Uusia tuulia!

Elämänmuutoksia

Pitkä aika on kulunut edellisestä blogipostauksesta joten nyt on viimeistään päivitettävä tänne kuulumisiamme. Paljon on tapahtunut parin viime vuoden aikana. Yksi on kuitenkin pysynyt, minä ja Gamilla kuljemme edelleen yhtä matkaa. Suurista elämänmuutoksista huolimatta olen pitänyt lupauksen, jonka tein Gamillan ollessa nuori: se ei lähde minulta koskaan mihinkään. Olen elämänmuutosten myötä muuttanut paikkakuntaa Pohjanmaalta takaisin Pirkanmaalla ja sen myötä myös Gamillan asuinpaikka on muuttunut. Se asuu nyt pienellä yksityistallilla. Samassa tallissa asustaa myös kaksi muuta omistukseeni jäänyttä hevosta: zemaitukas-ruuna Kanalas sekä irlannincob ori Pate. Irlannincob tamma Sannin myin vuosi sitten ja minulla ylläpidossa olleet hevoset palasivat koteihinsa.

Tässä kuvassa Gamilla ja Kanalas uudella tallilla keväällä 2017 ennen laitumille pääsyä. Pate muutti samaiselle tallille perässä vähän myöhemmin.

Pate on ollut jo jonkin aikaa myynnissä. Millään en tästä täyden kympin aarteesta haluaisi luopua, mutta realiteetit tulevat vastaan. Kolmen hevosen pitäminen ei enää ole taloudellisesti realistista, nyt kun omaa tallia ei enää ole. Patesta on tietysti moni ollut kiinnostunut, mutta kaupat ovat aina syystä tai toisesta jääneet syntymättä. En halua myydä tätä huippuihanaa sydäntenvalloittajaa väärältä tuntuvaan paikkaan enkä muutenkaan nyt hätiköi asian kanssa. Niinpä Pate onkin ainakin tämän kesän ylläpidossa 14-vuotiaalla Ronjalla. Tulevaisuus näyttää mitä sen kanssa jatkossa tapahtuu. Yhtä kaikki Pate on uudella tallilla erittäin rauhallinen. Eipä näytä oria erityisesti hätkähdyttävän, vaikka sen kentän laidalla olevan tarhan ohi ratsastaa tammalla. Se vaikuttaa tyytyväiseltä nyt kun se saa tarhailla lähellä muita hevosia. Olen tyytyväinen kun näen miten tyytyävinen Pate on nyt elämäänsä. Samoin olen tyytyväinen siitä, että sillä on nyt ihminen, jolla on aikaa ja energiaa sen kanssa touhuta. Pate kun on erittäin seurankipeä ja ihmisrakas.

Pate ja samaa värisuoraa oleva kuttukaveri. Pate on oriina aivan omaa luokkaansa ja kumoaa kyllä monilla olevat negatiiviset ennakkokäsitykset oriista. 

Suurien elämänmuutosten myötä Kanalaksen ja Gamillan treenaaminen oli talven ajan hyvin pienimuotoista. Oma raskauteni esti minua ratsastamasta ja alkuraskauden vaikean pahoinvoinnin vuoksi en voinut muutenkaan juuri puuhailla hevosten kanssa. Nyt loppuraskaudessa olen pystynyt jo jonkin verran tekemään niiden kanssa maastakäsin asioita ja vanhempi tyttöni Kukka-Maaria (12v) sekä Gamillan kanssa yhtä matkaa jo 8 vuotta kulkenut Sanni ovat ratsastaneet jonkin verran. Jatka toivun juhannusviikolla tapahtuvasta synnytyksestä, alan taas itse ratsastaa. Samoin Kanalaksen treeni olisi tarkoitus aloittaa kesän aikana..

Vanhempi tyttöni Kukka-Maaria 12v ratsastamassa Gamillalla kesäkuussa 2017. Tämä kaksikko on samanikäisiä ja kulkeneet yhtä matkaa pienistä pitäen. Olen tosi iloinen, että olen saanut tarjota Kukalle mahdollisuuden tutustua tämän hienoa, herkän tamman kanssa toimimiseen sekä maasta että selästä. Kukka on sen myötä oppinut, millainen hevonen on kun se on pysynyt todella herkkänä mutta samalla ihmiseen luottavaisena. 

