Gamillan kehittyminen ratsuna, 8. ikävuosi

Pitkän tauon jälkeen jatkan taas tätä Gamillan kehittymisestä kertovaa sarjaa, jossa olen päässyt nykyhetkeen eli tamman 8. ikävuoteen. Tähän vuoteen on mahtunut monenmoista tapahtumaa, iloista ja vähemmän iloista. Yhteiseloamme varjosti kuluneen vuoden aikana muutamakin ikävä vastoinkäyminen. Ensiksi Gamilla kärsi ikävästä päänravisteluvaivasta, jonka pelkäsin olevan headshakingiä. Onneksi eläinlääkäri aavisteli kyseessä olleen pään ontelon tulehduksen ja vaivasta päästiin tämän jälkeen pian eroon lääkityksellä. Tämän jälkeen, elokuussa, Vermon kansallisessa poninäyttelyssä, sattui ikävä tapaturma. Gamilla ilmeisesti pelästyi jotakin, kaatui valjastuskatoksessa ja liukui kaiteeen ali loukaten silmänsä. Silmä alkoi heti turvota pahannäköisesti, joten jätimme seuraavaksi päiväksi kaavaillun näyttelyluokan väliin ja lähdimme ajamaan kotiin Vesilahteen, jossa paikalle hälytetty päivystävä eläinlääkäri jo odottelikin meitä. Ratkaisu kotiinlähdöstä oli aivan oikea sillä silmän vammat vaativat pikaista hoitoa. Eläinlääkäri tutki silmän ja löysi siitä haavan. Pupilli ei reagoinut oikein valoon, mikä oli huolestuttavaa. Saimme ohjeen laittaa silmään silmätippoja muutaman tunnin välein. Muuta ei siinä tilanteessa voinut tehdä. Aika näyttäisi palaisiko näkö ennalleen. Odottaminen oli tuskallista, mutta pyrin keskittymään ponin hoitamiseen ja pitämään toivoa yllä. Loppu hyvin kaikki hyvin, silmä palautui ennalleen. 

Näitä ikäviä sattumuksia seurasikin iloisempi tapahtuma eli muutto omalle tallille Teerijärvelle, Pohjanmaalle. Gamilla matkusti 300 kilometrin matkan oikein hyvin ja kotiutuminenkin tapahtui nopeasti rauhallisella, pienellä maalaistallillamme. 

kuva: Gamilla tutkimassa uuden tallin tarhakatosta

kuva: Uusi talli, uudet maisemat, uudet kaverit. Sanni sentään muutti mukanamme Pohjanmaalle. 

Kankisuitsiin siirtyminen

Olen jo aiemmin maininnutkin, että Gamillan lännenratsastusalun vuoksi tasaisen kuolaintuntuman hakeminen on ollut meille haaste. Vihdoin ja viimein tasaisuus alkaa olla saavutettu, pientä hiomista tosin siinä yhäkin on. Mutta koska olemme päässeet tässä asiassa jo hyvälle mallille, päätin tämän 8. ikävuoden puolivälissä hankkia Gamillalle kankikuolaimet ja totuttaa sen niihin pikkuhiljaa. Koska tamma on hyvin herkkä, kuvittelin että projekti olisi isompi kuin millaiseksi se lopulta osoittautui.

Tein homman tapani mukaan hitaasti ja osiin pilkkoen. Ensimmäisessä vaiheessa totutin Gamillan kankiketjun ääneen. Tämän tein karsinassa ilman suitsia. Kilisytin ketjua tamman lähellä varmistaakseni, ettei ääni aiheuttanut siinä jännittymistä. En halua, että se jännittyy ratsastaessa joten halusin pelata varmanpäälle. Kilisytin ketjua myös sen pään lähellä eli paikassa, missä ketjua tullaan käyttämään. Tällainen varmistelija minä olen. 

Tämän jälkeen käytin kankikuolainta tamman suussa, ilman suitsia ja ilman ketjua. Seuraava etappi oli kankisuitsien laittaminen Gamillan päähän. Homma sujui yllättävänkin helposti, mitään suurempaa jännittymistä en tammassa huomannut. Ostamani kankikuolain oli kielitilaton ja bridong ohut nivel. Koska ponin suu on pieni ja matala, en halunnut ostaa paksuja kuolaimia. Nämä kuolainasiat ovat aina sellaista kokeilemista, etten olettanut ensimmäisen yhdistelmän menevän näin herkällä hevosella nappiin - mutta niin vain kävi! 

Kankisuitset Gamillalle päähän saatuani maltoin vielä vähän enkä kavunnut vieläkään selkään. Taluttelin tammaa uudet kuolaimet suussa kentällä ja tein groundridingia varmistaakseni, ettei Gamilla pelästy kankikuolainta. Tämä oli ihan hyvä ratkaisu. Ensimmäiset kerrat tuntumaa kankiohjilla ottaessani tamma hieman pelästyi eikä tietenkään tiennyt mitä tehdä. Muutaman hyppypomppureaktion jälkeen se kuitenkin jo tajusi, ettei mitään kamalaa tapahdu. Hyvin nopeasti muutaman tuntuma-myötäys -sarjan jälkeen se rentoutui. Olen tyytyväinen, että tein ensimmäiset kokeilut maastakäsin enkä selästä, koska näin en joutunut keskittymään selässäolemiseen vaan vain ja ainoastaan myötäämiseen oikealla hetkellä. Asia kuin asia, tykkään tehdä ne ensin maasta ja vasta sitten selästä. 

Kun olin muutaman kerran työstänyt ponia kankisuitsituksella maastakäsin ja saanut sen reagoimaan ohjasaotteisiin rennosti, nousin selkään ja kokeilin hommaa sieltä. Nyt asia oli jo tammalle tuttu ja se oli heti selvästi rento. Gamilla tuntui oikein hyvältä ja pehmeältä kangilla. Se oli uskomattoman rento eikä vastustellut. Se oli tyytyväinen - minä olin tyytyväinen! 

Ratsastin kesän ajan kangilla ajoittain. Saatoin käyttää kankia esimerkiksi viikon kuureissa ja sen jälkeen käyttää taas niveliä tai suoraa kuolainta. Haluan tamman pysyvän mahdollisimman herkkänä ja reagoivana joten en halua käyttää kankia kaiken aikaa. 

kuva: Gamilla ensimmäisiä kertoja kangilla. Ollaan selvästi tyytyväisiä molemmat.

kuva: Gamillan ensimmäisiä kankitreenejä. Tällöin tamma asui vielä vanhalla tallillaan Vesilahdella, Laukon kartanolla. 

Tasapainon ja suoruuden parantaminen

Sain suuren ahaa-elämyksen saksalaisen Klaus Schöneichin kurssilla. Kurssin nimi Crookedness Therapy and Correction viittaa Klausin ajattelun keskeiseeen teemaan eli hevosen suoruuden löytämiseeen. Klausin mukaan jokainen hevonen syntyy enemmän tai vähemmän vinona. Ei riitä, että ratsastaja pyrkii istumaan suorassa. Palikkatornin alempi osa eli hevonen on saatava ensin suoraksi, jotta ratsastaja voi ylipäänsä istua suorassa. Tämähän on suorastaan loogista! Nykyäänhän painotetaan paljon istunnan tärkeyttä ja esimerkiksi centered riding on tuonut ratsastusmaailmaan paljon enemmän istuntakeskeisyyttä mitä siinä aiemmin oli. Tämä on hyvä asia, ehdottomasti. Mutta kyllä vinon hevosen selässä on mahdoton istua suorassa ja tasapainossa. Nyt ymmärrän asian.

Klausin kurssilla opin muutaman varsin yksinkertaisen ja toimivantuntuisen menetelmän, joilla hevosta voi auttaa kulkemaan suorassa. Idea on ettei hevonen vie painoaa toiselle etujalalle vaan siirtää painon vastakkaiselle takajalalle. Gamillalla on taipumus kulkea vieden paino liikaa oikealle etujalalle, mitä olenkin nyt korjannut pyytämällä sitä nostamaan ko lapaa ja viemään painoa vasemmalle takajalalle. Olen tehnyt tätä sekä maasta- että selästäkäsin ja viimeisen puolen vuoden aikana poni on saanut hurjasti lisää tasapainoa. Tämä näkyy kaikessa. Laukannostot ovat parantuneet, liikkuminen on tasapainoisempaa, puolierot oikean ja vasemman kierroksen välillä ovat pienentyneet ja poni on alkanut kulkea paino enemmän takaosalla. Tasapainossa kulkevan hevosen selässä on myös huomattavasti paljon helpompi istua kuin vinon, joten tämäkin on helpottanut edistymistämme ratsukkona. 

