Katastrofi, suunnitelmamuutos, treenausta, lisää suunnitelmamuutoksia..

Kesäkuun 14. päivänä piti lähteä Parvelan hevostilalle Orivedelle Judy Cross Strehlken Centered Riding -klinikalla. Olin siellä viime vuonnakin Gamillan kanssa, silloin kaksi päivää. Tuosta kerrasta kirjoitinkin postauksen. Tämän vuoden keikasta ei postausta tule syystä että jouduin perumaan koko kurssin, joka tosin työesteiden vuoksi typistyi yksipäiväiseksi. Alunalkaen olin menossa tänäkin kesänä kurssille Gamillan kanssa,  kunnes Gamillalle tuli ikävä päänravisteluongelma, jota jo luulin headshakingiksi. Tämän vaivan vuoksi olin varautunut menemään kurssille jollakin lainahevosella X, kunnes viime hetkellä ongelmaan saatiin apua. Eläinlääkäri nimittäin epäili, että kyseessä on kuitenkin poskiontelotulehdus (tai muu pään ontelon tulehdus), johon saatu lääkekuuri ilmeisesti auttoi, koska ravistelu on nyt loppu!! Enempää en voisi olla helpottunut. Tästä riemastuneena päätin tietysti mennäkin kurssille Gamillan kanssa. Vaan eipä olisi vielä pitänyt huokaista helpostuksesta, lisää ongelmia oli luvassa (niitä on nyt riittänyt..). 

Sanni lupautui lähtemään kurssille kuskiksi ja osallistumaan sille itsekin kuunteluoppilaana. Kurssia edeltävänä iltana poni oli hieman epäpuhdas etujalastaan. Oli pakko odottaa aamuun ja katsoa mikä tilanne silloin olisi. Epäilimme ettei vaiva ollut mikään vakava ja  johtui vain laukkaamisesta soratiellä ylämäkeä.

Sanni ja Gamilla ylämäkilaukkaamassa

 
Aamulla menimme Sannin kanssa aikaisin tallille ponia lastaamaan ja mikä meitä siellä odotti!?! Poni jonka jalat kyllä olivat kunnossa, mutta jonka silmät eivät todellakaan sitä olleet. Näin samantien, että kurssi piti unohtaa! Gamillan silmät olivat lähes ummessa, ärtyneet ja vetistävät. Keksin syynkin samantien: edellisenä iltana ponin harjaan laittamani ötökkäkarkoiteaine Coopersect. Tiesin ainetta nyt ensimmäistä kertaa kokeillessani, että se aiheuttaa joillekin hevosille allergisen reaktion, tietääkseni lähinnä kutinaa. Mutta näin pahaan oireiluun en ollut todellakaan varautunut! Myöhemmin netin kautta selvisi, että nimenomaan arabisukuiset ovat tuolle aineelle muita herkempiä. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka lupasi tulla heti yhden hätätapausasiakkaan jälkeen. Puhelun aikana jo selvisi, että CR-kurssi piti perua. Laitoinkin yhteyshenkilölle viestiä asiasta. Sanni olisi lupautunut jäämään odottamaan eläinlääkäriä, mutta halusin itsekin jäädä ponia hoitamaan. Ja hyvä että jäin, kuten kohta selviää..Eläinlääkäri tuli ja katsoi ponin yleistilan. Siinä ei sisänsä ollut mitään hälyttävää. Ponia kutitti hirvittävästi ja se ravisteli päätään lakkaamatta. Eläinlääkäri antoi sille kortisonipiikin oireita helpottamaan. Pahinta oli kuitenkin se, että pupillit eivät lääkärin tarkistuksessa vastanneet valoon normaalisti. Eläinläkääri huuhtoi silmät ja käski minun tehdä samoin parin tunnin välein. Se olisi kuulemma ainut asia, mitä nyt voitaisiin tehdä ja toivoa ja odottaa, että silmien toiminta normalisoituisi. Voitte vaan kuvitella, miltä sillä hetkellä tuntui! Sokeutuisiko poni? Jouduttaisiinko sen silmä poistamaan? Yhden silmän menetyksen vielä pystyisimme hanskaamaan, mutta molempien ei, ei mitenkään. 
  
Seuraavista 2 vuorokaudesta tuli aika raskaita eikä vähiten siksi, että Sanni-parkakin piti ajaa terveyskeskuksen päivystykseen, koska myös Sanni sai allergisen reaktion ponia käsitellessään.  Sannille tuli kova kutina naamaan, mikä ei meinannut helpottaa erilaisista hoidoista huolimatta. Joten apukädet olivat pois pelistä.

