Ei se kuolain vaan miten sitä käytetään (ja miten hevonen koulutetaan)!
Tilasin Gamillalle lempiverkkokaupastani, hollantilaisesta Divozasta uudet kuolaimet. Kyseessä ovat baucherit, joiden kokeilu on ollut minulla jo pitkään mielessä. Nyt vasta pääsin asiassa ostamiseen ja kokeiluun asti. Haluan tässä kohtaa tähdentää olevani henkilökohtaisesti sitä mieltä, että itse kuolaintakin tärkeämpää on se, miten kuolainta käytetään. Eli ratsastajan käden käyttö ja tuntuma ovat keskiössä eikä näihin liittyviä ongelmia voi eikä tule pyrkiä ratkaisemaan varusteiden vaihtamisen kautta. Yleisesti ottaen kannatan simppeleitä peruskuolaimia hevosella kuin hevosella. Mikäli terve hevonen ei niillä toimi, vika on mielestäni joko ratsastuksessa tai hevosen koulutuksessa.
Olen asiakastyössäni havainnut, että etenkin kylmäveristen kanssa päädytään helposti noidankehään, jossa hevonen painaa kädelle jolloin ratsastaja pyrkii korjaamaan tilannetta käyttämällä itse enemmän voimaa ja/tai voimakkaampaa kuolainta. Tällöin hevonen alkaa ajan kanssa painaa vastaan yhä enemmän. Alkuperäinen syy hevosen suun "kovuuteen" (huono termi, kyse on varmasti oikeasti ihan muusta) jää helposi selvittämättä. Väitän, että nämä hevoset ovat usein oikeasti hyvin herkkäsuisia ja pyrkivät vain selviämään epämukavuuden ja jopa kivun tunteen kanssa painamalla vastaan. YKSIKÄÄN HEVONEN EI SYNNY TÄHÄN MAAILMAAN KOVASUISENA!!!
Tilanteessa jossa hevonen käyttää voimaa ratsastettaessa, painaa kuolaimelle eikä reagoi pidätteisiin, viheltäisin pelin poikki ja analysoisin ratsastajan käden käytön sekä sen osaako hevonen myödätä niskastaan jne. Palaisin siis takaisin peruskuolaimiin ja niin sanotusti lähtökuoppiin. Mainitsemani tilanne ON MAHDOLLISTA KORJATA! Meidän hevosistamme irlannincob tamma Sanni on erittäin herkkä, kaikin tavoin. Mikäli ratsastajan käsi ei ole riittävän nopea ja ratsastaja ratsastaa niinsanotusti käsijarru päällä, Sanni alkaa painaa kädelle. Pehmeäkätisen ratsastajan kanssa se ei sitä tee. Sannin kanssa en lähde ratkomaan tilannetta vaihtamalla kovempaa kuolainta sille, koska olen varma että silloin mentäisiin ojasta allikkoon. Sen sijaan opettelemme ratsastajien kanssa miten ratsastetaan pehmeämmällä, tasaisemmalla tuntumalla. Tämä kaikki vain kuolaimisa mieleeni tulleena sivujuonteena joka ei liity Gamillaan.
Ja sitten testiajolle
Mutta takaisin alkuperäiseen asiaani eli baucher-kokeiluuni. Syy siihen miksi halusin kokeilla baucheria oli siinä, että olen ensinnäkin kuullut siitä paljon hyvää. En lähtenyt etsimään tästä kuolaimesta lisää voimaa tai vipuvarsiefektiä. Niitä en edes kaipaa. Jälkimmäisen olemassaolosta baucherissa keskustellaan ja väitellään paljon. Osa on sitä mieltä, että baucherissa on vipuvarsitehoa ja se auttaa saamaan hevosen myötäämään niskastaan. Osa taas on sitä mieltä, että siinä ei ole vipuvarsitehoa. Oli niin tai näin, halusin kokeilla tätä kuolainta tarkoituksenani löytää mahdollisimaan rauhallinen, selkeä ja vakaa kuolain herkälle hevoselleni. Eniten Gamillan kanssa on viime aikoina käytetty suoraa omppukuolainta liikkuvilla renkailla. Se on erittäin mieto kuolain, mutta ehkä hieman epätarkka ja liikkuvien renkaiden osalta levotonkin. Nämä olivat lähinnä asiat joihin halusin lähteä hakemaan korjausta.
 |
| Viime aikoina Gamillalla eniten käytössä ollut kuolain, suora Apple mouth omppukuolain. |
 |
| Gamilla ja uusi Baucher-kuolain |
Koska Gamillalle ei sovi kolmipala (kolmipalassa on monta liitoskohtaa joten se on osalle herkistä hevosista mielestäni liian levoton kuolain), valitsin baucherin jossa on suuosana perusnivel. Gamillan suu on matala, joten kaksiosaisen nivelkuolaimen pähkinänsärkijäefekti on asia, jota pitää aina vähän tarkkailla. Otin kuitenkin riskin ja valitsin tämän perusnivelen.