Tämän tasapainon löytymisen myötä olemme päässeet siirtymään askeleen edemmäs, kohti kokoamisia. 

Kokoamiset kaikissa askellajeissa

Tasapainon löytymisen jälkeen kokoamiset ovat tulleet mukaan kuvioon melkein kuin itsestään. Olemme alkaneet ottaa koottuja pätkiä ensin helpoimmassa askellajissamme eli ravissa, sittemmin myös laukassa ja käynnissä. Pyrin muistuttamaan itseäni, että pidän kokoamiset lyhyinä jotta hevonen ei väsy eikä jännity. Laukan muututtua tasapainoisemmaksi olen voinut pyytää myös pätkiä laukkaa kootummassa muodossa. 

Laukanvaihtojen pohjustus

En ole halunnut aloittaa laukanvaihtoja Gamillalla ennen kuin sen laukka on muuttunut riittävän tasapainoiseksi. Lähtökohtani onkin ollut, että käynti-laukka-käynti -siirtymisten tulee sujua ennen laukanvaihtojen aloittamista. Haluan että laukanvaihdoista tulee alusta lähtien oikeaoppisia. Ei auta hosua tässäkään. 

Olen viimeisten kuukausien aikana hionut näitä siirtymisiä terävämmiksi ja jotain tulosta onkin jo saatu. Laukannostoista on tullut helpompia ja varmempia ja ne lähtevät entistä enemmän ylämäkeen. Etupainotteisuushan on ollut meillä haasteena tamman lännenratsastusalun vuoksi. Jatkamme tätä treeniä, jotta pääsemme jossain vaiheessa vaihtoihin. 

Vähän passagea ja piaffeakin..

Saatuani työstettyä ponia tasapainoisemmin liikkuvaksi, päätin aloittaa nyt alkutalvesta passage-piaffe -kokeilut. Tämänkin aloitin maastakäsin groundriding-tyyppisesti työskennellen. Näin tamman ei tarvitse aluksi pystyä kantamaan minua selässään näissä liikkeissä ja toisaalta näen itse maastakäsin hevosen jalkojen liikkeet. 

Olen pyytänyt tammalta pätkiä hyvin koottua ravia ja lähtenyt tästä edelleen pyytämään sitä siirtämään painoa yhä enemmän takaosalle. Työskentelen ohjien, maastakäsintyöskentelyraipan ja kehon kielen avulla. Olen myös opettanut tammaa raipan kosketuksesta nostamaan jalkojaan aktiivisemmin. 

Projekti on äärimmäisen kiinnostava! Katsotaan saisinko jossain vaiheessa tästä treenistämme kuvaa tai videota tänne. 

Summa summarum..

Kaikenkaikkiaan homma on Gamillan kanssa edennyt viimeksi kuluneen vuoden aikana seuraavasti: suoruus - tasapaino - kokoaminen. Olen tehnyt itse monia oivalluksia, etenkin juuri suoruuden ja tasapainon suhteen. Tästä lähdemme jatkamaan näiden teemojen kanssa, iloisesti ja rauhallisesti. 

MOTTONI: Hymy ja ilo ei saa loppua ikinä, ei myöskään hevosen halu liikkua!

Kuva: Sanni Lepola

Kuningatar-hevoseni ja nainen kuraisissa saappaissa

Kireänä kuin viulunkieli kiireestä ja lasten hälinästä sekä nahistelusta suuntaan tallille. 20 askelta ja olen perillä. Siinä ajassa ei ehti rauhoittua ja nollata päätään. Tarvitsen lisää aikaa. Istun tallin tuolilla ja katselen miten hevoseni syö tyytyväisenä heiniään. Sen koko maailma on läsnä juuri tässä ja nyt. Välillä se katsahtaa kauniilla arabisilmillään minuun. Sen katse kertoo "Kaikki on hyvin". Ehkä sen katse kysyy samalla myös: "Onko sinulla kaikki kunnossa?". Minä vastaan sille ääneti kaiken olevan hyvin. 

Kun tiedän puhaltaneeni pahan sisältäni ulos, alan valmistella yhteistä ratsastustamme. Kaikki lähtee tästä, ensi kosketuksesta. Jokainen harjanveto on osa yhteyttä jota luomme. Jokainen liike, jokainen kosketus. Jokainen valinta jonka teen ollessani hevosen kanssa merkitsee paljon. Energia joka minussa on, läsnäolo.

Hevoseni kävelee perässäni kentälle. Se kävelee jokaisen askeleen yhtä huolellisesti, yhtä läsnäolevasti. Sille kaikki on tässä ja nyt. Ei tulevassa ratsastuksessa vaan jokaisessa askeleessa, jokaisessa hengenvedossa.

Hevonen seisoo hiljaa paikoillaan. Se ei hievahdakaan, kun kömmin sen selkään. "Mene rauhassa, minä odotan".

Minun maanpäällinen paratiisini. Hevonen liikkuu täysin allani, yhdessä minun kanssani, jokaista pientäkin elettäni kuunnellen ja niihin vastaten. Välillä se muistuttaa minua hienovaraisesti, että minun pitää muistaa hengittää, kääntää lantiotani käännöksen suuntaan, myödätä nopeammin. Pyydän sitä nostamaan selkäänsä ja se nostaa. Pyydän sitä astumaan takajaloillaan alleen ja se astuu. Se kantaa itsensä kuin ylpeä kuningatar. Ensimmäisiä piaffen askelia. Sitten se sanoo minulle ääneen: "Ihana olla rento, ihana liikkua". Se on paras ääni minun maailmassani.


Sinun sielusi on niin kaunis, hevoseni.
Sinun silmissäsi on kaikki maailman viisaus.
Ilman sinua olisin vain nainen kuraisissa saappaissa.
Sinun kanssasi olen enemmän.
Olen saanut suuren kunnian elää kanssasi, kulkea samaa tietä.
Sinä teet minusta enemmän.
Nöyrin kiitos.
- Tuikelta Gamillalle

Syyskuussa 2013 Gamilla muutti kanssamme omalle hevostilallemme, Tuiken tallille, Pohjanmaan Teerijärvelle. 

Etsin hevosia ja poneja ylläpitoon/ostoon - tarjolla kokenut, hevosmiestaitoinen koti

Etsin mahdollisimman pian ponia/pientä hevosta (myös useampi kuin yksi) mieluiten ensin ylläpitoon ja myöhemmin mahdollisesti ostoonkin mikäli hevonen tuntuu olevan "se oikea".

Kaverit tulisivat pieneen, rauhalliseen kotitalliin maaseudun rauhaan, jossa hevosia käsitellään rauhallisesti ja oikeudenmukaisesti kokeneiden ihmisten johdolla. Paikassa on pieni talli, pihatto ja hyväpohjainen kenttä.

Tarkoituksenani on perustaa pieni, tavanomaisesta ratsastuskoulusta poikkeavaa tunti- ja kurssitoimintaa tarjoava talli, jossa pienissä ryhmissä tai yksilöopetuksena opetetaan mm. hevosten käsittelyä, maastakäsintyöskentelyä, hevoslähtöistä ja istuntapainotteista ratsastusta ja ohjasajoa.

Etsimäni hevonen toimii myös lasten kanssa aikuisen opastuksella ja kestää jossain määrin vaihtuvat ratsastajat. Sillä saa olla ikääkin jos elämän- ja liikkumishalua on vielä jäljellä. Ratsastuksessa heC-taso riittää mainiosti, pystyn viemään hevosta eteenpäin kouluratsastuksessa. Esteratsastuksessa apunani on pehmeällä ja maltillisella tavalla hevosia esteillä ratsastava ko lajissa kilpaillut henkilö, joka pienen kokonsa puolesta sopii myös ponien ratsuttamiseen.  Myös lännenkoulututetut hevoset kiinnostavat, sillä laji on minulle tuttu!
 
Erilaisia diilejä (varsotusoptio,koulutus,näyttelyt..) saa ehdottaa! Kokemusta myös hevosten näyttelyesittämisestä löytyy.

Minulla on 25 vuoden kokemus hevosista, lähtökohtana hevosen ehdoilla toimiminen ja mahdollisimman luonnonmukaisten olojen tarjoaminen, kokemusta erityisesti herkistä hevosista (mm. arabit).

