Katastrofi, suunnitelmamuutos, treenausta, lisää suunnitelmamuutoksia..

Kesäkuun 14. päivänä piti lähteä Parvelan hevostilalle Orivedelle Judy Cross Strehlken Centered Riding -klinikalla. Olin siellä viime vuonnakin Gamillan kanssa, silloin kaksi päivää. Tuosta kerrasta kirjoitinkin postauksen. Tämän vuoden keikasta ei postausta tule syystä että jouduin perumaan koko kurssin, joka tosin työesteiden vuoksi typistyi yksipäiväiseksi. Alunalkaen olin menossa tänäkin kesänä kurssille Gamillan kanssa,  kunnes Gamillalle tuli ikävä päänravisteluongelma, jota jo luulin headshakingiksi. Tämän vaivan vuoksi olin varautunut menemään kurssille jollakin lainahevosella X, kunnes viime hetkellä ongelmaan saatiin apua. Eläinlääkäri nimittäin epäili, että kyseessä on kuitenkin poskiontelotulehdus (tai muu pään ontelon tulehdus), johon saatu lääkekuuri ilmeisesti auttoi, koska ravistelu on nyt loppu!! Enempää en voisi olla helpottunut. Tästä riemastuneena päätin tietysti mennäkin kurssille Gamillan kanssa. Vaan eipä olisi vielä pitänyt huokaista helpostuksesta, lisää ongelmia oli luvassa (niitä on nyt riittänyt..). 

Sanni lupautui lähtemään kurssille kuskiksi ja osallistumaan sille itsekin kuunteluoppilaana. Kurssia edeltävänä iltana poni oli hieman epäpuhdas etujalastaan. Oli pakko odottaa aamuun ja katsoa mikä tilanne silloin olisi. Epäilimme ettei vaiva ollut mikään vakava ja  johtui vain laukkaamisesta soratiellä ylämäkeä.

Sanni ja Gamilla ylämäkilaukkaamassa

 
Aamulla menimme Sannin kanssa aikaisin tallille ponia lastaamaan ja mikä meitä siellä odotti!?! Poni jonka jalat kyllä olivat kunnossa, mutta jonka silmät eivät todellakaan sitä olleet. Näin samantien, että kurssi piti unohtaa! Gamillan silmät olivat lähes ummessa, ärtyneet ja vetistävät. Keksin syynkin samantien: edellisenä iltana ponin harjaan laittamani ötökkäkarkoiteaine Coopersect. Tiesin ainetta nyt ensimmäistä kertaa kokeillessani, että se aiheuttaa joillekin hevosille allergisen reaktion, tietääkseni lähinnä kutinaa. Mutta näin pahaan oireiluun en ollut todellakaan varautunut! Myöhemmin netin kautta selvisi, että nimenomaan arabisukuiset ovat tuolle aineelle muita herkempiä. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka lupasi tulla heti yhden hätätapausasiakkaan jälkeen. Puhelun aikana jo selvisi, että CR-kurssi piti perua. Laitoinkin yhteyshenkilölle viestiä asiasta. Sanni olisi lupautunut jäämään odottamaan eläinlääkäriä, mutta halusin itsekin jäädä ponia hoitamaan. Ja hyvä että jäin, kuten kohta selviää..Eläinlääkäri tuli ja katsoi ponin yleistilan. Siinä ei sisänsä ollut mitään hälyttävää. Ponia kutitti hirvittävästi ja se ravisteli päätään lakkaamatta. Eläinlääkäri antoi sille kortisonipiikin oireita helpottamaan. Pahinta oli kuitenkin se, että pupillit eivät lääkärin tarkistuksessa vastanneet valoon normaalisti. Eläinläkääri huuhtoi silmät ja käski minun tehdä samoin parin tunnin välein. Se olisi kuulemma ainut asia, mitä nyt voitaisiin tehdä ja toivoa ja odottaa, että silmien toiminta normalisoituisi. Voitte vaan kuvitella, miltä sillä hetkellä tuntui! Sokeutuisiko poni? Jouduttaisiinko sen silmä poistamaan? Yhden silmän menetyksen vielä pystyisimme hanskaamaan, mutta molempien ei, ei mitenkään. 
  
Seuraavista 2 vuorokaudesta tuli aika raskaita eikä vähiten siksi, että Sanni-parkakin piti ajaa terveyskeskuksen päivystykseen, koska myös Sanni sai allergisen reaktion ponia käsitellessään.  Sannille tuli kova kutina naamaan, mikä ei meinannut helpottaa erilaisista hoidoista huolimatta. Joten apukädet olivat pois pelistä.

