Ihana kesä on täällä!
Toukokuu ei ole vielä ehtinyt vaihtua kesäkuuksi ja silti kesä on alkanut jo ihan täysillä. Ihanaa! Elämä on paljon huolettomampaa näin kesäkaudella, kun ei tarvitse huolehtia lämpimästä pukeutumisesta vaan riittää, että kotoa lähtiessä laittaa kengät jalkaansa. Ihanaa on myös se, että hevosten kanssa voi touhuta iltaisin pidempään kuin muina vuodenaikoina.Muuttomme uudelle tallille lähestyy lähestymistään. Enää muutama yö ja lähdemme Oriveden cr-kurssin kautta uudelle tallille. Olen jo vähän pessyt Gamillan tavaroita ja katsellut kaappia siihen malliin, että osaan orientoitua tavaroidenkin siirtämiseen paikasta a paikkaan b - tässä tapauksessa paikan x kautta. Samalle tallille muuttaa nykyiseltä tallilta muutama muukin hevonen, mikä helpottaa hevosen ja varmaan minunkin orientoitumista uuteen paikkaan. Uskon kyllä, että viihdymme - kaikki!
Hevostaitokurssia pitämässä
Kävin nyt launtaina pitämässä päivän pituisen kurssin tamperelaisella tallilla. Mukana oli puolen tusinaa asiasta kiinnostunutta ihmistä, jotka olivat avoimin mielin tutustumassa tapaani toimia hevosten kanssa maastakäsin. Otin trailerin mukaan, joten ohjelmassa oli talutus- ja picaderoharjoitusten lisäksi pientä lastausharjoitteluakin.Huomio I
Jälleen kerran huomasi, miten nopeasti hevosessa tapahtuu muutosta parempaan, kun sen kanssa toimii sen ymmärtämällä kielellä, kehonkielellä loogisesti ja uskoen siihen mitä on tekemässä. Kyse ei ole mistään yliluonnollisesta, mihin mielestäni termi "hevoskuiskaus" jollain tapaa erheellisesti ajatukset johtaa vaan kyse on puhtaasti hevosen omaan käyttäytymiseen perustuvasta tavasta kommunikoida.
Huomio II
Toinen taas merkille pistämäni asia oli, miten herkkiä kehonkielelle eriyisesti ns. alkuperäisrotujen edustajat ovat. Kaikkein nopein kaikista kurssihevosista taisi olla pieni shetlanninponi, mutta samalla tavalla suomenhevoset olivat erittäin herkkiä huomaamaan sen, milloin ihmisen keho ei osoita ihan sinne, minne ihmisen oli se tarkoitus laittaa osoittamaan. Miten ihania opettajia ne ovatkaan!Huomio III
Kolmas huomioni tällä kurssilla oli se, miten lapsi ja nuorikin pystyvät tekemään näitä asioita täysin siinä missä aikuisetkin. Mukana oli nuori tyttö, joka kuunteli opetustani todella tarkkaan ja teki upeaa työtä hevosten kanssa puhtaalla kehonkielellä.Oli ihana huomata, miten ihmiset olivat täysillä mukana ja näyttivät pitävän tästä jutusta. He innostuivat niin paljon, että picadero jätettiin kentälle jotta he voivat jatkaa harjoittelua. Tämä juuri onkin tavoitteeni - saada ihmiset innostumaan ja kokeilemaan vaihtoehtoisia toimintamalleja. En pidä näitä kursseja ansaintatarkoituksessa vaan otan niistä lähinnä kulukorvauksen, jolla kustannan omaa jatkokouluttautumistani ja matkani kurssipaikalle. Koen myös saavani opettamisestani paljon itselleni. Joka kerta opin lisää hevosista, ihmisistä ja itsestäni. Kiitos :)
Yhden kurssilaisen eli Suvin ajatuksia kurssilta on hienosti kiteytettynä hänen omassa blogipostauksessaan.