Kerron lisää kun otat yhteyttä!


tuike@tuike.com

Gamillan kehittyminen ratsuna, ikävuodet 6 ja 7

Tämän postaussarjan ensimmäisessä osassa kerroin Gamillan totuttamisesta satulaan, ratsastajaan ja ratsastuksen perusasioihin - hitaasti edeten. Toisessa osassa puolestaan kirjoitin siitä, miten vaihdoimme Gamillan kanssa pääpainon lännenratsastuksesta kouluratsastukseen ja millaisia hyötyjä ja haasteita lännenratsastusalku meille toi.  Tässä kolmannessa osassa kerron tarkemmin aikuisen Gamillan kehittymisestä, lähinnä kouluratsastuksen näkökulmasta, ikävuodesta 6 aina tähän hetkeen asti, ensimmäisistä kisoista ja siirtymisestä kankien käyttöön sekä kaikesta muusta mitä olemme ratsastuksen lisäksi sen kanssa tehneet.  

2011 - 6-vuotias - Ground drivingia, irtohypytystä, hankitreeniä, vetoharjoituksia..

Olin raskaana heinäkuusta 2010 helmikuuhun 2011, minkä ajan olin kokonaan ratsastamatta.  Vuodesta tuli kuitenkin todella monipuolisen tekemisen vuosi. Vaikka en ratsastanutkaan ponia lainkaan koko raskauteni ajan, tein todella paljon kaikkea muuta sen kanssa. Tämän ajan Sanni ratsasti Gamillalla sen minkä pystyi ja ehti.

Ratsastamisen sijaan tein ponin kanssa paljon asioita maastakäsin. Ground drivingista tuli meidän juttu, joka jatkuu yhä. Toisin sanoen ratsastan hevosta kahdella ohjalla maastakäsin. En puhu juoksuttamisesta, koska kyse on enemmän hevosen työstämisestä kuin pelkästään liikuttamisesta mitä taas useimmiten juoksuttaminen puolestaan on.


Raskauteni aikana totesin jälleen kerran, että hevosen kanssa voi tehdä PALJON  muutakin kuin vain ratsastaa. Eikä tuon muun tarvitse olla "hömppää", se voi olla myös hyödyllistä ja ratsastusta tukevaa kuten esimerkiksi juuri ohjasajo parhaimmillaan on!  Maastakäsin ohjastamalla olen tehnyt paljon hommia parantaakseni ponin laukannostoja ja onnistunutkin siinä! Etenkin Gamillalle vaikeampi oikea laukannosto on parantunut tällä työstämistavalla todella paljon. Siihen on tullut terävyyttä ja väärät laukat ovat jääneet pois. Maastakäsin avut antamalla pystyn toimimaan tarkasti ilman, että joudun keskittymään istuntaan. Lisäksi näen hevosen paremmin kuin selästä. Hevonen puolestaan voi keskittyä vaikeaan tai uuteen asiaan ilman selässä olevaa taakkaa. Olen tehnyt monet hevoselle uudet asiat tehnyt ensin maasta ja sitten vasta selästä. Pidän valtavasti tästä työskentelymuodosta. Valitettavasti se on ainakin Suomessa melko tuntematon tapa työstää hevosta. Aiheesta löytyy aika vähän materiaalia ja tietoa mistään. Olenkin kehittänyt oman työskentelytapani kaiken netistä ja kirjoista onkimieni tietojen ja videoiden pohjalta. Jotain tässä hyödynnettäväksi sopivaa opin myös Piet Nibbelinkin Deepening-koulutuksessa, etenkin oman kehon ja energian käytöstä ja ajolinjasta.

Vuonna 2011 irtohypytin ponia useamman kerran Hovin ratsutilan isolla kentällä, johon rakensimme muovinauhaa ja estetolppia käyttäen hypytyskujan.

Sanni ja Gamilla koulutreenaamassa kentällä talvella 2011

Sannin ja Gamillan hankitreeniä. Teemme talvisin paljon hankitreeniä, niin selästä kuin maastakin. Sillä saa voimaa hevosen takaosaan ja hangessa hevosen saa helpommin käyttämään koko liikerataansa ja liikkumaan isosti.

Talvella 2011 silloisella tallillamme Hovin ratsutilalla oli pienimuotoinen hiihtoratsastusbuumi. Niinpä minäkin innostuin asiasta. Emme ole vaan vieläkään pääseet vaiheeseen, jossa hiihtäjä laitettaisiin ponin perään. Kyse on ollut paljolti saamattomuudesta. Poni kyllä olisi siihen jo valmis. Jotenkin hiihtokelit ovat aina hujahtaneet ohi. Aloitin tämänkin homman huolellisella totutuksella tammikuussa 2011. En halua tehdä tätäkään niin, että heitän hiihtäjän ponin perään ja katson miten meidän käy. Ihan ensimmäiseksi totutin ponin siihen, että perässä tuleva köysi voi osua takajalkoihin. Sitten otin mukaan perässä vedettävät, kolisevat "hiihtäjänkorvikkeet". Voisin tästäkin tehdä jossain välissä oman postauksensa. Viimeistään sitten, kun talvella 2013 laitamme ponin perään ihan oikean hiihtäjän.

Gamilla harjoittelee hiihtoratsastusta varten vetämällä "hiihtäjää" eli autonrengasta perässään. Myös koliseva mehukanisteri on tehnyt meillä hiihtäjän virkaa. 

Elokuussa 2011 sain valmiiksi 3-vuotisen Piet Nibbelinkin Deepening your horsemanship -koulutuksen. Tuo kurssi antoi minulle hyvin paljon. Kyse ei ole vain teknisestä osaamisesta vaan hevosen eleiden ja tunnetilojen lukemisesta ja omasta kasvusta. Tuo koulutus on muuttanut paljon tapaani olla hevosen kanssa, niin maasta kuin selästä.

2012 - 7-vuotiskausi (muutto uudelle tallille, Vermon käyttöluokat, kantakirjaus, ekat koulukisat, laukkatreeniä..)


Heinäkuussa 2012 Gamilla muutti Hovin ratsutilalta Laukon kartanon yhteydessä olevalle yksityistallille, joka on nykyiseltä nimeltään Laukon hevoskuntoutus. Herkässä hevosessa muutto aiheutti ensin vähän stressiä, etenkin kun meillä ei ensimmäisenä syksynä ja talvena ollut käytössä lainkaan valaistua kenttää ja paikka oli todella pimeä. Niinpä etenin ponin mukaan, ensin paljolti maastakäsin työskennellen.

Pikkuhiljaa aloin taas ratsastella ponia enemmän, joskin kentän puuttuminen haittasi treenaamista ensialkuun. Olimme niittypohjaisen alueen ja kilometrin pituisen raviradan varassa. Rata on oikein hyvä ja siinä on hyväkuntoinen pohja, mutta poni tuppaa olemaan siellä vähän virtainen.. Niinpä treenaamisessa oli alussa omat haasteensa. Aina voi kuitenkin tehdä jotain, esimerkiksi ohjasajaa ja mennä hangessa.  Ohjasajoa teimmekin jonkin verran, sillä treenasimme elokuisen kansallisen poninäyttelyn ohjasajoluokkaan. Ohjasajoluokkaan ilmottauduin silkasta vaihtelunhalusta ja kiinnostuksesta. Sehän on perinteisesti settisten hommaa ja muutenkin Suomessa lajina hyvin tuntematon. Mutta hyvin me Gamillan kanssa sinne sovimme sekaan. Vaikka jäimmekin sijoituksessa hännänhuipuiksi, Gamilla käyttäytyi oikein hyvin eikä suurempia ongelmia ollut. Minä hölmö tosin unohdin käsineet taskuun, mikä ei brittituomarin edessä tainnut olla kovin hyvä juttu..

Ohjasajotreeniä Hovin ratsutilalla kesällä 2012

Ohjasajotreeniä Laukon kartanon tallillamme kesällä 2012

Vermon kansallisen poninäyttelyn ohjasajoluokka elokuussa 2012

Kesällä 2012 Sanni treenasi Gamillan kanssa elokuiseen Vermon kansallisen poninäyttelyn ratsastusluokkaan sekä syyskuiseen kantakirjauksen ratsastuskokeeseen. Koska tiedossa oli, että oikean laukan nosto oli edelleen Gamille vähän haastava, otettiin se yhdeksi treenikohteeksi. Oikeastaan se oli tärkein treenattava asia. Tietysti myös ohjastuntuman hyväksymistä treenattiin. Koska meillä ei edelleenkään ollut sitä kenttää omalla tallilla, tehtiin pari treenireissua Sannin ja Gamin kanssa naapurikunnan omistamalle kentälle. Samalla tuli hyvää lastaustreeniäkin!

