P.S.

Ihan pakko tehdä vielä pikatuplapostaus tälle päivälle. Nyt nimittäin koitti se hieno hetki, että laitoin ensimmäistä kertaa Gamillan takaa lähettämällä traikkuun ja takapuomin itse kiinni. Lähettänyt olen sen sinne pari kertaa ennenkin, mutta nyt tuli viimeinen silauskin tehtyä. Upea fiilis kaiken tehdyn työn jälkeen! Kyllä kannatti koota itsensä epätoivon suosta, että sai kokea tämän :)

Koska minulle ei ole laittaa tähän aiheeseen liittyvää kuvaa, laitan kuvan toisesta uudesta tallikisusta. Hyvä lämmittelypaikka tuo tallin nettipurkki. Ja siinä on hyvä peilalla itseään :)

Kesäfiilistelyä & kurssitunnelmia

Ihana kesä on täällä!

Toukokuu ei ole vielä ehtinyt vaihtua kesäkuuksi ja silti kesä on alkanut jo ihan täysillä. Ihanaa! Elämä on paljon huolettomampaa näin kesäkaudella, kun ei tarvitse huolehtia lämpimästä pukeutumisesta vaan riittää, että kotoa lähtiessä laittaa kengät jalkaansa. Ihanaa on myös se, että hevosten kanssa voi touhuta iltaisin pidempään kuin muina vuodenaikoina.

Muuttomme uudelle tallille lähestyy lähestymistään. Enää muutama yö ja lähdemme Oriveden cr-kurssin kautta uudelle tallille. Olen jo vähän pessyt Gamillan tavaroita ja katsellut kaappia siihen malliin, että osaan orientoitua tavaroidenkin siirtämiseen paikasta a paikkaan b - tässä tapauksessa paikan x kautta. Samalle tallille muuttaa nykyiseltä tallilta muutama muukin hevonen, mikä helpottaa hevosen ja varmaan minunkin orientoitumista uuteen paikkaan. Uskon kyllä, että viihdymme - kaikki!

Hevostaitokurssia pitämässä

Kävin nyt launtaina pitämässä päivän pituisen kurssin tamperelaisella tallilla. Mukana oli puolen tusinaa asiasta kiinnostunutta ihmistä, jotka olivat avoimin mielin tutustumassa tapaani toimia hevosten kanssa maastakäsin. Otin trailerin mukaan, joten ohjelmassa oli talutus- ja picaderoharjoitusten lisäksi pientä lastausharjoitteluakin.

Huomio I

Jälleen kerran huomasi, miten nopeasti hevosessa tapahtuu muutosta parempaan, kun sen kanssa toimii sen ymmärtämällä kielellä, kehonkielellä loogisesti ja uskoen siihen mitä on tekemässä. Kyse ei ole mistään yliluonnollisesta, mihin mielestäni termi "hevoskuiskaus" jollain tapaa erheellisesti ajatukset johtaa vaan kyse on puhtaasti hevosen omaan käyttäytymiseen perustuvasta tavasta kommunikoida.

Huomio II

Toinen taas merkille pistämäni asia oli, miten herkkiä kehonkielelle eriyisesti ns. alkuperäisrotujen edustajat ovat. Kaikkein nopein kaikista kurssihevosista taisi olla pieni shetlanninponi, mutta samalla tavalla suomenhevoset olivat erittäin herkkiä huomaamaan sen, milloin ihmisen keho ei osoita ihan sinne, minne ihmisen oli se tarkoitus laittaa osoittamaan. Miten ihania opettajia ne ovatkaan!

Huomio III

Kolmas huomioni tällä kurssilla oli se, miten lapsi ja nuorikin pystyvät tekemään näitä asioita täysin siinä missä aikuisetkin. Mukana oli nuori tyttö, joka kuunteli opetustani todella tarkkaan ja teki upeaa työtä hevosten kanssa puhtaalla kehonkielellä.

Oli ihana huomata, miten ihmiset olivat täysillä mukana ja näyttivät pitävän tästä jutusta. He innostuivat niin paljon, että picadero jätettiin kentälle jotta he voivat jatkaa harjoittelua. Tämä juuri onkin tavoitteeni - saada ihmiset innostumaan ja kokeilemaan vaihtoehtoisia toimintamalleja. En pidä näitä kursseja ansaintatarkoituksessa vaan otan niistä lähinnä kulukorvauksen, jolla kustannan omaa jatkokouluttautumistani ja matkani kurssipaikalle. Koen myös saavani opettamisestani paljon itselleni. Joka kerta opin lisää hevosista, ihmisistä ja itsestäni. Kiitos :)

Yhden kurssilaisen eli Suvin ajatuksia kurssilta on hienosti kiteytettynä hänen omassa blogipostauksessaan. 