Olin hyvin paljon ponin luona sitä hoitamassa. Tarkistin aina välillä silmien pupillien reaktiota - jota ei ollut. Opin tämän katastrofin aikana sen, että hevosen pupillit eivät ole pyöreät kuten ihmisten vaan laakeat, jotta se näkisi lähestyvät pedot kauempaa horisontista. Opin myös sen, että hevosen silmän pupillit eivät vastaa valoon yhtä nopealla supistumisella kuin meidän ihmisten. Ensimmäisenä vuorokautena ei juuri tapahtunut huomattavaa olon kohenemista. Poni oli aika rassukka! Se kyllä söi, mutta oli aika surkea. Silmät olivat edelleen ärtyneet ja ponin pitikin pysytellä tallissa, koska valo aiheutti silmiin kipua. Sanni sentään pääsi pois terveyskeskuksesta ja oireetkin hävisivät.

Toisena vuorokautena Gamillan pään ravistelu alkoi vähentyä ja silmien ärsytys samoin. Jatkoin silmien huuhtelua sitä pikku hiljaa harventaen. Poni alkoi selvästi olla terveempi, koska se alkoi vastustella tuota operaatiota. Lopulta siitä ei tullut mitään, ei vaikka Mikko piteli ponista kiinni. Potilas päätti, että homma sai riittää. Ja niin se saikin - pupillit nimittäin alkoivat pienetä, kun vein ponin ikkunan viereen valoon! Ensin vähemmän ja hitaammin ja lopulta nopeammin ja selkeämmin. Pahin oli ohi! Silmät alkoivat olla niin hyvät, että poni saattoi mennä päiväksi ulos tarhaan. Selvisimme tästä kauheudesta säikähdyksellä ja parin päivän päästä poni oli niin hyvä, että saatoi jo ratsastaa sillä. Muutaman päivän ajan se oli vielä väsynyt, mutta viikon kuluttua jo täysin oma itsensä, jota sai tuttuun tapaan pidätellä laukassa. Ja pään ravistelu pysyi myös poissa! 

Terve poni & iloinen Sanni

Sanni ja Gamilla maastoilemaasa - minä mukana kuvaamassa ja henkisenä tukena.

Ihmeiden aika ei ole ohi, olen alkanut käyttää PINTELEITÄ!! Olen aina ollut laiska pintelöimään, mutta hukkasin Gamillan kaksi koulusuojaa, joten oli syytä vähän ryhdistäytyä. Ei tuo pinteleiden laittaminen nyt loppujenlopuksi niin kamalan työlästä olekaan, parin minuutin juttu.

Tämän allergiakatastrofin jälkeen aloin taas treenata ponia uudella innolla. Tarkoitus oli mennä kesäkuun lopussa Hämeenlinnassa järjestettäviin koulukisoihin, jossa ratsastettaisiin pitkän radan ohjelmia. Ohjelmaksi valitsin Helppo B Nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma 2003, päivitetty 2009. Se tuntui tähän saumaan sopivalta ja riittävän haasteelliseltakin. Siinä on paljon laukkaa, jota meidän pitäisi kisoja varten treenata. Treenatessa Gamilla tuntui tosi hyvältä ja jopa kokorataleikkaa laukassa sujui aika nätisti.

Kenttä vähän pölisi (Ei me sentäs mitään savukoneita näissä kuvauksissa käytetä..vielä..heh)

 


Vaan eipä kahta ilman kolmatta, ongelmaa siis!!! Nyt kun kaikki oli taas hyvin ja poni tuntui todella hyvältä ratsastaa, se alkoi noin viikkoa ennen kisoja ravissa yhtäkkiä jonkinmoisen kompastuksen tms. jälkeen olla epäpuhdas vasemmasta takajalastaan. Jotain tapahtui, kun kokosin ravia ja pyysin ponia siirtämään painoa takajalalle. Silloin se astui huonosti alle (tai mitä sitten tapahtuikaan) ja homma oli (taas) siinä. Kisat pitää perua. Epäilen nyt epäpuhtauden syyksi liian pitkää kengitysväliä. Takakengät ovat varsinkin todella kuluneet ja ylikasvaneet (oma mokani!) ja kanta hyvin matalalla. Kengittäjä tulee huomenna. Toivon (taas) todella, että tämäkin ongelma ratkeaa suhteellisen kivuttomasti. Aina ei ole ihan helppoa..Ihan varovasti olen (taas) katsonut uusia kisoja heinäkuulle, mutta melkein jo pelottaa mitä seuraavaksi tapahtuu ja meneekö tämä jalkajuttu ohi vai ei..

Sanni ja Gamilla Laukossa. Ihana "mummulakesäfiilis"