Olin hyvin paljon ponin luona sitä hoitamassa. Tarkistin aina välillä silmien pupillien reaktiota - jota ei ollut. Opin tämän katastrofin aikana sen, että hevosen pupillit eivät ole pyöreät kuten ihmisten vaan laakeat, jotta se näkisi lähestyvät pedot kauempaa horisontista. Opin myös sen, että hevosen silmän pupillit eivät vastaa valoon yhtä nopealla supistumisella kuin meidän ihmisten. Ensimmäisenä vuorokautena ei juuri tapahtunut huomattavaa olon kohenemista. Poni oli aika rassukka! Se kyllä söi, mutta oli aika surkea. Silmät olivat edelleen ärtyneet ja ponin pitikin pysytellä tallissa, koska valo aiheutti silmiin kipua. Sanni sentään pääsi pois terveyskeskuksesta ja oireetkin hävisivät.

Toisena vuorokautena Gamillan pään ravistelu alkoi vähentyä ja silmien ärsytys samoin. Jatkoin silmien huuhtelua sitä pikku hiljaa harventaen. Poni alkoi selvästi olla terveempi, koska se alkoi vastustella tuota operaatiota. Lopulta siitä ei tullut mitään, ei vaikka Mikko piteli ponista kiinni. Potilas päätti, että homma sai riittää. Ja niin se saikin - pupillit nimittäin alkoivat pienetä, kun vein ponin ikkunan viereen valoon! Ensin vähemmän ja hitaammin ja lopulta nopeammin ja selkeämmin. Pahin oli ohi! Silmät alkoivat olla niin hyvät, että poni saattoi mennä päiväksi ulos tarhaan. Selvisimme tästä kauheudesta säikähdyksellä ja parin päivän päästä poni oli niin hyvä, että saatoi jo ratsastaa sillä. Muutaman päivän ajan se oli vielä väsynyt, mutta viikon kuluttua jo täysin oma itsensä, jota sai tuttuun tapaan pidätellä laukassa. Ja pään ravistelu pysyi myös poissa! 

Terve poni & iloinen Sanni

Sanni ja Gamilla maastoilemaasa - minä mukana kuvaamassa ja henkisenä tukena.

Ihmeiden aika ei ole ohi, olen alkanut käyttää PINTELEITÄ!! Olen aina ollut laiska pintelöimään, mutta hukkasin Gamillan kaksi koulusuojaa, joten oli syytä vähän ryhdistäytyä. Ei tuo pinteleiden laittaminen nyt loppujenlopuksi niin kamalan työlästä olekaan, parin minuutin juttu.

Tämän allergiakatastrofin jälkeen aloin taas treenata ponia uudella innolla. Tarkoitus oli mennä kesäkuun lopussa Hämeenlinnassa järjestettäviin koulukisoihin, jossa ratsastettaisiin pitkän radan ohjelmia. Ohjelmaksi valitsin Helppo B Nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma 2003, päivitetty 2009. Se tuntui tähän saumaan sopivalta ja riittävän haasteelliseltakin. Siinä on paljon laukkaa, jota meidän pitäisi kisoja varten treenata. Treenatessa Gamilla tuntui tosi hyvältä ja jopa kokorataleikkaa laukassa sujui aika nätisti.

Kenttä vähän pölisi (Ei me sentäs mitään savukoneita näissä kuvauksissa käytetä..vielä..heh)

 


Vaan eipä kahta ilman kolmatta, ongelmaa siis!!! Nyt kun kaikki oli taas hyvin ja poni tuntui todella hyvältä ratsastaa, se alkoi noin viikkoa ennen kisoja ravissa yhtäkkiä jonkinmoisen kompastuksen tms. jälkeen olla epäpuhdas vasemmasta takajalastaan. Jotain tapahtui, kun kokosin ravia ja pyysin ponia siirtämään painoa takajalalle. Silloin se astui huonosti alle (tai mitä sitten tapahtuikaan) ja homma oli (taas) siinä. Kisat pitää perua. Epäilen nyt epäpuhtauden syyksi liian pitkää kengitysväliä. Takakengät ovat varsinkin todella kuluneet ja ylikasvaneet (oma mokani!) ja kanta hyvin matalalla. Kengittäjä tulee huomenna. Toivon (taas) todella, että tämäkin ongelma ratkeaa suhteellisen kivuttomasti. Aina ei ole ihan helppoa..Ihan varovasti olen (taas) katsonut uusia kisoja heinäkuulle, mutta melkein jo pelottaa mitä seuraavaksi tapahtuu ja meneekö tämä jalkajuttu ohi vai ei..

Sanni ja Gamilla Laukossa. Ihana "mummulakesäfiilis"

Murheita ja iloa

Murheita..