Ihana Nette oli yksi kurssihevosista. Tässä Nette on picaderossa eli neliöaitauksessa.Nette oli erittäin tyytyväinen ja rento työskennellessään kurssilaisten kanssa.

  

Kurssipäivän iltana en jaksanut tehdä mitään kummempaa Gamillan kanssa. Otin Kukan mukaan tallille ja kävimme yhdessä vähän jaloittelukävelemässä ja harjasimme Gamillaa. Tässä kesätytöt Koo ja Gee - molemmat 7 vee!

Kukka teki pieniä talutusharjoituksia Geen kanssa. 

"Sillä on kova nälkä."

Kukka hoitaa Gamillaa karsinassa. Mitä likaisempi Gamilla on, sen suurempi onni Kukalle. Onpahan enemmän hoidettavaa.

Lastausharjoittelua

(Tehty pääosin heinäkuussa 2008 kahden viikon aikana intensiivisenä, päivittäisenä työskentelynä, jonka jälkeen Gamilla meni koppiin ja jäi sinne seisomaan suhteellisen hyvin. Harjoittelun jälkeen teimme heinä-elokuussa 2008 kolme matkaa Gamillan kanssa, kaikki n.200km/suunta. Jokainen lastaus onnistui.)

Alkutilanne : Gamilla käveli taluttaen perässäni lastaussillalle niin, että etujalat olivat sillalla, takajalat maassa.

Tavoite : Gamillan lastaamisen tulisi onnistua niin, että voin tehdä sen yksin ilman avustajia ja että Gamilla menee koppiin kun lähetän sen sinne seisoessani itse sen takana. Tavoite on myös että Gamilla on kopissa rauhallinen ja pystyy rentoutumaan matkan aikana.

Käytetyt välineet:
- koppi jonka väliseinää saa siirrettyä sivuun
- makupaloja kiitokseksi (tiedän että jotkut tällaisten menetelmien käyttäjät eivät hyväksy makupaloja enkä itsekään niitä yleensä käytä. Tässä kohdin ne olivat kuitenkin mielestäni paras vaihtoehto, jotta pääsimme jumikohdasta eteenpäin)
- pitkä!! ja kestävä köysi ("Tavallisen", lyhyen riimunnarun käyttäminen tällaisessa on vaarallista ja ei-toimivaa. Pitkä köysi antaa enemmän tilaa, mahdollisuuksia myödätä ja on turvallinen, mikäli hevonen esimerkiksi hyppää pystyyn)
- naruriimu / Monty Robertsin kehittämä riimu (the Dually Schooling Halter). Nämä ovat tavallista riimua käyttökelpoisempia, koska 'paine ja myötääminen' -menetelmä on näitä käyttäessä hevoselle selkeämpiä. (huomautus 16.3.2012. Olen ainakin toistaiseksi luopunut kokonaan naruriimuista enkä tuota dualhalteriakaan ole käyttänyt pitkiin aikoihin. Jotenkin aloin kokea sen epämiellyttäväksi hevoselle ja toisaalta Gamilla myötää paineelle oikein hyvin tavallisella riimullakin.)

Käytetyt menetelmät:

1. Aluksi käytin eteen-tai-taakse -menetelmää. Siinä hevonen sai valita liikkuuko se koppiin vai peruuttaako. Tämä toimi siihen asti, kunnes hevoselle tuli "kynnys vastaan". Tämän kynnyskohdan jälkeen se ei enää välittänyt paineesta eikä peruuttamisesta vaan tuli takaisin kynnyskohtaan asti ja jämähti siihen. Mikäli paine riimuun oli riittävän suuri, se saattoi aluksi vastata siihen hyppimällä taakse. Väsyttyään se ei vastannut paineeseen enää mitenkään. Tässä vaiheessaa en pitänyt taukoja ja rupeamat olin muutamienkin tuntien pituisia.