Tämä ihana pari, Sanni ja Gamilla, ovat taas pienen tauon jälkeen palanneet yhteen. Muutettuani Gamillan kanssa takaisin Pirkanmaalle ystävykset löysivät jälleen toisena - ja hyvä niin! Tästäkin kuvasta välittyy mielestäni se ihana rentous mikä tällä parilla on.

Straighness Training -metodi

Olen viime vuosina hurahtanut hollantilaisen Marijke de Jongin Straightness Training -metodiin. Sen perusajatus on, että jokainen hevonen on syntyjään vino ja toispuoleinen, mikä ilmenee hevosille eri tavoin. Marijken metodologiassa tätä hevosen vinoutta lähdetään korjaamaan systemaattisesti. Tämä suoruuden korjaaminen ja tasapainon löytäminen on kaiken perusta. Marijken systeemissä tekeminen aloitetaan aina maastakäsin. Myöhemmin työskennellään samojen asioiden parissa myös selästä. Straightness trainingissä minua kiehtoo valtavasti paitsi systemaattisuus ja huolellisuus myös se, että siinä hevosen kanssa tehdään parhaimmillaan maastakäsin periaatteessa kaikki mahdolliset kouluratsastuksen liikkeeet. Eteneminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa. Hätiköinnin sijaan pyritään laadukkaaseen tekemiseen. Seuraavaan vaiheeseen siirrytään vasta, kun edellinen vaihe on huolella rakennettu. Hevosen fyysinen ja henkinen hyvinvointi huomioidaan koko ajan, mikä minulle on erittäin tärkeää.

Olen edennyt Gamillan kanssa nyt vaiheeseen, jossa avot ja sulut sujuvat maastakäsin käynnissä ja ravissa. Itse asiassa nämä sujuvat jo niin hyvin, ettei minun yleensä tarvitse enää näyttää sille raipalla merkkiä mitä tehdä vaan pieni sormennosto tai jopa pelkkä oman vartalon liike riittää. Tähän ei todellakaan päästy nopeasti mikä ei tosin ole tarkoituskaan. Mutta kun tamma oivalsi nämä asiat, se ei niitä ollut unohtanut kuukausien tauonkaan jälkeen vaan suorastaan tarjosi niitä minulle "Ai sulkuako haluat? Katso minä osaan!".

Olen tehnyt tämän metodologian harjoituksia myös muiden hevosten kanssa. Esimerkiksi Paten kanssa harjoittelimme maastakäsin ulkotakan siirtämistä painopisteen alle. Alla olevasta videosta voit katsoa ulkotakajalkatreeniämme. Teen sen videolla naksutinkoulutusta samalla hyödyntäen.

Aion jatkaa hommia Gamillan kanssa tällä saralla heti, kun vaan synnytyksestä toivun. Siihen asti (ja tietysti siitä eteenpäinkin) Sanni käy hoitamassa ja ratsastamassa Gamillaa ja tamma saa myös nautiskella 24/7 laitumella olostaan yhdessä Kanalaksen ja suomenhevosruunan kanssa. Yritän saada laitettua tänne tekstiä, kuvia ja videota näistä tulevista treeneistämme aikanaan.

Kukka ratsastamassa Gamillaa takaisin laitumelle kentällä ratsastuksen jälkeen. Näillä kahdella alkaa olla luottamus puolin ja toisin hyvällä mallilla. Herkästä, reaktiivisesta tammasta on sukeutunut herkkä, reaktiivinen  ja kypsä tamma ja samanaikaisesti Kukan taidot ovat vuosi vuodelta parantuneet.

Sanni ja Gamilla ratsastuksen jälkeen juttelemassa. Näillä kahdella juteltavaa riittää, sillä kemiat pelaavat eikä yhteys ole kadonnut vaikka välissä olikin taukoa.

Talli jossa hevoseni nyt asuvat, on rauhallinen. Siellä vallitseva stressitön tunnelma näkyy kaikissa eläimissä, myös omissani! Tämä on minulle tärkeä asia. Stressitön hevonen pysyy terveenä. Stressitön hevonen myös keskittyy ja oppii paremmin. Nyt kun monien kipeidenkin elämänmuutosten jälkeen elämämme on asettunut näille uomilleen, voin hyvillä mielin jatkaa touhuamista hevosteni kanssa.