No nyt tulee taas tekstiä, kuvaa ja vieläpä videotakin. En viitsi kirjoittaa tänne väenväkisin vaan odotan, että on jotain kirjoitettavaa ja mielellään myös uusia kuvia julkaistavaksi. No nyt on!

Juuri kun kaikki oli hyvin, olimme saaneet ponille vihdoinkin sopivan satulan ja yhteispeli tuntui toimivan ratsastuksessa, olin sopinut kursseja ja valmennuksia ja luvannut Gamin lainaan Suville CR-kurssille, putkahti elämäämme ongelma. Melko iso sellainen! Nimittäin pään heittely ratsastaessa. Tarkemmin asiaa tutkittuani tämä oireilu ilmeni myös juoksuttaessa. Oireet ovat pään ravistelu ja heittely sekä aivastelu. Toisin sanoen oireet muistuttivat paljon headshakingiä. Niinpä olinkin jo melko varma, että poni on saanut tuon viheliäisen sairauden,  jota on vaikea hoitaa niin että oireet pysyisivät kokonaan poissa.

Poni oli juuri alkanut olla tosi kiva ratsastaa, olimme saaneet sopivan satulan ja muutenkin yhteiselämä näytti hymyilevän.

Oireilu alkoi suurinpiirtein samoihin aikoihin lämpimien kelien kanssa, toukokuun loppupuolella. Olin tietenkin maani myynyt ja ajattelin, että tässä se nyt sitten oli. Monen vuoden työ, varsasta asti aloitettu yhdessä tekeminen, yhtäkkiä kaikki tuo katkolla. Oliko se nyt sitten tässä? Asiaa ei yhtään auttanut se, että luin headshakingistä Internetistä eri lähteistä melko lohduttomia tarinoita puhumattakaan niistä Youtube-videoista, joita aiheeseen liittyen katsoin. Monet niistä olivat todella kauheita!

Miksi kaiken täytyy mennä pieleen juuri silloin, kun on tuntunut hyvältä ja on tehnyt suunnitelmia, merkinnyt kalenteriin kursseja ja kisoja?

Pahimmillaanhan headshaking-hevosen elämä on niin tuskallista, että hevonen pitää lopettaa. Lievemmillään toki oireet ovat niin vähäisiä, että hevosella voi ratsastaa ainakin osan vuotta. Ihminen vaan on näissä tilanteissa helposti sellainen, että maalaa piruja seinälle ja ajattelee päässään heti pahinta. Ja minä tietenkin ajattelin nimenomaan sitä pahinta. Muutama uneton yökin tuli vietettyä murehtien ja headshakingistä lukien.

Yrityksiä päästä vaivasta eroon

Mitä sitten yritin päästäksemme eroon päänravistelusta ja tutkiakseni mistä tämä johtui? Aika monenlaista kieltämättä kokeilin selvittääkseni johtuuko vaiva esimerkiksi ötököistä, suitsista, kuolaimista tms. 

Päähuppu, jossa turpaläppä. Ostin tämän Hööksistä. Tätä kokeilin siltä varalta, että ötökät häiritsevät ponia. Tämä malli estää ötököitä pääsemästä korviin, silmiin ja turvalle.

- korvahuppu (normaali ratsastuksessa käytettävä korvahuppu)
- päähuppu (ks. kuva yllä, Hööksistä)
- ötökkämyrkky (Renons, Hööksistä, voimakkaampi versio, jossa 20 % icaridiinia)
- eri kuolaimet (2 erilaista suoraa kuolainta sekä kolmipala)
- ilman satulaa
- suitset ilman turpahihnaa
- ilman suitsia
- sukkahousuista tehty turpasuoja (ks. kuva alla). Tähän löysin vinkin Youtubesta. 

Suitset ilman turparemmiä: kokeiltu, päähuppu: kokeiltu. kumpikaan ei näyttäisi vaikuttavan oireisiin.

 

Sukkuhousuista tehty turpasuoja. Osalla headshaking-hevosista nimenomaan turpa on herkkä alue.

Mikään näistä ei tuntunut merkittävästi auttavan oireisiin. Alkoi kieltämättä tulla jo epätoivo.

Mietin voisiko oireilu johtua pöllyävästä kentästä. Oireiluhan alkoi nimenomaan lämpimien kelien alkaessa. Valitettavasti näin kuivalla säällä vähän kaikki paikat pöllyävät enemmän tai vähemmän. Tässä testaan heitteleekö poni päätään maastossa, hiekkatiellä. Tulos: jonkin verran oireilua, tosin syy saattoi olla lukuisissa ötököissä..Ota tästä nyt sitten selvää.