  Treeniä elokuun 2012 ratsastusluokkaa varten, Sanni ja Gamilla Innilän kentällä Lempäälässä treenaamassa

Treenireissuilla Sanni harjoitteli oikean laukan nostoja ravista, hyvää eteenpäinpyrkimystä ja mm. lisäyksiä ravissa ja laukassa. Ravissa Sanni keskittyi kevyeeseen raviin, koska harjoitusravia luokkaan ei pitänyt tulla (vaikka tuli sitten kuitenkin..). Mitään sen kummempia liikkeitä emme treenanneet vaan ihan perusratsastusta, sillä ratsastusluokassa ei niinkään arvostella ponin osaamistasoa vaan ratsastettavuutta. Lisäksi 50% tuloksesta tulee ponin rakenteesta.

Sanni ja Gamilla eivät sijoittuneet kolmen parhaan joukkoon isossa ratsastusluokassa (ja muita ei laitettu järjestykseen). Tuomarina toiminut kansainvälinen kouluratsastustuomari (FEI) Anders Sucksdorff kuitenkin kiitteli Sannille, että kannattaa jatkaa sillä "pääsette vielä pitkälle", mikä oli mukava kuulla. Hän kiinnitti huomiota ponin epätasaisuuteen edestä ja suosittelikin tarkistamaan ponin kuolaimet. Neuvo oli varteenotettava! Ponilla oli tuolloin kolmipalat, jotka sittemmin hylkäsimme, koska ne vaan eivät tunnu sille sopivan. Siirryimme suoraan kuolaimeen ja myöhemmin, ponin hyväksyttyä tasaisen ohjastuntuman sillä, myös nivelkuolaimeen. 

Elokuu 2012, Sanni ja 7-vuotias Gamilla Vermon kansallisen poninäyttelyn ratsastusluokassa. Tuomarilta tuli sanomista epätasaisuudesta, mutta myös positiivinen palaute "pääsette vielä pitkälle". Työ jatkuu..

Anders Sucksdorff antaa Sannille hyvää palautetta Vermon ratsastusluokan jälkeen

Syyskuussa 2012 suuntasimme kisoihin. Ensimmäisenä oli vuorossa KaRa:n järjestämä aluekoulukilpailun seuraluokka, jonka C-merkin kouluohjelmasta Sanni ja Gamilla saivat 54,167%. Rata meni sinänsä oikein hyvin ilman kummempia ongelmia, kehityskohteina olleet epätasaisuus edestä ja jännittäminen näkyivät tosin selvästi. Yhtä kaikki hyväksytty suoritus ekoista koulukisoista. Parasta ja tärkeintä oli se, että poni oli kisapaikalla todella fiksu!

Syyskuussa meillä oli myös tärkeä tapahtuma eli ponin kantakirjaus Ikaalisissa. Minä esitin ponin maasta ja Sanni ratsasti ratsastuskokeen. Ratsastuskoe hyväksyttiin ja poni hyväksyttiin ratsuponien esikantakirjaan tuloksella KTK-II, 37p. Ratsastusluokassakin epätasaisuus vaivasi jonkin verran. Jälkikäteen harmittelin sitä, etten tajunnut hierotuttaa ponia ennen kantista. Myöhemmin nimittäin selvisi, että sillä oli paljon jumeja, mikä varmasti vaikutti tulokseen heikentävästi.

Syyskuu 2012, Sanni ja 7-vuotias Gamilla kantakirjauksen ratsastuskokeessa. Nyt alkaa tasaisuus olla parempi ja poni liikkuu jo korkeammassa muodossa. Liikettä löytyy entistä enemmän!

Syyskuussa meillä oli vielä kolmaskin meno nimittäin este-ja koulukisat Kivitallilla Vammalassa. Minä ratsastin Gamillan kanssa raviohjelman. Se meni mielestäni melko hyvin ottaen huomioon, että radan vieressä aidan takana oli iso rekantapainen kisakuuluttamona sekä paljon väkeä. Tulos oli 63,33%. Edelleen epätasaisuus oli isoin ongelma. Sanni meni samoissa kisoissa Gamillam kanssa kaksi esteluokkaa: ristikot ja 50cm, ja sai molemmista puhtaat radat. Gamilla hyppäsi niin helpon näköisesti, että se olisi voinut hyvin mennä selkeästi isommatkin luokat.

Minä ja Gamilla syyskuussa 2012 Kivitallilla Vammalassa koulukisojen verkassa

 
Lokakuussa 2012 suuntasimme Nokian ratsastajien koulukisoihin. Sanni meni Gamin kanssa kaksi luokkaa saaden C-merkin kouluohjelmasta tuloksen 61,39% ja 2.sija ja K.N Specialista (= HeB) 56,20%. Ensimmäinen sijoitus!

Sannin ja Gamillan ensimmäinen sijoittuminen koulukisoissa lokakuussa 2012. Tuomarien kommeteista poimittua: "Tyylikäs ratsukko, radassa mukavia pätkiä mutta ajoittain jännittynyt ja hätäinen, jolloin koita istua syvemmälle", "Rentoutta lisää, kiva hevonen".

7-vuotiskaudella kävimme myös Judy Cross Strehklen CR-kurssilla Orivedellä ja mm. Hovin ratsutilan show näyttelyssä.  Judyn erinomaisesta kurssista onkin jo blogissani aiemmin tehty postaus! Samoin 7-vuotiaan Gamillan kanssa pääsimme vetämään uuden tallimme upealla radalla laukkavetoja.

Judy Cross Strehklen CR-kurssilla kesällä 2012. Kuvassa Gamilla ja Judy.

Kaiken kaikkiaan 6-vuotiskausi oli meillä erittäin monipuolisen tekemisen aikaa. 7-vuotiskausi toi puolestaan mukanaan kisaamisen. Molempina vuosina haasteina olivat epätasainen tuntuma lännentaustasta johtuen, mitä työstimme aktiivisesti koko ajan. Parannusta tapahtuikin. Samoin oikeaan laukannostoon tuli varmuutta, vaikkei se vielä täydellinen ollutkaan. Mitä sitten olemme tehneet nyt 8-vuotiskaudella, joka on ollut todellista edistymisen aikaa. Siitä voit lukea seuraavassa tämän postaussarjan osassa. 

Laukkavetoja uudella tallillamme 2012

Gamillan kehittymisestä ratsuna, OSA II (4-5v) Lännenratsusta kouluhevoseksi

 

 4-5 -vuotias Gamilla - lännenratsusta kouluhevoseksi

Tässä Gamillan kehittymisestä ratsuna kertovan postaussarjan toisessa osassa kerron vähän ponin ikävuosista 4 ja 5 jolloin Gee siirtyi kouluratsastuksen pariin ja tutustui myös esteisiin - sekä Sanniin! Seuraavassa osassa kerronkin sitten jo nykyisestä ajasta ja mm. kankiin tutustumisesta.

Kuten postaussarjan ensimmäisessä osassa kirjoitin, aloitin Gamillan ratsutuksen lännenratsastuksella. Sisäänratsastuksen perusidea on kuitenkin lajista riippumatta sama: opettaa hevoselle ratsastuksen avut ja totuttaa se kantamaan ihmistä selässään mahdollisimman rauhallisesti ja rentona. Ostin Gamillan ajatuksena tehdä siitä itselleni lännenratsu. Osallistuin noihin aikoihin intensiivisesti Hovin ratsutilalla lännenratsastustunneille, valmennuksiin, kursseille ja leireille. Ponin ollessa noin 4-vuotias aloin kuitenkin muuttaa mieltäni. Ensinnäkin ponin upeat liikkeet ja ryhdikkyys viittasivat siihen, että nyt on käsissä potentiaalinen kouluhevonen. Toisekseen oma pitkä kouluratsastustaustanikin veti taas vähän lajin pariin. Aloitin ratsastuksen vuonna -88 kouluratsastuspainotteisella tallilla ja lännenratsastus astui kuvaan mukaan vasta aikuisiällä. Länkkäritaustani olikin vain muutaman vuoden mittainen.

Itse näen nämä lajiasiat niin, että yksi laji ei sulje toista pois vaan ne tukevat toinen toistaan. Haluan tehdä ponin kanssa asioita mahdollisimman monipuolisesti. Vaikka siirryimmekin enemmän kouluratsastukseen, teen edelleen - ja tulen tekemään jatkossakin - lännenratsastuksesta oppimiani harjoituksiani esimerkiksi jumpatessani ponia. Samoin tietyt länkkärihommista omaksumani ideat kuten hevosen rentous kulkevat aina mukanani, teinpä hevosen kanssa mitä tahansa. En näe mitään lajia automaattisesti toista parempana, koska olen omin silmin nähnyt, että niin lännenratsastus kuin kouluratsastuskin voi olla hevosystävällistä ja pehmeää - tai todellakin kaikkea muuta kuin sitä. Laji ei ratkaise vaan se, millä ajatuksella asioita tehdään ja onko tekemisessä sydän mukana. 

