Treeniä, treeniä..

Treeniä, treeniä, koulutreeniä..

Gamilla on kotiutunut uudelle tallille jo niin hyvin, että ollaan päästy taas treenaamisen makuun. Varsinaista kenttäähän tallilla ei (vielä) ole, mutta näissäkin olosuhteissa pystyy asioita kyllä harjoittelemaan. Tämän postauksen kuvissa näkyvällä nurmialueella en paljoa laukkailla uskalla, koska alue on epätasainen ja kalteva, mutta käynti- ja raviharjoituksia siinä pystyy kyllä tekemään. Tallin lähellä olevalla radalla pystyy sitten laukkaamaan kunnolla, siinä on aivan upean hyvä pohja! 

 

 Helppo C alkaa olla ponilla hallussa. Vielä kun saadaan oikean laukan nostoon varmuutta niin se on hyvällä mallilla.Helppo B:n vaatimustasosta lisätty käynti ja pohkeenväistö alkavat näyttää hyviltä. Pohkeenväistö sujuu vasemmalle tosi hyvinkin jo, oikea suunta on vaikeampi. Helppo A:sta lisätty käynti- ja ravi, takaosankäännös ja jossain määrin myös avotaivutus ovat ainakin hyvällä alulla. 

 

 

Oikean laukan nostoa pitää vaan treenata ja treenata ja palkita ponia kovasti jokaisesta onnistumisesta. Tiedän että se yrittää sitä kovasti. Epäilen, että sen takajalkojen pihtiasentoisuus asettaa oikean laukannoston onnistumiselle haasteensa. Toisaalta se on koko ajan parantunut! Itse laukka on parantunut molempiin suuntiin kovasti. Laukka pyörii koko ajan paremmin ja paremmin. Jos ponin laukannosto oikeaan on haaste niin vahvuuksia tällä ovat luontaisesti hyvä ryhti ja tasapaino sekä poniksi hyvät liikkeet. Piiitkällä aikavälillä vaativa B/A on varmasti mahdollinen. Muistelisin että Gamillan molemmat vanhemmat ovat sitä tasoa.

Katse! :) Alan jo pikku hiljaa välillä muistaa, että sinne hevosen niskaan EI tuijoteta, se pysyy siellä tuijottamattakin! CR:stä oppimani pehmeä katse on todella hyvä ja toimiva juttu ja sitä treenaan koko ajan.

Istuntahaasteet -  jalat, jalat, jalat...

 

Eli ponin osalta tavoitteet ovat hyvin mietittyinä. Yleisesti ottaen haluan ratsastaa sitä paljon rennosti eteen alas ja saada moottoria takaa toimimaan. Minun omat (istunta)haasteeni ovat etenkin rentous(!), katse ja jalat. Jalkaa pitäisi saada ylhäältä asti taaemmas ja rennommaksi. Muitakin haasteita ratsastuksessani on, mutta nämä ovat tärkeimmät.  Kaikkea ei voi korjata kerralla. On helpompaa ja tehokkaampaa, kun keskittyy korjaamaan asian kerrallaan. 

Eteen-alas ratsastus on meillä keskeinen juttu! Välillä se on haasteellista, jos ponilla on paljon virtaa, mutta siihen pyrin kuitenkin.

Pikku-e..

Centered Riding -kurssista oli paljon hyötyä ja sain eväitä myös itsenäiseen harjoitteluun. Haluaisin kuitenkin myös tunneille Gamin kanssa. Klassisesti suuntautunut kouluratsastusajattelu kiinnostaa eniten.  Muutama opettajavaihtoehto on jo mielessä, pitää vaan selvittää miten ne onnistuisivat käytännössä. Yksi klassisesti suuntautunut talli olisi aika lähellä. Yritän nyt kesän aikana treenata ahkerasti pikku-eetä varten, jotta saan sen suoritettua ja pääsen sitten Gamillan kanssa itsenäisesti reissaamaan valmennuksiin ja kursseille, ehkä joskus sitten kisoihinkin.. Gamilla menee jo aika lailla suoraan kävelemällä koppiin. Uskon että saan sen sinne kohta jo yksinkin. Olen sen pari kertaa lähettänyt koppiin niin, etten ole itse kävellyt sinne edellä vaan olen käyttänyt lähettämistä. Kun tuo alkaa sujua myös vierailla paikoilla hyvin, en tarvitse apukäsiä sulkemaan takapuomia vaan pystyn tekemään tämän itse. Kun tuo sujuu ja pikku-e on lompakossa, olen vapaa ja kenestäkään riippumaton reissaamaan ponin kanssa. Jee! Ei kun treenaamaan, näitäkin :)

