Lastausharjoittelua

(Tehty pääosin heinäkuussa 2008 kahden viikon aikana intensiivisenä, päivittäisenä työskentelynä, jonka jälkeen Gamilla meni koppiin ja jäi sinne seisomaan suhteellisen hyvin. Harjoittelun jälkeen teimme heinä-elokuussa 2008 kolme matkaa Gamillan kanssa, kaikki n.200km/suunta. Jokainen lastaus onnistui.)

Alkutilanne : Gamilla käveli taluttaen perässäni lastaussillalle niin, että etujalat olivat sillalla, takajalat maassa.

Tavoite : Gamillan lastaamisen tulisi onnistua niin, että voin tehdä sen yksin ilman avustajia ja että Gamilla menee koppiin kun lähetän sen sinne seisoessani itse sen takana. Tavoite on myös että Gamilla on kopissa rauhallinen ja pystyy rentoutumaan matkan aikana.

Käytetyt välineet:
- koppi jonka väliseinää saa siirrettyä sivuun
- makupaloja kiitokseksi (tiedän että jotkut tällaisten menetelmien käyttäjät eivät hyväksy makupaloja enkä itsekään niitä yleensä käytä. Tässä kohdin ne olivat kuitenkin mielestäni paras vaihtoehto, jotta pääsimme jumikohdasta eteenpäin)
- pitkä!! ja kestävä köysi ("Tavallisen", lyhyen riimunnarun käyttäminen tällaisessa on vaarallista ja ei-toimivaa. Pitkä köysi antaa enemmän tilaa, mahdollisuuksia myödätä ja on turvallinen, mikäli hevonen esimerkiksi hyppää pystyyn)
- naruriimu / Monty Robertsin kehittämä riimu (the Dually Schooling Halter). Nämä ovat tavallista riimua käyttökelpoisempia, koska 'paine ja myötääminen' -menetelmä on näitä käyttäessä hevoselle selkeämpiä. (huomautus 16.3.2012. Olen ainakin toistaiseksi luopunut kokonaan naruriimuista enkä tuota dualhalteriakaan ole käyttänyt pitkiin aikoihin. Jotenkin aloin kokea sen epämiellyttäväksi hevoselle ja toisaalta Gamilla myötää paineelle oikein hyvin tavallisella riimullakin.)

Käytetyt menetelmät:

1. Aluksi käytin eteen-tai-taakse -menetelmää. Siinä hevonen sai valita liikkuuko se koppiin vai peruuttaako. Tämä toimi siihen asti, kunnes hevoselle tuli "kynnys vastaan". Tämän kynnyskohdan jälkeen se ei enää välittänyt paineesta eikä peruuttamisesta vaan tuli takaisin kynnyskohtaan asti ja jämähti siihen. Mikäli paine riimuun oli riittävän suuri, se saattoi aluksi vastata siihen hyppimällä taakse. Väsyttyään se ei vastannut paineeseen enää mitenkään. Tässä vaiheessaa en pitänyt taukoja ja rupeamat olin muutamienkin tuntien pituisia.

2. Paremmin toimivaksi menetelmäksi osoittautui tehdä harjoituksista lyhyempiä ja pilkkoa ne vielä pienempiin osiin (katso alla). Edellisestä poiketen tätä keinoa käyttäessäni en enää jämähtänyt siihen kohtaan, josta tuli hevoselle kynnyskysymys (toinen etujalka kopissa) vaan aloin liikutella sen jalkoa eteen, taakse ja sivulle. Pelasin "hevossakkia" ja tavallaan hämäsin hevosta niin, ettei se enää kiinnittänyt huomiotaan kynnyskohtaan.

Tein harjoituskerrat toista menetelmää käyttäessäni seuraavalle tavalla:
-harjoitusrupeama 5-15 min.
-tauko 5 min
- harjoitusrupeama 5-15 min.
tarvittaessa vielä tauko ja yksi rupeama.

Näin hevonen sai pienen tauon aikana palautua henkisesti. Tauon merkityksen huomasin olen suuri! Siksi aina kun huomasin harjoittelun aikana hevosen väsyvät (reagointi vähenee, katse muuttuu utuiseksi), pidin huolen siitä että pyydän jotain sellaista, että hevonen sillä hetkellä pystyy sen tekemään ja voin sen palkita tauolla.

Huomattavaa! Hevosta ei missään vaiheessa yritetty saada väkivallalla koppiin. Ainoastaan silloin, kun hevonen alkuvaiheessa vastasi paineeseen yrittämällä kaatua minua kohti tai nojaamalla minua kohti, huomautin asiasta napauttamalla voimakkaasti talutusköydellä. Myöskään voimaa ei käytetty muuten kuin silloin, kun hevonen hyppi taaksepäin tai yritti sivuille karkuun. Tällöin pidin painetta, jotta se ei saisi palkintoa hyppimisestä. Vapautin paineen heti kun ei-toivottu käytös loppui.