Nuoren hevosen elämä on maailmaan tutustumista. Hevonen on hevonen lajista riippumatta.

Kouluratsastus ja lännenratsastus ovat (parhaimmillaan!) loppujen lopuksi hyvin lähellä toisiaan. Tavoitteena on tasapainoinen, hyvin liikkuva ja rento hevonen, joka vastaa herkästi ja viiveettä ratsastajan apuihin. Kilpailuissa suoritettavat liikesarjat ovat hieman erilaiset samoin kuin hevoselta toivottava muoto, mutta yhtäläisyyksiä on silti paljon.

Inhoan lajirasismia. Minusta eri ratsastuslajien välillä pitäisi olla enemmän yhteistyötä. Näin voitaisiin hyödyntää eri lajien tietämystä ja auttaa rakentamaan kestäviä ja terveitä hevosia, jotka pystyvät suoriutumaan oman lajinsa tehtävistä mahdollisimman hyvin.  On silkkaa tyhmyyttä sulkea silmänsä muulta maailmalta ja pysyä tiukasti omassa pikku kuplassa. 

Tässä ikää muistaakseni noin 4vuotta. Poni alkaa näyttää jo aikuiselta ratsulta! Kyllähän tuolla ryhdillä kouluhevonen pitäisi tulla.

Lännenratsastuksesta saadut hyödyt meillä:

+ Gamilla tottui alusta lähtien kuuntelemaan painoapuja
+ Gamilla oppi herkäksi, pehmeäksi ja myötäämään kehollaan
+ Molemminpuolisuus: hevosen selkään noustaan molemmilta puolin ja asioita tehdään muutenkin molemmilta puolilta -> toispuoleisuuden vähentäminen
+ Gamilla ei kulkenut nuorena liian korkeassa muodossa, pää pystyssä, jännittyneenä, vaan aloitin matalalla hevosella, mistä olen saanut paljon positiivista palautetta hevoshierojilta. 
+ Gamillan notkeus! Poni on lännenratsastustaustan ja siihen liittyvien harjoitusten ansiosta pehmeä ja taipuisa!

Lännenratsastusaloituksesta johtuvat haasteet meillä:

Lännenratsastusaloituksesta on ollut paljon hyötyä meille. Jotain haasteitakin on kuitenkin ilmaantunut siirtyessämme kouluratsastukseen. Nämä ovat

- etupainoisuus 
- ohjastuntumaan totuttaminen (hevonen on ns. edestä tyhjä)

Etupainoisuuden olisin voinut fiksumpana estääkin. Käytyäni nyt toukokuussa Klaus Schöneichin 

Crookedness Therapy and Correction -kurssin, tajusin miten tärkeää on ratsastaa ENSIN hevonen takaosalle ja vasta sitten lännenratsastuksen kyseessä ollessa pyytää sen pää alas. Ei siis niin, että pää vain pyydetään alas jolloin hevonen kulkee etupainoisena (ja rasittaa etujalkojaan, yleinen ongelma lännenhevosilla). Voisin tehdä oman postauksen tuosta Klausin kurssista, koska oivalsin siellä paljon. Klausin kurssilta saamieni oppien myötä olen nyt kesän aikana työstänyt Gamillaa entistä enemmän pois etupainoisesta liikkumistavasta - ja onnistunutkin siinä. 

Ohjastuntumaan totuttaminen siirryttäessä lännenratsastuksesta kouluratsastukseen on tietysti myös haaste, koska lännenratsastuksessa ratsastetaan paljolti löysällä ohjalla. Vaikka länkkärissäkin käytetään ohjasapuja, siinä ei ole kouluratsastuksesta tuttua ohjastuntumaa. Näin ollen Gamillan kanssa iso haaste on ollut se, että se oli pitkään edestä tyhjä. Vasta aivan viimeisen vuoden aikana (8v) se on oppinut liikkumaan hyvin ja rentona tasaisella ohjastuntumalla. 

Otteita päiväkirjastamme vuodelta 2009  (4-vuotias)


24.1. 2009 Kävelylenkkejä lumihangessa. Talviset kelit jatkuvat. Liukkaan kentän ja kavioihin jäätyvän lumen takia en ole nyt päässyt ratsastamaan Gamillalla. Eikä kentällä ole kyllä voinut juuri mitään muutakaan tehdä. Niinpä olemme kohottaneet kuntoa talvisilla talutuskävelylenkeillä. Ollaan menty n. 50 min. lenkkejä, osin pellolla rämpien - joka todella käy kuntoilusta! Tämä tekee sikälikin Gamillalle hyvää, että se tottuu siihen, että jalat vähän upottavat. Gamillasta kun on kamalan pelottavaa, jos jalat upottavat. Tänään rohkaisin mieleni ja juoksutettuani Gamillaa ensin pellolla kuten olen viime aikoina tehnyt, menin selkään ja ratsastin pellolla hetken käyntiä. En ole vielä montaa kertaa ratsastanut Gamillalla kentän ulkopuolella. Kaikki meni hyvin, ei mitään temppuiluita mihinkään suuntaan - ei edes vaikka lähistöltä kuului pauketta ja pienlentokone lensi matalalla pellon yli. Kyllä me vielä jonain päivänä laukataan pellolla!

huhtikuu 2009 Huhtikuu toi mukanaan kevään ja sulan kentä. On ollut mahtavaa talvitauon jälkeen päästä taas ratsastamaan kunnolla, muutakin kuin köpöttelykäyntiä. Nyt aloitetaan todenteolla työnteko. Talvi on kohotettu kuntoa hankikävelyillä. Neiti täyttää ensi kuussa 4 vuotta ja sen on jo aika siirtyä askelen eteenpäin ratsutuksessa. Kesän agendaan olen listannut seuraavia asioita:
- ravityöskentelyä
- laukannostot ja laukkatyöskentely
- siirtymiset ja pysähdykset
- väistöt
Jokusen puomin ja pikku kavaletinkin voisi jossain vaiheessa ylittää..

19.4.2009 Kunnon ratsastuskerta tänään! Tunti perustyöskentelyä käynnissä, hiukan ravia. Kenttä oli pakkasyön jäljiltä kova joten siksi mentiin etupäässä käyntiä ja pysähdyksiä. Olen vasta nyt ottanut varsinaisen pysähdystyöskentelyn ohjelmaamme (maastakäsin toki tehty alusta lähtien), koska halusin saada poniin ensin liikettä. Alkuhaparoinnin jälkeen sitä onkin löytynyt kivasti, joten uskallan vähän jo toppuutellakin menoa. Pysähdykset ovat meille näinollen aika uusi ja kovasti keskeneräinen asia. Tänään huomasin, etten ole riittävästi tajunnut itse istua alas pysähdystä! Heti kun kiinnitin huomiota istuntaani pysähdyksessä, hommaan tuli ihan uutta puhtia! Poni oli tänään pirteä ja eteenpäinpyrkivä ja kyseli välillä saisiko ravata ja laukata. Hienosti se innokkuudestaan huolimatta pysyi kuitenkin kontrollissa. Tamma on todella herkkä pohjeavuille ja yritin tänään vähän väistättää sitä. Ja kyllähän sieltä pientä väistönalkua tulikin. Niitähän tein yhdessä vaiheessa talvella maastakäsin joten sikäli asia ei ole uusi ja poni selvästi älyää mistä on kyse.

20.4.2009 Uskomattoman kova ja kylmä tuuli. Mihin se kevät katosi? Menin tallille ajatuksena ratsastaa Gamillaa, mutta kovan tuulen takia päätinkin pysyä maankamaralla ja juoksuttaa neitiä liinassa ravissa ja laukassa. Alku- ja loppukäynnit tein kävelyttäen kuten teen usein ratsastustenkin yhteydessä. Kovasta tuulesta huolimatta tamma oli tosi rauhallinen ja kiva! Oli oikein hämmästynyt miten hyvin se käyttäytyi. Eteenpäinpyrkimystä löytyi ja muutama kipakampi laukkameininki tuli sekaan :) Oikea laukka on edelleen vasenta vaikeampi, mutta alkaa pikkuhiljaa löytyä.
Talvikarvaa lähtee vieläkin! Miten paljon sitä yhdessä pienessä hevosessa riittääkään?