Baanalla & estesatulan testailua

Ravibaanalla

Tammuska rauhoittui viime viikolla ja näytti kotiutuneen uuteen talliin jo sen verran, että päätin lähteä raviharjoitteluradalle ratsastamaan. Gamillalla ei ole vielä kovin paljoa maastoiltu, mutta otin "härkää sarvista kiinni" ja lähdin kokeilemaan mihin meistä on. Kyseinen ravirata sijaitsee tallimme alueella, pienen kävelymatkan päässä. Se on aivan ihanalla paikalla laitumien keskellä, lähellä järven rantaa. Talutin Gamin radalle ja nousin jakkaralta selkään. Olin roudannut radalle selkäännousujakkaran, koska yllätys yllätys tämän tynnyriponin selkään ei oikein voi nousta ilman koroketta, jotta satula ei pääse valumaan. Nousin muuten tällä kuten viime kerrallakin selkään oikealta puolelta. Jostain syystä tällä tavalla tehden satula ei ratsastuksessa alkanut viimeksi valua vasemmalle. Joudun selkään nousussa joka tapauksessa laittamaan jalan jalustimeen, joten liekö satula sitten jotenkin ajan saatossa "vinoutunut" vasemmalle - en tiedä. Mutta tekee se hyvää muutenkin mennä välillä selkään oikealtakin puolelta - meillähän ei enää ole niitä miekkoja vasemmalla kupeellamme, mikä estäisi selkäännousun sieltä suunnalta ;) Totutin Gamillan pienenä tähänkin, joten se ei ole sille minkäänmoinen ongelma.

Heti alusta alkaen muistutin itseäni cr-kurssilla oppimistani asioista - hengitys, rennot varpaat ja jalat kevyesti jalustimilla. Ja sehän toimi! Heppa oli ihanan rento vaikkakin innostunut ja eteenpäinpyrkivä huolimatta siitä, että olimme kahdestaan "maastossa". Menimme kaikkia askellajeja. Oli kivaa ja olin ihan hurjan ylpeä itsestäni ja ponista!! Kerran vähän jänskätti jokin pusikossa, mutta siitä päästiin helposti yli kun vaan topakasti rohkaisin ponia menemään eteenpäin. MAHTAVA FIILIS! :)

Onnellisuusprosentti tasan 100, kun ratsastaa omalla hepalla ihanassa kesäillassa :) Lisäiloa tulee siitä, että poni tuli minulle pikku"natiaisena" ja olen sen itse kouluttanut ja yhdessä olemme rakentaneet luottamusta - ja rakennamme yhä!

Luottamus :)

Uuden satulan kokeilua

Tänään hain Tampereelta eräältä naiselta (erittäin vähän) käytetyn joustorunkoisen estesatulan Trekker Basculen (vuosimalli 2010) kokeiltavaksi. Hän lupasi, että saan pitää satulan viikon kokeilussa. Tarkoitus ei ole vaihtaa koulusatulaani tähän vaan ottaa tämä sen rinnalle käyttöön maastoiluun ja mahdollisesti myös esteille.