Koska kyseessä on kokeilu, tilasin Divozalta edullisen kuolaimen. En viitsi sijoittaa kuolaimeen yli 100 euroa rahaa tässä vaiheessa.
 |
| Divozan verkkokaupasta Hollannista tilattu edullinen baucher. Hinta 22.90 e on juuri sopiva kun kyseessä on uudentyyppisen kuolaimen kokeilu hevoselle. Kyseisen kuolaimen löydät verkkokaupasta tästä linkistä. |
Olen kokeillut baucheria nyt kolme kertaa Gamillan kanssa. Kahtena ensimmäisenä kertana vaivoinamme oli valtaisi määrä ötököitä ja kolmannella kerralla kiima, joten ihan parhaaseen terään emme yltäneet. Sain kuitenkin näistä haasteista huolimatta ratsastettua hevosta sen verran ihan kohtuullisellakin keskittymisellä ja tasaisella tuntumalla, että voin tehdä kuolaimesta jo jotain johtopäätöksiä.
Aivan ensimmäinen vaikutelma oli vakaus ja tietynlainen selkeys. Te jotka olette autolla-ajoiässä, ymmärtänette, jos vertaan tätä vakautta "mersulla, saabilla tai volvolla ajamiseen" vastakohtana löysäkorinen amerikkalainen auto. Hih! Käteeni tuntui, että viestini menivät selkeästi perille. Levottomuutta ei ollut. Eron pyörivään kuolainrenkaaseen kyllä todella tunsi. Hevonen ei aukonut suutaan eikä ollut muutenkaan suustaa levoton. (Levoton se tosin oli muuten kiiman ja ötököiden vuoksi, mutta aina ei voi voittaa..). Olin todella positiivisesti yllättynyt. Olin varautunut siihen, että herkkä tamma oudoksuu uutta kuolainta, mutta näin ei käynyt. Aion ehdottomasti jatkaa tämän kuolaimen käyttöä. Odotan innolla, miltä hevonen sen kanssa tuntuu jahka päästään kiimasta ja ötököistä. Uskaltaisin kyllä jo tämänkin perusteella suositella tätä kuolainta oikeastaan kaikille ja eritoten herkille ja helposti päästä ja suusta levottomille hevosille. Luin ulkomaalaiselta arabikasvattajien keskustelupalstalta, että joku heistä piti baucheria hyvänä arabien kuolaimena. Voin näiden kokeilujeni perusteella uskoa, että näin todella on. Arabit ovat helposti ylös pakenevia ja edestä hieman levottomia, joten tällainen vakaa ja selkeä kuolain jossa ei ole paljon liikkuvia osia voisi toimia useilla niistä hyvin. Toki jokainen hevonen on rodusta riippumatta yksilö ja sopivin kuolain löytyy vain kokeilemalla.
 |
| Pieni "demo" miten tämä kuolain käyttäytyy johtavassa ohjasotteessa |
Herkkä, herkkä suu!
Ylipäänsähän koko kuolainasia on hyvin monimutkainen ihan jo siitä syystä, että hevosen suussa ei ole anatomista tilaa kuolaimelle ja hevosen suu on erittäin tunto- ja kipuherkkä. Nämä asiat selviävät esimerkiksi Mirjami Miettisen Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteellisessa tiedekunnassa 2015 tekemästä lisensiaattitutkielmasta, joka on luettavissa tästä linkistä. Kyseisessä tutkielmassa on muuten kuolaimiin liittyen maininta myös siitä, että kouluratsastuksen arviointikriteerejä pitäisi kehittää enemmän niin, että arvioisivat paremmin hevosen hyvinvointia. Erittäin loistava huomio! Samoin tutkielmassa on tärkeitä huomioita siitä, miten tärkeää olisi oppia tunnistamaan hevosen kipua ja siitä johtuvaa käyttäytymistä. Tässäkin liikutaan taas ihmisen ja hevosen välisessä suhteessa sekä tiedon olemassaolemissa tai sen puuttumisessa.
Ollaanhan kaikki tarkkoina hevostemme kanssa ettemme jätä kipua ja epämukavuutta huomioimatta :) Kuulumisiin!
.JPG)