 | ||
| Ihana Nette oli yksi kurssihevosista. Tässä Nette on picaderossa eli neliöaitauksessa.Nette oli erittäin tyytyväinen ja rento työskennellessään kurssilaisten kanssa. |
 | |
| Kurssipäivän iltana en jaksanut tehdä mitään kummempaa Gamillan kanssa. Otin Kukan mukaan tallille ja kävimme yhdessä vähän jaloittelukävelemässä ja harjasimme Gamillaa. Tässä kesätytöt Koo ja Gee - molemmat 7 vee! |
 | ||
| Kukka teki pieniä talutusharjoituksia Geen kanssa. |
 |
| "Sillä on kova nälkä." |
 |
| Kukka hoitaa Gamillaa karsinassa. Mitä likaisempi Gamilla on, sen suurempi onni Kukalle. Onpahan enemmän hoidettavaa. |
Oli kyllä mahtava kurssi ja kaikki mukana olijat innostuivat asiasta. Ihanaa, kun kaikki tallilla kävijät ovat samanhenkisiä. :)
VastaaPoistaUusi kurssi varmasti jossain vaiheessa on tilauksessa!
Luin tuon Suvinkin postauksen, mut aattelin et täältä mahollisesti saan paremmin vastaukset kysymyksiini. :)
VastaaPoistaMikä tuon picaderon idea on? Ite oon työskennellyt vaan pyörössä ja joskus yrittänyt kentällä, mutta nimenomaan kulmat koituu aina ongelmaksi. Pyörössä saan paremmin pidettyä humman liikkeessä, kun ei ole kulmia joihin juosta kyhjöttämään. (Vika varmaan ihan omassa kehonkielessä ennen kaikkea...)
Sitten hämmästytti tuo "laukkaa kun haluat hevosen laukkaavan", en oo aiemmin törmännyt. Tosiaan energiatasoa säätelemällä ja ele- sekä ääniavuin oon pyöröaitauksessa säädellyt askellajeja, toimiiko tuo sun tyyli sit jotenkin eri tavalla / hevoselle helpompi ymmärtää vai miten? :)
Suvi, tosi ihana kuulla että saitte kurssista jotain irti! Tulen mielelläni uudelleenkin, jos haluatte :)
VastaaPoistaHanna, oikeastaan tavallaan vastasitkin tuohon picaderon ideaa koskevaan kysymykseesi :) Eli: picadero on neliöaitaus, jossa hevonen pääsee kulmiin ikäänkuin turvaan, mikäli esimerkiksi ihmisen ajolinja on väärä (senttienkin heitto on monille hevosille paljon!). Eli kulmat tekevät picaderosta pehmeämmän tavan toimia kuin pyöröaitaus. Pyöröaitauksessahan hevosella ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin juosta! Ja mehän emme halua, että hevonen juoksee meitä pakoon tai kokee olonsa epämiellyttäväksi ja juoksee pakon edessä. Picedero pehmentää meidän virheitämme, joita kaikille auttamatta välllä tulee. Hevosilla on niin tarkka kehon kielen lukutaito, että tuskin kukaan ihminen pystyy viestimään kehollaan niin tarkkaan, etteikö virheitä tulisi koskaan.
Laukkaa hevosen kanssa -perustuu myös ihan hevosten luontaiseen tapaan imitoida toinen toistensa liikkeitä sekä laajemmin kehon käyttöön hevosten kanssa kommunikoidessa. Omaa kehoamme ja liikkeitä käyttämällä voimme saada esimerkiksi hevosen pidentämään askelta! Asia on tiivistyneenä Klaus Hempflingin kirjan nimessä "Dansa med hästar" - tanssii hevosten kanssa :) Suosittelen muuten tuota kirjaa. Minulle se oli alkusysäys, se ensimmäinen koskeus aiheeseen.
Kiitos kommenteista ja kysymyksistä :)
Kiitos tyhjentävistä vastauksista! Enpä tullutkaan aatelleeksi, että pyöröaitaus voikin olla huonolla elekielellä ahdistava paikka.. Täytyy toivoo että uudella tallilla pystyis kokeilemaan picadero-työskentelyä. :)
Poista