Koulusatulani Flexible Inspiration on tuntunut aivan mahtavalta ja olen todella tykästynyt joustorunkoideologiaan. Niinpä olin tyytyväinen, kun löysin tämän joustorunkoisen estesatulan. Se on leveyttä 3 eli kyseisen mallin levein satula. Koulusatulasta meillä on keskimmäinen leveys eli 2. Jotenkin tämä estepenkki on malliltaan niin erilainen, että huomasin heti että meille ei tästä leveys 2 menisi! Selkään asetettuna satula vaikutti heti oikeinkin passelilta. Lyhytselkäiselle hepalleni sopivasti tämä on istuinkokoa 16,5. Väri on muuten musta, joten jos tämä jää meille, joudun (saan ;)) hankkia mustat jalkkarit ja mustat suitset, koska koulupenkkini ja siten muutkin varusteet ovat ruskeita. (Itse asiassa koulusatulani on musta-ruskea.) Voi voi, joudun shoppailemaan ;)

Koeratsastin penkin heti tänään raviradalla. Ensimmäinen huomioni oli, että se on istuimeltaan kapeampi kuin koulupenkkini. Mutta siihen tottui äkkiä! Minulla on pitkät jalat, mutta ne tuntuivat sopivan penkkiin oikein hyvin. Tosin en laittanut näin ekalla kerralla estejalkkareita. Mutta uskon, että koipeni mahtuvat tähän, vaikka lyhentäisinkin jalkkareita. Penkki tuntui oikein tukevalta, ei mielestäni pyörinyt sivuille eikä liukunut eteen (josta todisteeksi otin myös kuvat ennen ja jälkeen ratsastuksen). Penkki oli muutenkin mukavanoloinen, harjoitusravikin tuntui oikein miellyttävälle istua. Istuin ei ole ehkä yhtä "kimmoisa" kuin koulupenkissäni, voi olla hyväkin asia. Ainakaan se ei tuntunut pahalta.

Trekker Bascule kokeiltavana

Vähän särähtää silmään mustassa satulassa ruskea jalkkarit, mutta jos tämä satula jää meille, saanpahan shoppailla!

Levein versio Trekker Basculesta - eikä tippaakaan liian leveä! Ei mahtuisi meille kakkonen tästä.

Satula ratsastuksen jälkeen edestä..

--ja sivulta. Eipä valunut juuri lainkaan eteen! YES!

 

Jatkan kokeilua tällä viikolla. Yritän kyhätä jonkin esteentapaisen ja katsoa miten satula pysyy hypyssä mukana :) Olen toiveikas, että tämä ei ainakaan pahasti valu eteen. Lavoillekin näyttäisi olevan ok tilaa, mitä vähän jänskätin. Flexible Inspirationiin verrattuna tässä on matalampi säkätila, mutta se ei ole ongelma matalasäkäiselle ponilleni :)    

Kuningatar on saapunut kartanolle - eli heppa uudessa kodissa!

The Queen has arrived the Building..! - eli uudella tallilla ollaan!

Uusi talli

Nyt ollaan oltu jo hetki uudella tallilla. Aikaahan se vielä tottua uuteen paikkaan, kun niin pitkään kävin edellisellä tallilla. Mutta tämä uusi talli vaikuttaa oikein mukavalta paikalta, ihmiset ovat kivoja ja hoito oikein erinomaista. En voi valittaa! Nyt vaan täytyy antaa itselle ja hepalle aikaa tottua uusiin kuvioihin.

Heppa ja tavarat on nyt siirretty uudelle tallille. Sanni on vielä sairaslomalla jalkansa kanssa, mutta Sannin possumuki kulkeutui muun muuttotavaran mukana tallille :)