21.4.2009 Kauan odotettu täydellinen ratsastussää! Kenttä oli mainiossa kunnossa ja poni kiva. Sitä ei häirinnyt ollenkaan kentän laidalta nouseva savu (isäntä poltti ojanreunuskasveja). Nyt päästiin kunnolla työstämään ravia. Epäilen nyt, että satula on ollut oikealle vino ja siksi poni on tuntunu oikeassa kierroksessa ravissa kaatuvan sisälle. Tyhmä ratsastaja älysi asian vasta nyt! Täytynee hankkia lyhyempi satulavyö. jotta sitä pääsee kiristämään tasaisesti molemmilta puolilta. Nyt ravi sujui PALJON paremmin! Alussa neiti viskoi hieman päätään varmaankin tympääntyneenä siihen, ettei päässyt painelemaan heti laukassa, mutta rauhottui sitten työskentelemään kivasti. Kaivoin taas ulkopohkeenikin esille talviteloilta - ja se tuli todella tarpeeseen. Ihanaa, ihanaa kun voi taas ratsastaa kunnolla. Intoa meillä molemmilla on vaikka muille jakaa.

Eka kertaa "vieras" ihminen, Sanni, selässä. Hienosti meni, ei mitään ongelmia, koska noudatimme ponille tuttuja rutiineita!

Sanni ja Gamilla talvisissa tunnelmissa. Gamilla on tässä muistaakseni 5-vuotias. Tässä jo kouluvehkeissä ja kuolainsuitsilla, silloinen satulamme oli Wintec Isabell Werth. Tämä satula kävi kapeaksi aivan kuten ensimmäinen satulamme, länkkärisatulakin.  Nyt ponin ollessa 8-vuotias menossa on neljäs satulamme.

Pikku hiljaa siirtymistä löysästä ohjasta kohti tuntumaan. Tämä on ollut pitkä projekti.

En ole käyttänyt Gamillan kanssa ratsastaessa muita apuohjia kuin kuminauhaa ja sitäkin vain todella harvoin ja muutamia kertoja. Hierojalta on kuitenkin tullut kiittävää palautetta, että ponia on ratsastettu "oikeinpäin". Tästä voin itse kiittää lännenratsastusta.

5-vuotiaana ekat kisat ja valmennukset

Vuonna 2010 Gamillan ollessa 5-vuotias sillä käytiin ekoissa kisoissa ja valmennuksissa. Vaikka meillä ei tuolloin estesatulaa ollutkaan, Sanni meni urheasti esteitä koulusatulalla. Myöhemmin saimme käyttöömme myös estesatulan, joka tosin meni liian kapeaksi ponin ollessa 8-vuotias.

Sanni ja Gamilla kesällä 2010

Gamillan ollessa 5-vuotias tulin raskaaksi, joten oma ratsastukseni jäi melkein vuoden tauolle. Sanni kuitenkin paikkasi tilannetta ratsastamalla ponilla niin sileällä kuin esteitä ja maastossakin. Itse tein tuona aikana paljon ratsastusta tukevaa maastakäsintyöskentelyä, mm. oikean laukannoston parissa. Vuodesta 2010 löysinkin tällaisen merkinnän päiväkirjastani:

Olen raskaana ja tein heti raskaaksi tultuani päätöksen, etten ratsasta ennen synnytystä. Tuntui helpommalta tehdä täyskieltäytyminen kuin lähteä aina arpomaan millä hevosella ja missä tilanteessa on turvallista ratsastaa. Näin ollen kiipeän seuraavan kerran Gamillan selkään vasta huhtikuussa. Kaipaan kovasti satulaan ja välillä on tehnyt vähän tiukkaa olla ratsastamatta. Toisaalta olen ratsastanut niin kauan ja tulen ratsastamaan tästä eteenpäinkin, ettei tällainen tauko ole maailmanlopun asia. Olen joutunut olemaan potilaana ja useampia kertoja sairaalassakin raskausaikanani. Näin ollen syksyllä ja alkutalvesta oli pitkiäkin taukoja, etten päässyt tallille ollenkaan. Onneksi Gamilla on suuressa tarhassa, jossa se pääsee liikkumaan eikä sitä tarvitse ns. pakkoliikuttaa. Se on pärjännyt vallan mainiosti pitkilläkin ratsastustauoilla. 

Olen onnekseni löytänyt Gamillalle sopivan ja luotettavan ratsastajan. Sanni käy aina silloin tällöin ratsastamassa Gamillalla kun omalta hevoseltaan ehtii. "Valitsin" Sannin ihan siitä syystä, että hän on rauhallinen eikä menetä malttiaan. Sanni on myös ratsastanut luonteikkaillakin ponituksilla paljon, joten tiesin yhteistyön sujuvan. Minulta on kysytty useasti, miksen ole laittanut Gamillaa ammattiratsuttajalle raskauteni ajaksi. Syitä on monia. Olen kevyen, pehmeän tyylin äänenkannattaja ja minulle tietynlainen hevosen käsittely on tärkeä asia. Koska en ole sattunut törmäämään klassisen tyylin ratsuttajaan näillä main enkä ole sellaista aktiivisesti etsinytkään, olen tehnyt tämän ratkaisun. En ole myöskään halunnut lähettää Gamillaa pois "kotoa". Koen sen olevan perheenjäsen ja haluan olla sen kanssa tekemisissä mahdollisimman paljon vaikken juuri nyt itse ratsastakaan. 

Gamillan uusi ystävä ja ratsastaja Sanni, valokuva: Tuike Ekroos, Valokuvaus Tuiketta 2010

Olen nyt puuhastellut Gamillan kanssa paljon maastakäsin, mikä ei todellakaan ole ikävää eikä turhaa! Tietyllä tapaa on suorastaan onni onnettomuudessa etten voi nyt ratsastaa, sillä näin tulee keskityttyä enemmän maastakäsintyöskentelyyn. Gamillan oikea laukka on parantunut tällä välin todella paljon juuri tämän maastakäsintyöskentelyn ja Sannin ratsastuksen myötä. Oikea laukka nousee paljon varmemmin kuin ennen ja Gamilla myös kantaa itsensä siinä paremmin. 

Perusmaastakäsintyöskentelyn lisäksi olen aloittanut Gamillan kanssa hiihtoratsastusprojektin. Tallillamme tuntuu olevan pienoinen hiihtoratsastusbuumi ja mikäs on ollessa, kun lunta siihen touhuun on tänä talvena riittänyt.. Voisin oikeastaan kirjoittaa enemmän tästä harjoittelustamme päiväkirjan kohtaan 

Sanni ja Gamilla Aki Karhapään ja Tuija Rosenqvistin estevalmennuksessa Lempäälän Ratsuniityssä kesällä 2010 (Gamilla 5v)

Ponin ekat kisat (este) Pohtiolammella, Sannin kanssa, kesäkuussa 2010. Gamilla oli kuin kotonaan muiden seassa.

Gamillan kehittymisestä ratsuna, OSA I (2-3v)

Ajattelin tehdä kokoavan postauksen Gamillan kehityksestä ratsuna 3-vuotiaasta tähän hetkeen jolloin se on 8-vuotias. Lähinnä kerron tässä postauksessa asioita ns. perusratsastuksen ja kouluratsastuksen näkökulmista. Tarkoitus ei ole selvittää yksityiskohtaisesti miten olen minkäkin asian tehnyt, vaan lähinnä kertoa pääpiirteittäin miten olen hevosen kanssa edennyt. Jos teitä lukijoita kiinnostaa jokin tietty ratsutuksen vaihe tai tekemäni harjoitus, voin kertoa siitä sitten enemmän omana postauksenaan. Laittakaa vaan asiasta palautetta tulemaan. Jotta kirjoituksesta ei tule puuduttavan pitkä, jaan tämän pariin osaan niin, että tässä ensimmäisessä osassa kerron ikävuosista 2 ja 3.

Minusta on tosi vähän ratsastuskuvia Gamillan selästä yhteisen taipaleemme alkuajoilta lähinnä syystä, että kävin tuolloin tallilla useimmiten yksin eikä ollut ketään kuvaamassa. Nyttemmin olen saanut Sannin kuvaajaksi, joten kuvia löytyy enemmän.

Perusteellinen totutusjakso satulaan ja ohjasapuihin (2v)

Tein hyvin perusteellisen totutuksen satulaan ja perusapuihin ennen kuin ensimmäisen kerran kipusin tamman selkään sen ollessa noin 3-vuotias. Vietin ainakin vuodenpäivät paljon aikaa sen kanssa pyöröaitauksessa silloisella kotitallillamme Hovin ratsutilalla.

Satulaan totuttaminen ei ollut ollenkaan iso asia Gamillan kohdalla. Se hyväksyi satulan hyvin nopeasti. Siitä huolimatta tein harjoituksia satulan kanssa monia kertoja. Kymmeniä kertoja. Halusin, että ensimmäisestä selkäännoususta tulisi molemmille mukava ja rento kokemus. Olisin toki voinut nousta selkään jo paljon aiemminkin, mutten halunnut ahnehtia. "Hitaasti kiirehtien" - on mottoni hevosasioissa.