Edeltäviä harjoitteita:
- pää alhaalla taluttaminen
- lastaussillan ylittäminen poikittain

Vaiheet:
kohdat 1-7 tehdään niin, että kopin väliseinää on liikutettu sivuun, jotta hevosella on enemmän tilaa
1. molemmat etujalat sillalla
2. molemmat etujalat ja toinen takajalka sillalla
3. toinen etujalka kopissa, muut jalat sillalla
4. molemmat etujalat sillalla
5. molemmat etujalat ja toinen takajalka kopissa
6. kaikki jalat kopissa
7. kaikki jalat kopissa, pää alhaalla, hevonen rento
tässä vaiheessa kopissaoloaikaa pidennetään pikku hiljaa niin, että hevonen osaa "nukahtaa" koppiin
tästä eteenpäin kopin väliseinä on oikealla paikallaan
8. kaikki edelliset kohdat toistetaan
9. hevonen laitetaan kiinni puomiin
tätä vaihetta pidennetään pikku hiljaa kunnes hevonen osaa "nukahtaa" ollessaan kiinni
10. Takapuomiin totuttautuminen. Takapuomia liikutellaan hieman hevosen ollessa kopissa.
11. Takapuomi irti, kiinni, irti... kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi siitä aiheutuvaan ääneen
12. Lastaussillan sulkeminen. Avustaja kopistelee lastaussillalla. Tätä jatketaan kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi tästä aiheutuviin ääniin.
13. Lastaussillan nosto. Avustaja nostaa hieman lastaussiltaa. Korkeutta lisätään vähä vähältä. Tätä toistetaan kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi lastaussillan liikkeen ääniin.
14. Lastaussillan sulkeminen. Tätä jatketaan kunnes hevonen osaa rentoutua suljetussa kopissa. Nyt voidaan sulkea myös sivuovi.

Tilannekatsausta tammikuu 2011:
Traikkuun meneminen ja siinä kulkeminen on viimeisen vuoden ajan sujunut rennosti ja mallikkaasti.

Tilannekatsaus huhtikuu 2012:
Kokeilin tänään laittaa Gamillan traikkuun reilusti yli vuoden kuljetustauon jälkeen ja se käveli sinnä muina miehinä. Ihanaa! Taas tuli huomattua, että harjoittelu ja kärsivällisyys tuottavat tulosta! 



Tässä koko perheemme tauolla matkalla näyttelyistä kotiin kesällä 2010.


Jeren (vas.) kanssa matkalla jossakin kesällä 2010. Gamilla kulkee hyvin sekä yhdessä että yksin.

Vetoharjoittelua

(Aloitettu tammikuussa 2011)

Pahoittelen, että tästä on käytännön syistä etupäässä huonoja, kännykällä otettuja kuvia. Ei vain oikein onnistu hevosen koulutus järjestelmäkamera kädessä..

Alkutilanne: Gamillalla ei ollut aiempaa kokemusta vetämisestä.

Tavoite: Saada Gamilla totutettua vetämiseen ja takana tulevaan hiihtäjään niin hyvin, että hiihtoratsastus on turvallista ja kaikille hauskaa. Ennen hiihtäjän vetämistä haluan hevosen sietävän takaa kuuluvia ääniä, jaloissa olevaa ja niihin sotkeutuvaa vetoköyttä. Tämä vaihe tehdään ilman ratsastajaa. Jos kaikki menee hyvin, kuka ties jonain päivänä jatkamme hiihtoratsastushommista kärryjen vetämiseen..Periaatteena minulla on tässäkin "hiljaa hyvää tulee". En halua ylittää hevosen pelkokynnystä, jotta hommasta ei tule sille epämiellyttävää.

Käytetyt välineet: pitkiä köysiä talutukseen ja siedättämiseen sekä itse vetämiseen, vedettäviä esineitä (lasikuulilla täytetty mehukanisteri, autonrengas), hiihtoratsastusvaljaat, juoksutus-/ohjasajovyö

Vain hiihtäjä puuttuu..

Köyden vetämisessä hevonen tottuu siihen,
että köysi osuu jalkoihin ja saattaa kietoutua niiden ympärille.

Harjoittelukerrat:

Kerta 1: Hevosen totuttamista rämiseviin ääniin lasikuulilla täytetyn mehukanisterin kanssa. Ko esineen heittelemistä hevosen vieressä ja takana. Kanisterin vetämistä pitkässä köydessä ensin hevosen edessä, sitten vieressä ja lopulta takana.

Kerta 2: Hevosen totuttamista rämisevien asioiden vetämiseen, köyden perässä sama mehukanisteri kuin ensimmäisellä kerralla. Totuttautumista ko äänilähteeseen mm. jaloissa, selässä ja mahan alla niin, että rämistelin sitä hevosta vasten.

Kerta 3: Hevosen totuttamista samalla kentällä olevaan, kaatuilevaan hiihtäjään, painavamman esineen vetämistä (autonrengas). Edelleen totuttautumista jalkoihin sotkeutuvaan köyteen. Käskystä pysähtymistä.