Eläinlääkärin käynti

Eläinlääkäri oli tulossa tallillemme ultraamaan siitostamman, joten ajattelin samalla pyytää häntä katsomaan ponia ja antamaan mielipiteensä oireista. Kerroin hänelle oireet ja mainitsin, että ne muistuttavat mielestäni headshakingiä. Hän totesi, että headshaking on hankala juttu, muttei kuitenkaan tarttunut erityisesti siihen vaan kuunteli ponin keuhkot. Sieltä ei kuulunut mitään epäilyttävää. Hän oli sitä mieltä, että ponilla on ylemmissä hengitysteissä jokin ärsytys. Tarkempi paikka saattaa kuulemma olla poskionteloissa tai muissa hevosen pään lukuisista onteloista. Kuvaamatta tarkempaa paikkaa on tietenkin vaikea tietää. Saimme lääkekuurin. Kaksi kertaa päivässä lääkettä, jonka pitäisi kuulemma olla todella hyvää. Olin aika helpottunut. Voisiko oireilu todella johtua jostain muusta kuin headshakingistä?



Nyt jäämme odottamaan miten lääke vaikuttaa ja katoavatko oireet. Lääkityksen lisäksi saimme ohjeen liikuttaa ponin paljon pölyämättömillä alustoilla.Uinti olisi kuulemma erityisen hyvää liikuntaa tässä tilanteessa.

Eläinlääkäri määräsi paljon liikuntaa. Kyllä se ponille sopii!

.. mutta myös iloa

Moneen kertaan olen ponin kanssa huomannut, että murheet tuovat tullessaan myös jotain hyvää vaikkei se ehkä aina siltä tunnu. Tälläkin kertaa kun jouduin laittamaan ratsastamisen katkolle määrittelemättömäksi ajaksi, tulin samalla palanneeksi pitkästä aikaa ponin kanssa maastakäsintekemiseen. Meillä ei ole enää käytössä pyöröaitausta kuten entisellä kotitallillamme Hovin ratsutilalla eikä picaderonkaan rakentaminen ole kovin vaivatonta. Tosin nyt kun saimme kentälle aidat, picaderon pystyisi periaatteessa rakentamaan niin, että katkaisee kentän puoliksi nauhalla. Kenttä on niin pieni, että näin saisi ihan sopivan kokoisen picaderon.

Oireilusta huolimatta poni on oma ylhäinen itsensä, terveen oloinen. Tässä Gamillan tyypillinen ilme: Katsokaa ja ihailkaa minua :D

 
Kun eläinlääkäri määräsi ponille paljon liikutusta ei-pöllyävillä alustoilla ja kun tallille mennessäni oli kenttä sopivasti sateen jäljiltä pöllyämätön, menin ponin kanssa sen kummempia suunnittelematta fiilistelemään kentälle. En siis rakentanut picaderoa. Olin ponin kanssa kentällä niin, että se olisi halutessaan päässyt kentän toiselle puoliskolle tai vaikka kentän laidalle syömään ruohoa, mutta sepä ei mennyt! Se pysyi luonani, leikki ja liikkui kanssani eikä kertaakaan yrittänytkään lähteä luotani pois. Se oli koko ajan kuulolla ja odotti mitä sille seuraavaksi sanon. Oli aivan mahtavaa! Parasta oli huomata, että poni todella halusi olla minun kanssani. Niin ahne kuin se ruoalle onkin, se ei halunnut mennä syömään vaan keskustella kanssani. Meillä oli tosi kivaa. Poni oli leikkisä ja iloinen. Jätin jopa köyden pois ja homma toimi hyvin ilman sitäkin. Toisin sanoen kommunikoimme ikäänkuin picadeossa (tai pyöröaitauksessa) ilman picaderoa ja jopa ilman köyttä, vain kehon kieltä käyttäen.

Tässä on video tuosta kerrasta. Pahoittelen että se on laadultaan ja rajaukseltaan mitä on. Otin sen extempore iPhonellani ja jouduin leikkaamaan videota reilusti, kun videoon tuli vain osa käyttämästämme tilasta. Ehkä siitä kuitenkin vähän selviää miten kivaa meillä oli:)

On vaikea löytää sanoja kertomaan, miten mahtavaa on kun hevonen on täysin kuulolla ja tekee asioita ilolla kanssani. Se on ihan parasta! Mahtavaa on myös se, että taas on kesä, ihana lämmin kesä. Yritämme Gamillan kanssa nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista. Kisat siirretään ajankohtaan x, mutta iloitaan sitten siitä muusta jäljelle jäävästä. Ihanaa kesää teille kaikille!

Gamillan kanssa järvenrannalla Laukossa.

Laukon mahtavia laidunmaisemia.

 

Ihana kesä <3 

Sanni ja Gamilla nauttimassa kesästä letkeän ylämäkilaukan merkeissä