Ennen satulaannousua tein paljon asioita ponin kanssa pyörössä, myös satulan kanssa. Se sai rauhassa tottua satulaan kaikissa askellajeissa ennen kuin kiipesin itse selkään.

Opetin tässä vaiheessa Gamillalle myös perusavut (pidätteet, kääntyminen ja myötääminen) maastakäsin käyttäen ensin kuolaimettomia suitsia ja lännenohjia. Toisin sanoen kävelin ponin vierellä, puolta tietysti usein vaihtaen, ja ohjastin sitä näin. Opetin myös eteenpäin menemisen pohjeavuilla jo maastakäsin taputtamalla käsillä kylkeen ja palkitsemalla, kun poni reagoi ottamalla askeleen eteenpäin.

Voi niitä kaikkia satoja tunteja, jotka olen viettänyt ponin kanssa aitauksessa! Kaikki mahdolliset säät ja vuoden- ja vuorokaudenajat olen nähnyt yhdessä sen kanssa. Pimeässä upeat tähtitaivaat, ukkoset ja helteet!

Ohjasajoa en tässä vaiheessa tehnyt. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tehdä (olen opettanut ponille ohjasajoa myöhemmin), mutta yhtä hyvin asian voi tehdä sivultakin "ohjastaen". Työskentelin tällä tavalla maastakäsin lyhyitä pätkiä usein ja kymmeniä ellei satoja kertoja. Pidin harjoitukset lyhyinä, koska nuoren hevosen keskittymiskyky ei vielä salli pitkiä harjoitteita. En myöskään halunnut kyllästyttää sitä. Pyrin myötäämään nopeasti kädellä heti oikean reaktion jälkeen ja kehumaan ponia paljon, jotta sillä pysyisi kiinnostus ja innostus tähän yhdessä tekemiseen. Olen myös aina käyttänyt uusien asioiden opettamisessa makupaloja. En näe niissä mitään huonoa, kunhan hevoselle opettaa, ettei se saa kerjäämällä mitään. Makupaloista ei olekaan tullut meille ongelmaa. Poni ei näyki eikä kerjää. Tätä kerjäämistavan estämistä olen tehostanut myös pyytämällä ponia peruuttamaan luotani askeleen-pari ennen kuin se saa kädestäni ruokaa. Näin se on oppinut, että syliin tuppaamalla ei saa mitään.


Tähän vaiheeseen ratsutusta liitin pikkuhiljaa mukaan myös satulaannousua edeltävät harjoitukset. Ensin vein jalustimelle painoa nojaamalla siihen käsin (Tämä molemmin puolin! halusin ehdottomasti, että hevoseni selkään voi nousta kummalta puolelta tahansa!). Pikkuhiljaa aloin viedä toista jalkaa jalustimelle ensin lyhyesti pienellä painolla ja sitten enemmän painoa jalustimeen varaten. Kun tämä tuntui olevan hevoselle ok ja se pysyi täysin rentona (!) näin tehdessäni, aloin nousta koko painoni verran toiselle jalustimelle seisomaan (huom. tämäkin molemmilta puolilta hevosta). Opetin jo tässä vaiheessa Gamille myös sen, että sen pitää seistä paikoillaan kun selkään noustaan. Selkäännousun aikana omin luvin liikkeelle lähtevä hevonen on hyvin epämiellyttävä ja vaarallinenkin. Niinpä teinkin sellaista harjoitusta, että nousin toisen jalustimen varaan "vatsalleni" selkään ja tulin palkkioksi alas heti, kun poni pysyi paikoillaan. Jos se otti askeleen eteen, pyrin pysymään "kyydissä" mukana ja tulin alas vasta, kun poni pysähtyi. Näin se sai palkkion paikoillaan seisomisesta. Homma perustuu johdonmukaisuuteen. Pitää miettiä mikä asia toimii kullekin hevoselle palkkiona ja sovittaa sitten tekemisensä sen mukaan.
 
Joskus hevosille tulee hiukan pelottavana yllätyksenä se, miltä tuntuu kun ihminen on sen yläpuolella tai ylipäänsä korkealla (=selässä oleva ratsastaja). Tämä jo siitäkin syystä, että hevonen jota ei ole ratsastettu, ei useinkaan näe ihmisiä yläpuolellaan tai ylipäänsä kovin korkealla. Niinpä ennen varsinaista satulaannousua otin harjoituksiin mukaan jakkaran, jonka vein ponin viereen ja jolle nousin seisomaan. Jakkaralla aloin myös hieman liikkua, jotta poni tottui korkealla tapahtuviin liikkeisiin. Vähän tähän liittyen totutin ponin myös ennen selkäännousua erilaisiin kahiseviin takkeihin ym. jotta se ei pelästyisi selässä ratsastajan päällä olevia vaatteita ja oppisi sietämään jo varhaisessa vaiheessa sitä, että sen selässä puetaan ja riisutaan ja ylipäänsä ollaan erilaisissa varusteissa, esim. sadetakissa. Kiitos tämän harjoittelun olen aina voinut ratsastaa tuuli- ja sadetakeissa Gamillalla. Käytin näihin asioihin kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja enkä ole katunut! Olen luultavasti säästynyt paljolta hiekansyömiseltä tämän ansioista.

Ensimmäinen satulaannousu ja lyhyet ratsastusharjoitukset (3v)

Ensimmäiseen nuoren hevosen selkäännousuun liittyy usein paljon odotuksia mutta myös jännitystä, jopa pelkoa. Vaikka minäkin olin tehnyt selkäännousua edeltäviä harjoituksia Gamillan kanssa paljon ja kauan, kieltämättä ensimmäinen selkäännousu jännitti jonkin verran. Loppujenlopuksi ei voi koskaan olla täysin varma, millainen hevosen ensimmäinen reaktio on selkäännousuun on.

Minä halusin ehdottomasti tehdä ensimmäisen selkäännousun Gamillan kanssa täysin kahden. Halusin että voisin keskittyä täysin vain siihen hetkeen ja ponin kanssa kommunikoimiseen. Ensimmäisen selkäännousu ylitti kaikki odotukset. Poni seisoi täysin paikoillaan, täysin rentona. Aivan kuin sillä olisi ollut aina ihminen selässään! Olin mitä ilmeisimmin onnistunut sen kanssa tekemissäni maastakäsinharjoitteluissa. Hieno hetki oman hevosen kanssa!

Näistä ensimmäisistä selkäännousuista siirryin hyvin nopeasti ratsastamaan pieniä pätkiä käyntiä. Käytössäni oli tässä vaiheessa lännensatula ja kuolaimettomat suitset. Poni käveli alussa hyvin lyhyin ja varovaisin askelin mikä on luonnollista, koska tässä vaiheessa hevonen ei ole vielä tottunut kantamaan taakkaa selässään. Otimme lyhyitä käyntipätkiä ja pysähdyksiä ja pikkuhiljaa myös ravipätkiä. Ravissakin Gamilla pysyi aina hyvin kontrollissa, se ei KOSKAAN, yhtään ainutta kertaa lähtenyt käsistä. Raviaskeleetkin olivat alussa hyvin lyhyitä, mutta en huolestunut siitä tietäen, että poni vasta totutteli ratsastajan painoon selässään. Laukan otin muistaakseni mukaan hiukan myöhemmin. Myös laukassa poni pysyi aina hallinnassa, ns. käsissä, ja laukkasi hyvin rauhallisesti. Koskaan ei tarvinnut pelätä että se lähtisi mihinkään tai pukittaisi. Sillä ei ollut syytä tehdä niin, koska se oli hyvin totutettu asioihin eivätkä ne tulleet sille yllätyksinä.

Tässä videossa Gamilla 3-vuotiaana:

Lapsihevonen länkkärikamppeissa

Gamillan ensimmäiset suitset, sidepullit.