Ekat päivät meni Gamillalta aika lailla pöristessä ja kavereiden perään huudellessa. Meidän kanssamme - tai itse asiassa päivää aiemmin - muutti samalle tallille ex-talliltamme 2 muutakin hevosta, Jere ja Marge, jotka molemmat ovat Gamillalle oikeinkin tuttuja. Jeren kanssa ollaan oltu yhdessä traikkureissuilla ja Marge taas on aiemmin ennen varsan saamista ollut Gamin tarhakaveri. Uudella tallilla kaverukset sijoitettiin niin, että Marge ja Gami ovat vierekkäisissä karsinoissa ja Jere niitä vastapäätä. Näin niillä oli alusta lähtien tuttuja lähellä. Gamilla oli joka tapauksessa ensimmäiset päivät aika levoton, pöyri paljon karsinassa ja huuteli heti Margen perään jos se hävisi näköpiiristä. Nyt tilanne alkaa pikku hiljaa tasaantua. En halua, että Gamista tulee liian riippuvainen kavereista, joten olen tarkoituksella ottanut sitä alusta lähtien uudessa paikassa pois Margen läheltä, käynyt kävelyllä jne. Eiköhän tämä elämä pikku hiljaa asetu uomilleen!

Ootko säkin täällä? Mäkin olen täällä! Kaverukset Marge ja Gamilla vierekkäisissä tarhoissa.

Edelleenkään minulla ei ole ollut kunnon kameraa tallilla mukana, joten vieläkin joudutte tyytymään kännykkäkamerarääppäisyihin! Mutta LUPAAN, että korjausta asiaan on tulossa!

Uuden tallimme ympäristössä ei ole valittamista. Täällä kyllä hermo lepää!  Käki kukkuu iltaisin ja me jopa näimme käen tallin viereisessä puussa!

 

Kukka antaa Gamillalle iltaheinää. 

  

Nääääääin iiiiiisoksi voi poni kasvaa, kun se kävelee ensi kerran uuden tallin alueilla vieraiden hevosten ohi! "Keitäs tuolla kaukana on? Huomaakohan ne, että MINÄ olen saapunut tänne?"
 

Kattokaa kaverit, mikä ihme toi on? HARMAA hevonen? Eikä!!   

Gamilla hankkii sivistystä eli lukee uuden tallialueensa historiikkia.  

Baana aukiiiiii....!!! Tässä me vielä tullaan laukkailemaan!

Opittuja asioita testaamassa 

Ratsastin eilen ensimmäisen kerran Gamillalla uudella tallilla. Annoin sille centered riding -kurssin ja muuton jälkeen vähän aikaa sopeutua ja rauhoittua. Ajattelin, että olisi aika turhaa lähteä ratsastamaan kaiken sen stressin päälle. Nyt varustauduin siihen, että poni olisi ihan pöllö. Vaan eipä se ollut! Otin heti alussa kurssilla opittuja kikkoja käyttöön (jalat kevymmin jalustimessa, rennot varpaat, hengitys, jalkaterät enemmän sisäsyrjälle) ja homma sujui oikeinkin mallikkaasti. Menin tosin vain käyntiä, mutta joka tapauksessa olin todella tyytyväinen poniin, sillä se hakeutui luottavaisesti ja rennosti kuolaimelle.

Huomasimme cr-kurssilla, että Gamillan satula (Flexible Inspiration) valuu vasemmalle. Kurssin ohjaaja Judy suositteli viemään satulan jonnekin tarkistettavaksi - hän ei tosin satulaa katsellut sen tarkemmin. Omaan silmään en ole havainnut eroja vasemmassa ja oikeassa satulan puolessa. Nyt kysymys kuuluu: onko a) satula toppauksiltaan vino b) olenko minä vinossa tai ratsastan jotenkin eri tavalla eri suuntiin (Judy ei tästä kyllä erityisemmin kurssilla mitään ainakaan sanonut vai c) onko hevonen sillä tavalla asymmetrinen rakenteeltaan tai liikkeiltään, että se vaikuttaa satulaan. Huh, mikä ongelma taas ratkottavaksi! Nousen selkään yleensä korokkeelta (koska tynnyriponin satula valuu muutenkin pitkin kylkiä), mutta laitan silti jalan vasempaan jalustimeen. Meneekö satula sitten siinä vaiheessa sen verran vinoon, että se lähtee jo käyntiä ratsastaessani valumaan pitkin vasenta kylkeä? Tämä on mielestäni yksi mahdollinen syy! Nousin alussa Gamin selkään totutusmielessä molemmilta puolilta, mutta nyt olen taas tyhmästi palannut vanhoille tavoille ja noussut aina vasemmalta. Ehkä kokeilen seuraavaksi nousta oikealta puolelta niin nähdään, miten satulan sitten käy! Palailen tähän asiaan myöhemmin.

