa kädessä käyttäen tietysti samalla normaaleja istunta-apuja. Tärkeää tässäkin on myödätä HETI kun hevonen vastaa apuihin. Yksi ratsastuksen ja ratsutuksen kulmakiviä on mielestäni tämä välitön palautteen antaminen hevoselle. Näin hevonen oppii herkäksi ja vastaamaan apuihin heti ja pienestäkin pyynnöstä. Gamilla oppii kaulanaruapuja todella nopeasti. Meillä on ollut nyt tosi kivaa ja rentoa yhdessä. Kyllä rutiinien rikkominen kannattaa, suosittelen!






Kaulanarun kanssa maastoilemassa. Ohjat ovat vielä mukana turvana.







Ja vähän varusteasiaakin vaikka inkkarihommia harrastetaankin!


PS! HUOM! Inkkariratsastajat ja muut! AINA kypärä päähän! AINA! Nykyään on niin hienoja ja tosi mukavia kypäriä saatavilla, että ei tarvitse sen vuoksi riskeerata henkeään ja terveyttään etteikö kehtaisi pitää kypärää!! Kun valitsee oman päänmuotoon sopivan merkin ja mallin, kypärää ei oikeasti edes huomaa päässä!

Uusimmista varustehankinnoista täytyy hehkuttaa näitä Freejumpin turvajalustimia. Paitsi että ne ovat ihanan näköiset, ne ovat ennen kaikkea turvalliset ja todella mukavat jalassa. Koska jalkaosa on leveä, jalka lepää näissä todella hyvin!

Turvallisuus ennen kaikkea. Ja saa se turvallisuus silmääkin miellyttää! En mielelläni ratsasta millään muilla kuin turvajalustimilla. Jalan juuttuminen jalustimeen tippumistilanteessa on yksi pahimmista tilanteista mitä voin ratsastuksessa kuvitella.