Kohti valoa eli toivonkipinöitä ja ilonhippusia

Edellisessä postauksessa kerroin siitä, miten Gamilla on ollut pitkin syksyä ja talvea stressaantuneen oloinen eikä yhdessä tekeminen ole siksi ollut yhtä kivaa kuin ennen. Ilo vaihtui stressiksi ja huoleksi siitä, mikä ponia vaivaa. Keskityinkin ratsastuksen sijaan tekemään ponin kanssa asioita maasta käsin, koska koen saavani sitä kautta paremmin kontaktin poniin etenkin silloin, kun se on levoton, peloissaan tai ylienerginen. Minulla on mielestäni enemmän työkaluja tuon kontaktin luomiseen maasta kuin selästä käsin.

Minä ja Gamilla talvella 2012

Nyt tämä maastakäsin -jakso on alkanut kantaa hedelmää ja poni on väläytellyt omaa, ihanaa, rentoa mutta hyvällä tavalla energistä persoonaansa. Ensin hetkittäin ja nyt jo lähes koko ajan. Oloni on helponnut. Koska pimeä tuntuu olevan nyt Gamillalle vaikea asia ja lisäävän stressiä, olen järjestellyt elämäni ja päivärytmini siten, että olen päässyt tallille päivällä, valoisaan aikaan. Kun maasta käsin alkoi tuntua siltä, että poni on kuulolla ja suhteellisen rento, päätin aloittaa jälleen ratsastuksen - kevyesti ja ponin ehdoilla. Hitaasti hyvää tulee!

 

Nyt onkin tuntunut taas kivalta ratsastaa. Poni on ollut edelleen energinen, mutta hyvällä tavalla. Tuo energia on nyt ollut stressaantuneen pakoonjuoksemisen sijasti innostusta ja iloa.

Rakastan Gamillassa sitä, että sillä on iso moottori ja halu ja ilo liikkua. Se on ollut yhteisen matkamme tärkeimpiä asioita, tuon ilon säilyttäminen! Poni lähteekin aina mielellään liikkumaan kanssani. Nyt Gamilla on ollut todellakin rento ja olen pystynyt ratsastamaan sitä kentän ulkopuolellakin, isolla hankilaitumella. Gamilla R-A-K-A-S-T-A-A hankiratsastusta. Kyllä alkaa ponin jalat nousta (tavallistakin korkeammalle), kun mennään hankeen. Siinä on ratsastajalla kunnon kuntojumppaa, tällä kun on poniksi isot liikkeet!

Sanni ja Gamilla hankilaitumella, ilman satulaa. Poni oli innoissaan ja Sannia nauratti niin, että hyvä kun selässä pystyi :) Gamilla pysähtyi kohteliaasti aina, kun Sanni vähänkin nojasi eteen. Ettei vaan ystävä putoa :)

Elämäni parhaat näkymät!

Sannikin on käynyt muutamia kertoja tekemässä ponin kanssa juttuja maastakäsin ja ratsastamassa. Kannattaa lukea Sannin mietteitä näistä kerroista Sannin omasta blogista, koska Sanni käsittelee siinä näitä asioita ja kokemuksiaan hienosti ja seikkaperäisesti.  Tässä postauksessa Sanni kirjoittaa eräästä kerrasta, jolloin hän työskenteli Gamin kanssa ensin maastakäsin minun ohjauksessani ja sitten selästä ihan hirmuisessa tuulessa. Niille jotka ovat alkaneet vasta nyt seurata blogiani, pitää tässä kohdin kertoa, että käytän hevosten kanssa niille luonnollista kommunikointia, jota olen opiskellut mm. Piet Nibbelinkin ohjauksessa.

