Näin keväällä ja kesällä tulee aina ilmottauduttua kursseille ja muutenkin aktivoiduttua. Kun paljon puuhastelee yksin hevosensa kanssa, on ihan hyvä käydä välillä imemässä uutta oppia itseensä, suodattimen kautta tosin. Ihan kaikkea en keneltäkään "gurulta" omaksu omaan tekemiseeni vaan poimin näistä itseäni kiinnostavat ja omilta tuntuvat jutut. Orjallinen toisten ihmisten seuraaminen on minusta typeryyttä. Aikuisen ihmisen pitää minusta kuullostella itseään ja tuntojaan ja suodattaa asioita.
Tämänkertainen kolmen päivän kurssiputki koostui kahdesta osasta: EFT, FT Tuulia Luomalan luennosta Perusteita hevosen fysiologiasta/lihashuollosta ratsastajille sekä saksalaisen Klaus Schöneichin Crookedness Therapy and Correction -kurssista. Molemmat pidettiin Kangasalla Parvelan ratsastuskeskuksessa. Tuulian luento muodosti kokonaisuuden yhdessä Schöneichin kurssin kanssa.
*Tähdennän heti alkuun, että se mitä tässä kirjoitan voi sisältää asiavirheitä eli kirjoitan asiat niinkuin minä ne tajusin. Varsinkin Schöneicin kurssilla oli välillä vaikeuksia kuulla mitä kouluttaja puhui ja toki englannin kielikin voi joskus vähän tuottaa väärinymmärryksiä.*
**Valitettavasti Schöneichin kurssista ei ole kuvia, koska kuvaaminen ja videoiminen oli kurssilla kielletty väärinkäsitysten välttämiseksi. Tyytykää siis vaan höpinäpuoleen.**
Koko liikeradalla liikkumisen tärkeydestä eli antia Tuulia Luomalan luennolta
Kun huomasin Facebookissa ilmoituksen Tuulian luennosta Perusteita hevosen fysiologiasta/lihashuollosta ratsastajille, merkitsin sen samantien kalenteriini sen kummempia miettimättä. Ensinnäkin olen äärettömän kiinnostunut hevosesta kokonaisuutena ja oikeastaan kaikki mikä auttaa ymmärtämään tuota eläintä paremmin kiinnostaa paljon. Toisekseen koen, että hevosen fysiologian ymmärtäminen on ihan välttämättömyys ja suorastaan velvollisuus jokaiselle hevosen omistajalle. Hevosen pitää olla terve ja hyvinvoiva, jotta koen olevani oikeutettu pyytämään siltä mitään selästä käsin.
Luennolla ei käyty seikkaperäisesti ja kohta kohdalta läpi hevosen fysiologiaa mikä on ymmärrettävää ja todella hyvä, koska niin isoa kakkua ei voi kahdessa tunnissa syödä. Enemmänkin esille tuli käytännön asioita, mitä juuri luennolta odotinkin. Toki itse fysiologiaakin käytiin läpi ja siitä jäi mieleeni etenkin se, että lihakset eivät ole toisistaan selkeästi erotettavissa olevia osia vaan lihakset muodostavat melko yhtenäisen massan. Tämän vuoksi tulisi ajatella enemmän liikeketjuja ja -suuntia kuin yksittäisiä lihaksia. Toisekseen ongelma voi useinkin olla eri kohdassa tuota ketjua missä se ilmenee ja mitä äkkiseltään luulisi. Esimerkiksi hammasongelmat voivat vaikuttaa takajalkaan asti.
Muuta erityisesti mieleeni jäänyttä oli, että lapaluun/olkapään liikkuvuus on tärkeää ja että näissä on hevosilla paljon ongelmia. Edelleen rintakehän tulisi nousta ylös, jotta hevonen voi nostaa itseään. Monella hevosella on takareiden ulompi syrjä puutteellinen, mikä vaikuttaa esimerkiksi laukkaamiseen.