2. Paremmin toimivaksi menetelmäksi osoittautui tehdä harjoituksista lyhyempiä ja pilkkoa ne vielä pienempiin osiin (katso alla). Edellisestä poiketen tätä keinoa käyttäessäni en enää jämähtänyt siihen kohtaan, josta tuli hevoselle kynnyskysymys (toinen etujalka kopissa) vaan aloin liikutella sen jalkoa eteen, taakse ja sivulle. Pelasin "hevossakkia" ja tavallaan hämäsin hevosta niin, ettei se enää kiinnittänyt huomiotaan kynnyskohtaan.

Tein harjoituskerrat toista menetelmää käyttäessäni seuraavalle tavalla:
-harjoitusrupeama 5-15 min.
-tauko 5 min
- harjoitusrupeama 5-15 min.
tarvittaessa vielä tauko ja yksi rupeama.

Näin hevonen sai pienen tauon aikana palautua henkisesti. Tauon merkityksen huomasin olen suuri! Siksi aina kun huomasin harjoittelun aikana hevosen väsyvät (reagointi vähenee, katse muuttuu utuiseksi), pidin huolen siitä että pyydän jotain sellaista, että hevonen sillä hetkellä pystyy sen tekemään ja voin sen palkita tauolla.

Huomattavaa! Hevosta ei missään vaiheessa yritetty saada väkivallalla koppiin. Ainoastaan silloin, kun hevonen alkuvaiheessa vastasi paineeseen yrittämällä kaatua minua kohti tai nojaamalla minua kohti, huomautin asiasta napauttamalla voimakkaasti talutusköydellä. Myöskään voimaa ei käytetty muuten kuin silloin, kun hevonen hyppi taaksepäin tai yritti sivuille karkuun. Tällöin pidin painetta, jotta se ei saisi palkintoa hyppimisestä. Vapautin paineen heti kun ei-toivottu käytös loppui.


Edeltäviä harjoitteita:
- pää alhaalla taluttaminen
- lastaussillan ylittäminen poikittain

Vaiheet:
kohdat 1-7 tehdään niin, että kopin väliseinää on liikutettu sivuun, jotta hevosella on enemmän tilaa
1. molemmat etujalat sillalla
2. molemmat etujalat ja toinen takajalka sillalla
3. toinen etujalka kopissa, muut jalat sillalla
4. molemmat etujalat sillalla
5. molemmat etujalat ja toinen takajalka kopissa
6. kaikki jalat kopissa
7. kaikki jalat kopissa, pää alhaalla, hevonen rento
tässä vaiheessa kopissaoloaikaa pidennetään pikku hiljaa niin, että hevonen osaa "nukahtaa" koppiin
tästä eteenpäin kopin väliseinä on oikealla paikallaan
8. kaikki edelliset kohdat toistetaan
9. hevonen laitetaan kiinni puomiin
tätä vaihetta pidennetään pikku hiljaa kunnes hevonen osaa "nukahtaa" ollessaan kiinni
10. Takapuomiin totuttautuminen. Takapuomia liikutellaan hieman hevosen ollessa kopissa.
11. Takapuomi irti, kiinni, irti... kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi siitä aiheutuvaan ääneen
12. Lastaussillan sulkeminen. Avustaja kopistelee lastaussillalla. Tätä jatketaan kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi tästä aiheutuviin ääniin.
13. Lastaussillan nosto. Avustaja nostaa hieman lastaussiltaa. Korkeutta lisätään vähä vähältä. Tätä toistetaan kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi lastaussillan liikkeen ääniin.
14. Lastaussillan sulkeminen. Tätä jatketaan kunnes hevonen osaa rentoutua suljetussa kopissa. Nyt voidaan sulkea myös sivuovi.

Tilannekatsausta tammikuu 2011:
Traikkuun meneminen ja siinä kulkeminen on viimeisen vuoden ajan sujunut rennosti ja mallikkaasti.

Tilannekatsaus huhtikuu 2012:
Kokeilin tänään laittaa Gamillan traikkuun reilusti yli vuoden kuljetustauon jälkeen ja se käveli sinnä muina miehinä. Ihanaa! Taas tuli huomattua, että harjoittelu ja kärsivällisyys tuottavat tulosta! 



Tässä koko perheemme tauolla matkalla näyttelyistä kotiin kesällä 2010.


Jeren (vas.) kanssa matkalla jossakin kesällä 2010. Gamilla kulkee hyvin sekä yhdessä että yksin.