Kuvitteellinen "hiihtäjä" tai "kärryt" ponin perässä.

tammikuu 2011

Mikä siinä onkin, että näiden sivujen päivittämiseen on niin kovin vaikea löytää aikaa.. Viime päivityksestä on kulunut anteeksiantamattoman kauan. Paljon on tapahtunut, etupäässä ihan positiivisia asioita. Tamma on hyvässä kunnossa. Ilmeisesti minua on onnekseni siunattu varsin terveellä ja ei-onnettomuusalttiilla yksilöllä *kop kop*.

Gamilla asustelee täysihoidossa Hovin ratsutilalla Vesilahdessa. Tallin hevosista iso osa on arabeja ja kyseistä rotua edustavat myös Gamillan tarhakaverit tamma Marke (Marqueza) ja Repe (Ziryab).
Olen raskaana ja tein teki raskaaksi tultuani päätöksen, etten ratsasta ennen synnytystä. Tuntui helpommalta tehdä täyskieltäytyminen kuin lähteä aina arpomaan millä hevosella ja missä tilanteessa on turvallista ratsastaa. Näin ollen kiipeän seuraavan kerran Gamillan selkään vasta huhtikuussa.
Kaipaan kovasti satulaan ja välillä on tehnyt vähän tiukkaa olla ratsastamatta. Toisaalta olen ratsastanut niin kauan ja tulen ratsastamaan tästä eteenpäinkin, ettei tällainen tauko ole maailmanlopun asia. Olen joutunut olemaan potilaana ja useampia kertoja sairaalassakin raskausaikanani. Näin ollen syksyllä ja alkutalvesta oli pitkiäkin taukoja, etten päässyt tallille ollenkaan. Onneksi Gamilla on suuressa tarhassa, jossa se pääsee liikkumaan eikä sitä tarvitse ns. pakkoliikuttaa. Se on pärjännyt vallan mainiosti pitkilläkin ratsastustauoilla.

Olen onnekseni löytänyt Gamillalle sopivan ja luotettavan ratsastajan. Sanni käy aina silloin tällöin ratsastamassa Gamillalla kun omalta hevoseltaan ehtii. "Valitsin" Sannin ihan siitä syystä, että hän on rauhallinen eikä menetä malttiaan. Sanni on myös ratsastanut luonteikkaillakin ponituksilla paljon, joten tiesin yhteistyön sujuvan. Minulta on kysytty useasti, miksen ole laittanut Gamillaa ammattiratsuttajalle raskauteni ajaksi. Syitä on monia. Olen kevyen, pehmeän tyylin äänenkannattaja ja minulle tietynlainen hevosen käsittely on tärkeä asia. Koska en ole sattunut törmäämään klassisen tyylin ratsuttajaan näillä main enkä ole sellaista aktiivisesti etsinytkään, olen tehnyt tämän ratkaisun. En ole myöskään halunnut lähettää Gamillaa pois "kotoa". Koen sen olevan perheenjäsen ja haluan olla sen kanssa tekemisissä mahdollisimman paljon vaikken juuri nyt itse ratsastakaan.

Sanni ja Gamilla kesällä 2010

Olen nyt puuhastellut Gamillan kanssa paljon maastakäsin, mikä ei todellakaan ole ikävää eikä turhaa! Tietyllä tapaa on suorastaan onni onnettomuudessa etten voi nyt ratsastaa, sillä näin tulee keskityttyä enemmän maastakäsintyöskentelyyn. Gamillan oikea laukka on parantunut tällä välin todella paljon juuri tämän maastakäsintyöskentelyn ja Sannin ratsastuksen myötä. Oikea laukka nousee paljon varmemmin kuin ennen ja Gamilla myös kantaa itsensä siinä paremmin.
Perusmaastakäsintyöskentelyn lisäksi olen aloittanut Gamillan kanssa hiihtoratsastusprojektin. Tallillamme tuntuu olevan pienoinen hiihtoratsastusbuumi ja mikäs on ollessa, kun lunta siihen touhuun on tänä talvena riittänyt.. Voisin oikeastaan kirjoittaa enemmän tästä harjoittelustamme enemmän omana postauksenaan.

Tässä kuitenkin vielä kuvakoostetta menneeltä vuodelta 2010 sekä muutama kuva tämän vuoden tammikuulta (klikkaa kuvat isommaksi, aukeavat omaan selainikkunaansa):

Kesä 2010. Sannin kanssa Lempäälän Ratsuniityssä estetreeneissä (Aki Karhapää & Tuija Rosenqvist)
kesä 2010, Tuike ja Gamilla Vermossa kansallisissa poninäyttelyissä   kesä 2010, näyttelyissä Orivedellä, apupojan tärkeässä roolissa avomieheni Mikko Minä ja Gamilla vuonna 2010, muistikuva tarkemmasta ajankohdasta on unhoittunut, olisikohan kevät 2010.. Sanni ja Gamilla peltotreeniä tammikuussa 2011
Sanni ja Gamilla, koulutreeniä tammikuussa 2011
Sanni ja Gamilla peltotreeniä tammikuussa 2011