Ratsastuksessa olemme hakeneet ensisijaisesti rentoutta. Ponihan sai menneen kesän ja syksyn koulukisoissa aina kehuja tuomareilta, mutta rentoutta pitäisi heidänkin mukaan saada lisää. Joten se on nro1 meillä nyt! Toinen asia on tasaisuus ja ohjastuntuma. Ohjastuntuma liittyy paljolti siihen, että aloitin Gamillan ratsutuksen lännenratsastustyylillä, koska ajattelin että siitä tulee lännenheppa. Ja lännenratsastuksessahan ohjastuntumaa ei periaatteessa käytetä ainakaan samalla tapaa muin kouluratsastuksessa, joten siirtyminen kouluratsastukseen toi meille täysin uuden jutun treeniohjelmaan. Kolmas treenissä oleva asia on takaosan aktivoiminen ja painon siirtyminen edestä takaosalle. Osittain varmaan lännenratsastusaloituksesta johtuen poni on helposti aika etupainoinen, joten tässä riittää työsarkaa. Olen kuitenkin tarkoituksella edennyt tässä hyvin hitaasti. Pikku hiljaa olen houkutellut ponia kulkemaan vähän korkeammassa muodossa. Minua surettaa se, miten jo hyvin nuoret hevoset ratsastetaan edestä tiukalle paketille, "virkkuukoukuiksi",  ja ylös vaikka niiden valmiudet eivät siihen varmasti riitä. Minusta Gamillan ikäinen 7-vuotias alkaa olla valmis tällaisten asioiden treenaamiseen. Minun ykköstavoitteeni onkin onnellinen ja terve hevonen, ei pikainen menestyminen kisakentillä! Haluan, että hevoseni elää pitkän, terveen ja onnellisen elämän. Silloin minäkin olen onnellinen. 

Uusia ajatuksia klassisen koulun suunnalta

Klassinen kouluratsastus kiehtoo minua keveydellään ja harmoniallaan. Löysin netin kautta hollantilaisen Marijke de Jongin ja hänen kehittämänsä Straightness Training -metodin. Innostuin siitä kovasti jo siitäkin syystä, että tämä Marijke tuntuu kiinnittävän paljon huomiota hevosen henkiseen hyvinvointiin ja hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen. Nuo ovat minulle aina ykkösasioita enkä tee hevosen kanssa yhtään mitään kiinnittämättä noihin asioihin huomiota. Yhtään mitään tarkoittaa sitä, että jo hakiessani hevosta tarhasta ja taluttaessani sitä talliin, etsin kontaktia hevoseen ja fiilistelen, mitä hevonen tänään minulle viestittää, onko se rento vai jännittynyt, onko se tänään valmis opiskelemaan kanssani ratsastusasioita vai onko ehkä parempi tehdä juttuja maastakäsin jne.

Marijke on ratsastaja ja opettaja, joka on perehtynyt academic art of riding'in saloihin lähtien klassisen koulun historiaan perehtymisestä.  Hevosen suoruus ja tasapaino ovat asioita, joita hän kehittää harjoituksillaan. Marijken sivuilta, videoilta ja pdf-oppaasta löytyy paljon ajatuksia ja harjoituksia, joilla hevosta kehitetään näissä asioissa.

Itse olen nyt tehnyt maastakäsin Gamillan kanssa avoväistöjä. Käynnissä ne alkavat sujua aika kivasti ja ravissakin olemme onnistuneet ainakin muutamien askeleiden verran. Tällaisia asioita ei voi tehdä kuin muutamia askeleita kerrallaan, etenkin alussa, koska se on yhtä lailla raskasta jumppaa hevoselle kuin punttitreeni ihmiselle. Niinpä olenkin pyytänyt muutamia askelia, sitten lepo, muutamia askelia, lepo jne. Olen saanut Marijken videoista paljon uutta oppia ja ideoita ja myös intoa!

Marijken nettisivut löydät tästä ja hänen paljon hyviä videoitaan sisältämä Youtube-kanavansa tästä. 
Hänen nettisivuiltaan voi ladata maksuttoman Academic art of riding -kirjan. Harkitsen ostaisinko hänen Straightness Training home study -kurssinsa.

Voi kunpa pääsi tuon Marijken kurssille!! Tulisikohan hän Suomeen jos keräisimme porukan? Vai voisinkohan lähteä Hollantiin hänen metodejaan opiskelemaan?! Ihanaa - ja kallista - olla innostunut :) 

Ratsastuksen jälkeen pienellä kävelyllä. Teen usein loppukävelyt maasta käsin. Js esimerkiksi ravissa tekemäni harjoitus menee hyvin, saatan palkinnoksi tulla heti alas selästä ja loppukävelytän hevosen. Tykkään kovasti tästä käytännöstä. Ihan vastaavasti teen alkuverkat melkein aina maastakäsin. Sillä tavalla näen hepan kulloisenkin mielialan ja energiatason ja osaan sen mukaan lähteä tekemään ratsastusharjoituksia.