Tärkeä pointti oli minusta myös se, että hevosen tulisi päästä liikkumaan koko liikeradallaan, millainen se kullakin hevosella sitten onkin. Isoliikkeinen hevonen vaatii ratsastajan, joka pystyy ratsastamaan sitä koko sen liikelaajuutta käyttäen. Tällainen hevonen ei siis välttämättä ole kankean ratsastajan juttu.
Edelleen luennolla tuli esille se, että vaikka perimä asettaa tietyt rajat sille mihin hevonen pystyy, voi harjoittelulla vaikuttaa hevosen liikkumiseen paljon. Esimerkiksi pysty lapa (Gamilla!) vaikuttaa rintakehän kykyyn tuottaa liikettä, mutta pystylapainenkin pystyy isoon liikkeeseen. Ja kyllä, ainakin omaan silmääni näyttää kohtuullisen suureen liikkeeseen pystyvän. Mielenkiintoinen pointti oli, että pitkä selkä ei välttämättä ole sen heikompi kuin lyhyt. Olen aina ajatellut niin olevan. Pitkärunkoinen ravihevonen kuulemma suorittaa usein paremmin, koska sillä on jaloille tilaa likkua. Toisaalta ponit ovat usein lyhyitä ja nillä taas on monasti terävä hyppyliike. Puolensa ja puolensa siis pitkässä ja lyhyessä rungossa. Omallani on melko lyhyt runko.
Jos mainitsen muutaman jutun luennolta, jotka liittyvät siihen mitä ratsastaja voi hevosen eteen tehdä, niin ne voisivat olla nämä:
- Hevoselle takaosaan lihaksia rakentaessa hyviä keinoja ovat mäkien, kavalettien ja jumppasarjojen ratsastaminen samoin kuin hankiratsastus ja ylipäänsä laukkaaminen. Rintakehän lisäksi lanne on erittäin tärkeä ja vaikuttaa myös laukkaamiseen.
- Mitä enemmän hevoselle opettaa ryhtiä, sen enemmän se käyttää sitä myös "vapaa-ajallaan"
- Opeta hevonen lataamaan ja ponnistamaan liikkeensä, säästää niveliä!
- Hevoselle voi opettaa ensin maastakäsin nostamaan rintakehää ja tämän jälkeen tehdä saman selästä pohjemerkillä. (Tätä en ole saanut vielä Gamin kanssa onnistumaan, vaikka kuinka rapsuttelisin sitä vatsasta. Gamin hieroja antoi vinkin, että se voi onnistua kaviokoukulla vatsasta kevyesti "vetämällä". Pitää kokeilla. ) Tässä on siis kyseessä TH-rangan eli rintarangan pyöristäminen. Aiheesta löytyy Internetistä esimerkiksi hakusanoilla "horse belly lift"
Tässä youtube-videossa on "belly lift"-harjoitus kohdasta 7:12 alkaen.
Luennolta saimme myös vinkin tutustua Gillian Higginsiin. Hänen Youtube-kanavastaan löytyy paljon hyviä ja havainnollistavia videoita. Videoissa hevoseen on maalattu sen osat mikä auttaa ymmärtämään miten eri osat erilaisessa liikkeessä toimivat. Kannattaa tutustua jos hevosen biomekaniikka kiinnostaa! Kirjojakin häneltä löytyy. Itselläni on vaan tällä hetkellä ruuhkaa yöpöydällä, mutta laitetaan harkintaan tulevaisuudessa.
Yksi Gillian Higginsin mainioista videoista.
Toinen vinkki luennolta oli Jean-Marie Denoix & Jean-Pierre Pailloux, joilta näyttää ilmestyneen ainakin kirja Physical Therapy and Massage for the Horse: Biomechanics-Excercise-Treatment. Denoix on eläinlääketieteen professori ja Pailloux fysioterapeutti.
Tuulian mainiota ja hyvin valmisteltua luentoa seuranneesta Klaus Schöneichin Crookedness Therapy and Correction -kurssista kerron myöhemmin erillisessä postauksessa.
 |
| Koulukisoissakin käytiin kääntymässä, mutta siitäkin sitten myöhemmin lisää. |