Centered riding - kurssi ja muutto

Nyt on ollut pari päivän sisällä paljon tapahtumaa! Voi sanoa, että olen (todella) väsynyt, mutta myös onnellinen. Voipi silti mennä pari päivää ennen kuin tästä väsymyksestä taas toipuu. Samalle viikolle osui cr-kurssi ja muutto uudelle tallille. Isoja asioita meille molemmat, joten ponikin saattaa olla hiukan pyörällä päästään ja väsyksissä. Tai no - ainakin pyörällä päästään.

Judy Cross Strehlken Centered Riding Klinikka Parvelan hevostilalla 1.-2.6.2012

Tallikaverini Tanja vihjasi alkukeväällä mahdollisuudesta osallistua ratsastavana oppilaana IV-tason cr-ohjaaja Judy Cross Strehlkenin klinikalle. Innostuin asiasta ja ilmoittauduin mukaan. Kurssi järjestettiin Parvelan hevostilalla Oriveden Eräjärvellä, jonne on meiltä matkaa alle sata kilometriä.

Ihan ensimmäinen kosketus cr:ään tämä klinikka ei minulle ollut. Muistelen innostuneeni centered ridingin kehittäjän Sally Swiftin opeista samanaikaisesti, kun kiinnostuin Klaus Hempflingin kirjasta ja videosta eli toista kymmentä vuotta sitten, kun omistin edellisen hevoseni Fixin. Nämä kaksi tyyliä ja oppimaailmaa kiinnostavat minua yhäkin ja viime aikoina olen palannut niihin uudestaan.

11 vuotta sitten hankkimani Sally Swiftin cr-kirja ja -videokasetit.

Olen ollut kerran II-tason cr-ohjaajan pitämällä parin tunnin kurssilla, jossa tehtiin kuivaharjoittelua muun muassa jumppapallolla. Saman ohjaajan yksityis-ja pienryhmätunneilla olen ollut myös joitakin kertoja ja pitänyt sekä hänen opetustyylistään että cr-ajattelusta kovasti.

Centered Riding^® on tapa opettaa ratsastuksen klassisia perusteita. Kun ratsastuksenopettaja kertoo sinulle ”mitä” sinun pitää tehdä kommunikoidaksesi hevosesi kanssa, Centered Riding^® vastaa kysymykseen ”kuinka”. Se antaa sinulle uuden näkökulman niin ratsastamiseen kuin koko elämäänkin  (lähde: Scanarab.net)

Pitkästä aikaa reissuun..

Viimeistä kertaa Geetä vanhan tallin tarhasta hakemassa..haikeaa..

Raskauden ja Merituulen syntymän ja pitkän sairaalassaolon vuoksi emme olleen matkustaneet yhdessä Gamillan kanssa mihinkään noin 1,5 vuoteen. Vähän jännittikin lähteä kurssille vieraaseen paikkaan!

Traikussa! Ihanaa kun lastaaminen sujuu nykyään hyvin.

Kokeilin Geen lastaamista koppiin kahdesti ennen kurssille lähtöä, jotta meillä olisi ollut aikaa treenata lastausta tarvittaessa ennen h-hetkeä. Mitään lastaustreeniä ei kuitenkaan tarvittukaan, sillä Gee meni molemmilla kerroilla koppiin muitta mutkitta ja oli siellä oikein rentona. Toisella kerralla jopa lähetin sen sinne - ensimmäistä kertaa muuten - ja kun sekin onnistui, olin aika vakuuttunut, että kurssille lähteminen sujuisi hyvin.