Otteita päiväkirjastamme vuodelta 2008  (3-vuotias)

17.9.2008 Minulla oli ensin Christellin tunti Zodiacilla. Aivan mahtava tunti, jossa tuli paljon hyvää asiaa. Ja vielä parempi oli se, että olen juuri lukenut niitä samoja asioita teoriassa Sally Swiftin Centered Riding -kirjasta, joita tällä tunnillä käytiin läpi [...] Menin heti Christellin tunnin jälkeen ratsastamaan Gamillan. Taisi olla istuntaharjoituksista apua, sillä Gamillalle yleensä hankalat kulmaan ratsastamiset ja kääntymiset sujuivat varsin hyvin! Gamilla oli tosi reipas, mutta yritin välttää jarruttelemasta liikaa. Päin vastoin yritin pyytää sitä enemmän eteenpäin kun se kiiruhti ja laittaa sen töihin. Tein paljon ravijuttuja ja jonkun verran ravista käyntiin siirtymisiä, jotka onnistuivat jo paremmin kuin ennen, vaikka paljon onkin siinä vielä tekemistä. Ja sitten - parasta kaikessa - laukka!! Oikeastaan ensimmäiset kunnon pitkähköt pätkät laukkaa Gamillan kanssa!! Mahtavaa! Eka nostossa se ensin hieman entiseen tapaansa "hyppeli paikallaan", mutta sitten laukka alkoi mennä eteenpäin, kun pyysin pohkeella. Tein uusia nostoja, jotka sujuivat ihan kivasti ja laukka oli mukavan tuntuista! Tämä oli meille iso edistysaskel. Cavalor Mash&Mix + porkkanoita.
 
18.9.2008 Kentän vieressä pellolla meni iso puimuri aivan aidan tuntumassa. Hieman epäilytti siksi lähteä Gamillaan ratsastamaan, mutta päätin kuitenkin yrittää. Ihmeen hyvin se menikin, vain vähän katseli välillä puimurin suuntaan. Neidille on selvästi tullut lisää vauhtia ratsastuksen alkuvaiheisiin verrattuna. Luulisin sen johtuvan siitä, että se ei alussa yksinkertaisesti huonon tasapainon vuoksi uskaltanut liikkua nopeammin. Nyt mennään oikein reippaasti. Laukkaa taas, aivan mahtavaa! Ensimmäisessä nostossa "pukki", joka johtui kait siitä, että Gamilla ei saanut aseteltua jalkojaan. Sitten laukka lähtikin rullaamaan ihan ok. Vasen kierros on helpompi, mutta oikeakin laukka löytyi, kun vähän etsittiin. Mahtava fiilis! Cavalor Mash&Mix + porkkanoita.

 
30.9.2008 Nyt Gamilla seisoi taas nätisti paikoillaan selkään noustessa, aivan kuten ennenkin. Käynnistä pysähdyksiä. Muuten parempi kuin ennen, mutta pää nousee vielä pysähdyksessä. Pyydän kuitenkin pään heti takaisin alas, mikä toivottaessa ajan kanssa auttaa asiaa. Sitten käynnissä ja ravissa yksittäisen puomin yli eli ensimmäinen satulasta tehty puomiharjoituksemme!

Alussa Gamilla oli sitä mieltä, että hän ei puomin yli mene vaan valitsee itse suunnan. Kun kuitenkin vaadin sitä menemään puomin yli, homma alkoi sujua ihan hyvin. (Uskalsin vaatimalla vaatia puomin ylitystä ratsastettaessa, koska olin ennen selkään menoa taluttanut molemmista suunnista Gamillan saman puomin yli monta kertaa eikä se pahemmin näyttänyt puomista piittaavan.) Neidin korvat alkoi roikkua rentoina ja se taisi jopa tykätä hommasta. 

Tällä kertaa ei laukattu lainkaan vaan keskityttiin siirtymisiin ja puomiin sekä sitä kautta myös apujeni kuunteluun ohjautumisessa. Näillä asioilla jatketaan! Cavalor Mash&Mix + porkkanoita. Aluksi ja lopuksi käveltiin tarhojen ympäri menevä lenkki.


6.10.2008. Tuulinen ja vähän sateinen ilma tänäänkin, mutta Gamilla oli aivan mahtava eikä kytännyt yhtään mitään! Se oli tosi tarmokas taas ja mennä liihotteli pontevaa ravia. Annoin mennä enkä turhia jarrutellut, kun kuitenkin oli hallinnassa. Gamilla on selvästi innostunut huomatessaan, että se osaa mennä laukkaa ratsastaja selässään. Nytkin se oikein odotti milloin laukataan. Laukat alkavat nousta jo kivasti, jopa oikea laukka vaikkakin se on edelleen vähän vaikea. Selvää edistymistä on tapahtunut laukan kanssa. Loppujen lopuksi aika harvalla harjoituskerralla on saatu paljon parannusta aikaan, kun ottaa huomioon miten hankalaa laukka aluksi oli. Mash&Mix + porkkanat. 

7.10.2008. Laukkapuomiharjoitus. Oli tosi kivaa! Alun perin ajattelin, että kokeilen laukkapuomia vain vasemmassa laukassa. Mutta kun oikeaan kierrokseen käynnissä puomia mennessä Gamilla nostikin puomilla itse laukan, menin puomia myös oikeassa laukassa. Kivaa! poni oli taas tosi ponteva ja eteenpäinpyrkivä. Vähän alussa puomi epäilytti, mutta loppua kohti mentiin jo aika sujuvasti. Cavalor Mash&Mix + porkkanoita. Oltiin hikisiä ja tyytyväisiä molemmat.

2.12.2008. Kenttä oli sula, joten päästiin menemään kunnolla. Mentiin enimmäkseen ravityöskentelyä. Gamilla oli innoissaan! Se työskenteli hyvin kun sai ensin mennä vähän vapaammin. Yritin saada lapa edellä menemistä pois. Ravin jälkeen jumppailtiin käynnissä voltteja ja kahdeksikkoja ja Jaanalta opittuja sisäohjalle myötäämisiä.Gamilla oli yritteliäs ja jaksoi hyvin keskittyä. Loppukäynnit pihatiellä ja tallin takana. Säikähti kerran jotain, mutta vain hypähti paikoillaan mikä oli hieno juttu! Ensi jännityksen jälkeen rentoutui kivasti. Mash&Mix.
 
29.12.2008. Mentiin ravia ja käyntiä kentällä. Oikein kivaa oli. Harjoiteltiin ulkopohjeasioita. Gamilla vähän "kaatui" sisälle ja meni ajoittain lapa edellä. Tätä korjattiin ulkopohkeella. Tein ulkopohjeharjoituksia neliössä. Lisäksi mentiin rentoa vapaata ravia lännenratsastuksen malliin ohjat pitkänä, paino- ja pohjeavuin kääntäen. Toimi ihmeen kivasti.
Lopuksi ratsain(!) tarhojen ympäri. Neiti meni ihan nätisti, vähän paikoin jännitti. Kaverit lähti lopussa tarhoissaan laukkailemaan, mutta neiti otti vain hypähdyksen eteen ja pysähtyi sitten ihan kivasti. Hyvä hoito, porkkanoita, Mash&Mix + Strucomix. 

30.12.2008. Otettiin toiset suitset ja uusi ketjuotsapanta käyttöön. Paljon ravityöskentelyä kentällä. Neliössä ensin käynnissä sitten ravissa ulkopohkeella kääntämistä. Alussa pää vähän levoton (kuten usein on ratsastuksen aluksi), mutta rentoutui lopussa kivasti ja hakeutui eteen alas ja pehmeni. Alkaa toimia ulkopohkeella jo kivasti.Hyvä hoito, porkkanoita, omena, Mash&Mix + Strucomix. Otettiin muutama valokuvakin. Täytyy alkaa ottaa kamera useammin tallille. Vaikka kuvaaminen poni toisessa, kamera toisessa kädessäkin on mitä on..
 

Gamilla 3-vuotiaana ratsastuksen jälkeen tutkimassa toista armasta menopeliäni Miniä. Tässä tammalla on jo kuolaimet käytössä ratsastuksessa.

Uusi ketjuotsapanta 3-vuotiaalla Gamillalla. On muuten edelleen meillä käytössä 5 vuoden käytön jälkeen :) Halpislöyty Hööksin alekorista.

Pariisin tuliainen, ratsastusloimi. Menettelee se näin lännensatulassakin vaikka ostinkin sen lähinnä tulevaan koulusatulaamme. Väinö-villakoiraNI sai samanlaisen KOIRAloimen. Ovat sitten sävy sävyyn kun mennään joskus yhdessä maastoilemaan...Jestas mitä siitäkin tulisi. "Katastrofi Sävy-Sävyyn"..

Kuten olette varmasti tästä huomanneetkin, aloitin Gamillan kanssa paljolti lännenratsastuksen merkeissä. Tämä siksi, että olin noihin aikoihin itse hurahtanut länkkäriin ja olin aikeissa tehdä Gamillasta lännenhevosen. Sittemmin olemme hankkineet koulusatulan ja palanneet vanhan lajini kouluratsastuksen pariin vaikkakin yhä hyödynnän myös lännenratsastuksesta oppimiani asioita. Tästä siirtymisestä kouluratsastukseen ja Gamillan kehittymisestä edelleen ratsuna ikävuodesta 4 eteenpäin seuraavassa postauksessa, joka jatkaa siitä mihin tässä jäin.