Osa(!) muutto-ja kurssitavaroista. Jumppapalloa käytettiin cr-kurssilla kuivaharjoittelussa. Oli muuten todella havainnollinen harjoitus.

Matkalla! Pitkäaikainen kotitallimme Hovin ratsutila jäi taaksemme. Olisin hyvinkin saattanut päästää parit kyyneleet ellei tuleva kurssi olisi jännittänyt niin kovin että ajatukset olivat tässä vaiheessa jo siellä.

Kurssi alkoi vasta perjantaina, mutta päätin viedä Gamillan kurssitallille jo torstai-iltana, koska  muuten olisimme joutuneet lähtemään matkaan kukonlaulun aikaan.

Matka Oriveden kurssipaikalle sujui oikein hyvin. Gamilla vaikutti olevan kopissa ihan tyytyväisenä, sillä mitään kummempia kolinoita tai tärinöitä ei kopista kuulunut eikä tuntunut. Perille päästessämme Gee oli myös ihan ok eikä ollut hionnut. Kopista ulos tultuaan se kyllä alkoi heti käydä vähän kierroksilla. Pitkästä aikaa vieraassa paikassa kaikkien niiden hevosten, lasten trampoliinin ja muiden jänskien asioiden keskellä laittoi neidin vähän säpisemään. Ihan kiltisti se kyllä oli, ei rynnännyt eikä hyppinyt tai muuta sellaista, mutta energiataso oli kieltämättä aika korkealla. Taluttelin sitä hetken ulkona ja vein sitten talliin. Karsinassakin se kävi vielä kierroksilla samoin kuin tarhassa, johon sain sen välillä laittaa hetkeksi. Kurssitalli oli täynnä joten kurssipaikalle tuodut hevoset saivat olla ulkona yhdessä tarhassa vuorotellen.

Koska oli jo ilta kun saavuimme Parvelaan, en voinut jäädä kovin pitkäksi aikaa Geen seuraksi vaan lähdin majoituspaikkaani parin kilometrin päähän. Uskalsin kuitenkin lähteä, koska Gee alkoi aika tyytyväisenä syödä heiniään karsinassa. Tiesin kyllä kokemuksesta, että se rauhoituisi ajan kanssa eikä sillä olisi mitään hätää.

Majapaikkani kurssin ajan tunnelmallisessa ladossa Eerolan tilalla

Ensimmäinen kurssipäivä - kantapäitä ja hengittämistä

Ensimmäisen kurssipäivän aamuna kävelin yöpymispaikaltani tallille ja juoksutin Geetä vähän aikaa kentällä, jotta saisin siitä ylimääräiset energiat pois ennen ratsastusta. Energiaa totisesti näytti riittävän, sillä Gee kävi edelleen kierroksilla. Vähän epäilytti miten selviäisimme ratsastuksesta.

Ennen ratsastuksia kokoonnuimme esittelyä ja teoriaosuutta varten. Tämän jälkeen seurasi se kauan odotettu ja pelättykin ratsastus, sillä olin heti ensimmäisessä ryhmässä kahden muun ratsukon kanssa. Menin selkään vasta kentällä. Gamilla vaikutti vieläkin aika energiseltä, muttei sentään pöllöillyt. Tällä ensimmäisellä tunnilla menimme vain käyntiä. Tunnista mieleen jääneitä asioita ja huomioita olivat:

• Jalkateräni ovat keskenään erilaisessa asennossa. Vasemman jalkani kantapää on alempana kuin oikean.
• Minun pitäisi pitää jalkaa kevyemmin jalustimessa, niin että jalkani ja jalustimen välissä voisi pitää sormea ilman että siihen sattuu.
• Jalkani on liikaa jalustiminen ulkosyrjällä, pitäisi olla enemmän sisäsyrjällä

Silloin kun aloitin ratsastamisen 80-luvulla, "kantapäät alas" oli yksi yleisimmin hoetuista lauseista ratsastustunneilla. Minulle tuotti aina ongelmia saada painettua kantapäitäni alas, koska akillesjänteeni ovat tiukat. Ja nyt kun olen vuosikaudet yrittänyt painaa kantapäitäni alas, kohtaankin vihdoin helpotuksekseni uuden opin, jonka mukaan kantapäitä ei missään nimessä pidä yrittääkään painaa alas, sillä silloin koko jalka jännittyy! Olikin aika hassua, kun Judy käski minun nostaa kantapäitä YLÖS! Jalustinta ei myöskään pidä laittaa liian lähelle jalkaterän kärkeä, kuten 80-luvulla myös opetettiin. Tai yritettiin opettaa. Minä kun en ole ikinä oikein osannut pitää jalustinta sillä tavalla.

Varpaiden tulisi olla rennot ja niitä liikuttelimmekin tunnilla. Sääriä eikä polvia ei saa puristaa satulaan. Ja sitten se tärkeääkin tärkeämpi asia eli hengitys, jota harjoittelimme myös teoriaosuuksissa! Nämä jäivät päällimmäisenä mieliin ensimmäiseltä tunnilta. Olen aina kokenut, että jalat ovat minun istuntani heikkous, joten sikälikin tuli paljon oikein hyödyllistä asiaa.

Muutama hyttynen..Kaikki mahdolliset ötökänkarkoitusmyrkyt tulivat tarpeeseen, kun istuimme katsomassa toinen toistemme ratsastusta.

Kaikki ratsastusryhmät tekivät vähän eri asioita, mikä oli minusta hyvä. Näin saimme paljon irti kurssista, sillä ideana oli, että kaikki katsoivat kaikkien tunteja.

Päivän mittaan Gamilla alkoi rauhoittua ja rentoutua. Lähdinkin hyvillä mielin kurssipäivän päätteeksi majapaikkaani yöksi lepäämään.
 

Day two - keventämistä oppimassa eli back2basics..

Toinen kurssipäivä valkeni sääennustusten mukaisesti sateisena ja jonkin verran tuulisenakin. Aivan kuin ei olisi ollut riittävän jännittävää jo muutenkin olla pitkästä aikaa vieraassa paikassa Geen kanssa. Päivän kurssiaikataulua laitettiin sateiden vuoksi hiukan uuteen uskoon ja aloitimme päivän ilman hevosia tehtävillä harjoituksilla. Teimme kehoharjoituksia tänään myös jumppamatolla ja -pallolla. Erityisen havainnollisena ja hyvänä pidin jumppapallolla pareittain tekemäämme harjoitusta, jossa toinen istui pallolla ja toinen seisoi takana pitäen käsiä tämän hartioilla ja pompottaen istuvaa kaveria pallon päällä. Ideana oli havainnollistaa sitä, miten cr:n keskeiset asiat kuten hengitys vaikuttavat kehon rentouteen ja joustavuuteen. Oli hämmästyttävää huomata miten paljon hengityksen pidättäminen vähensi pallon päällä olevan henkilön elastisuutta ja liikettä. Samoin katseen suuntaaminen alaspäin "hevosen niskaan" ja kantapäiden painaminen alas vaikuttivat vastaavalla tavalla.

Tämän toisen kurssipäivän ratsastus jänskätti aika paljon ihan jo säänkin takia. Kiipesin Geen selkään kentällä ja aloin ratsastaa sitä käynnissä kahden muun ratsastusryhmässäni olevan ratsukon seurassa. Tällä kertaa menimme raviakin. Gee oli ihmeen rentoa, päristelikin, kun vaan muistin hengittää. Judy myös kehoitti minua käyttämään jo teoriaosuudessa meille opettamaansa rentouttavaa hengitystekniikkaa, jossa suusta tulee tietynlainen ääni. Kaipa se auttoi, sillä Gee ei hypähdellyt kertaakaan mihinkään suuntaan!

Yritin nyt keskittyä pitämään vasemman jalkateräni oikeassa asennossa ja olla viemättä kantapäätä liian alas. Judy myös opasti pitämään nilkat rentoina sekä liikuttelemaan varpaita saappaan sisällä ja kieltä suussa rentouden saavuttamiseksi kehoon.

Teimme käynnissä ja ravissa tasapainoon liittyviä harjoituksia. Nousimme ensin paikallaan ja sitten käynnissä jalustimille seisomaan. Ideana oli löytää jalkojen oikea asento. Tässä harjoituksessa huomaa selkeästi, miten jalan vieminen liian eteen tai taakse horjuttaa tasapainon. Tämän jälkeen teimme kevyessä ravissa harjoitusta, jossa istutaan yksi askel alas, kaksi ylös. Oli kyllä aika vaikeaa Geen kanssa, kun se mennä porhalsi aika reipasta vauhtia..Vähän meni meillä ohi tämä harjoitus, mutta tajusin kyllä idean ja voin jatkaa harjoittelua kotona.

Judy & Gamilla. Judy pyrki saamaan Geetä pidentämään kaulaansa.

Gee käyttäytyi oikein mallikkaasti vieraassa paikassa vieraan ratsastajan kanssa!

Olin kuullut, että Judy ratsastaa mielellään oppilaidensa hevosilla, joten kysyinkin häneltä voisiko hän ratsastaa hieman Gamillalla. Ja Judyhan suostui! Oli mielenkiintoista nähdä miten Gee menisi näin osaavan ratsastajan kanssa. Kun se pyrki nostamaan päätänsä, Judy seurasi kädellä mukana. Eli käsiä ei pitäisi lukita alas vaan seurata niillä kevyesti hevosen mukana. Ajatuksena oli myös saada Gee pidentämään kaulaansa, jottei se taipuisi väärästä kohdasta (kuten ymmärtääkseni Judyn mukaan länkkärikoulutetuilla hevosilla helposti käy). Gee käyttäytyi onnekseni oikein hyvin Judyn kanssa. Ei tarvinnut hävetä!



Huomasimme muuten kurssilla, että Geen satula täytyy topata, sillä se on vasemmalle vino. Ei ihme, että minun on ollut vaikea istua satulassa suorassa ja saada Gamillaa kääntymään! Täytyy löytää asap hyvä toppaaja Pirkanmaalta, että saadaan tämä asia kuntoon. Samoin kuulin yhdeltä kurssilaiselta, että näihin Vanhalan myymiin joustorunkosatuloihin voi kuulemma tehdä muutoksia, joilla estää satulan liukumista eteen Geen kaltaisella tynnyrihevosella. Tämäkin asia täytyy selvittää, sillä eteen liukuminen on meillä ongelma jo ihan kaarevan vatsalinjankin vuoksi!

Muutto!

Toisen kurssipäivän päätteeksi lastasimme Geen traileriin ja lähdimme ajamaan suoraan uudelle tallille Vesilahden Laukkoon.  Laukon kartanon yhteydessä sijaitsevan tallin nimi on Equitail ja se tarjoaa myös kuntoutuspalveluita hevosille. Tälläkin kertaa traikkuun lastaus sujui mallikkaasti samoin kuin itse ajomatka.

Perillä meitä olivat odottamassa A&A, joiden hevonen Jere muutti samasta tallista kuin mekin päivää ennen meitä. Samoin Tanjan Marge-tamma muutti entiseltä kotitallillaltamme tänne, joten Gamillaa oli kaksi tuttua hevoskaveria odottamassa ja toivottamassa tervetulleeksi! Kävelytin Geetä traikusta ulosoton jälkeen pienen hetken ja laitoin sen sitten uuteen karsinaansa syömään iltaheiniä. Tamma rauhoittui heti ja vaikutti tosi rennolta. Tästä se lähtee - elämä uudelle tallilla! Kannoin tavaroita autosta ja traikusta tallille ja joimme porukalla tervetulokahvit. Ihanaa!

Kuningatar on saapunut!

Gee uuden kotitallinsa karsinassa. Kukka antaa iltaheinää.