Kohti valoa eli toivonkipinöitä ja ilonhippusia

Edellisessä postauksessa kerroin siitä, miten Gamilla on ollut pitkin syksyä ja talvea stressaantuneen oloinen eikä yhdessä tekeminen ole siksi ollut yhtä kivaa kuin ennen. Ilo vaihtui stressiksi ja huoleksi siitä, mikä ponia vaivaa. Keskityinkin ratsastuksen sijaan tekemään ponin kanssa asioita maasta käsin, koska koen saavani sitä kautta paremmin kontaktin poniin etenkin silloin, kun se on levoton, peloissaan tai ylienerginen. Minulla on mielestäni enemmän työkaluja tuon kontaktin luomiseen maasta kuin selästä käsin.

Minä ja Gamilla talvella 2012

Nyt tämä maastakäsin -jakso on alkanut kantaa hedelmää ja poni on väläytellyt omaa, ihanaa, rentoa mutta hyvällä tavalla energistä persoonaansa. Ensin hetkittäin ja nyt jo lähes koko ajan. Oloni on helponnut. Koska pimeä tuntuu olevan nyt Gamillalle vaikea asia ja lisäävän stressiä, olen järjestellyt elämäni ja päivärytmini siten, että olen päässyt tallille päivällä, valoisaan aikaan. Kun maasta käsin alkoi tuntua siltä, että poni on kuulolla ja suhteellisen rento, päätin aloittaa jälleen ratsastuksen - kevyesti ja ponin ehdoilla. Hitaasti hyvää tulee!

 

Nyt onkin tuntunut taas kivalta ratsastaa. Poni on ollut edelleen energinen, mutta hyvällä tavalla. Tuo energia on nyt ollut stressaantuneen pakoonjuoksemisen sijasti innostusta ja iloa.

Rakastan Gamillassa sitä, että sillä on iso moottori ja halu ja ilo liikkua. Se on ollut yhteisen matkamme tärkeimpiä asioita, tuon ilon säilyttäminen! Poni lähteekin aina mielellään liikkumaan kanssani. Nyt Gamilla on ollut todellakin rento ja olen pystynyt ratsastamaan sitä kentän ulkopuolellakin, isolla hankilaitumella. Gamilla R-A-K-A-S-T-A-A hankiratsastusta. Kyllä alkaa ponin jalat nousta (tavallistakin korkeammalle), kun mennään hankeen. Siinä on ratsastajalla kunnon kuntojumppaa, tällä kun on poniksi isot liikkeet!

Sanni ja Gamilla hankilaitumella, ilman satulaa. Poni oli innoissaan ja Sannia nauratti niin, että hyvä kun selässä pystyi :) Gamilla pysähtyi kohteliaasti aina, kun Sanni vähänkin nojasi eteen. Ettei vaan ystävä putoa :)

Elämäni parhaat näkymät!

Sannikin on käynyt muutamia kertoja tekemässä ponin kanssa juttuja maastakäsin ja ratsastamassa. Kannattaa lukea Sannin mietteitä näistä kerroista Sannin omasta blogista, koska Sanni käsittelee siinä näitä asioita ja kokemuksiaan hienosti ja seikkaperäisesti.  Tässä postauksessa Sanni kirjoittaa eräästä kerrasta, jolloin hän työskenteli Gamin kanssa ensin maastakäsin minun ohjauksessani ja sitten selästä ihan hirmuisessa tuulessa. Niille jotka ovat alkaneet vasta nyt seurata blogiani, pitää tässä kohdin kertoa, että käytän hevosten kanssa niille luonnollista kommunikointia, jota olen opiskellut mm. Piet Nibbelinkin ohjauksessa.

Ratsastuksessa olemme hakeneet ensisijaisesti rentoutta. Ponihan sai menneen kesän ja syksyn koulukisoissa aina kehuja tuomareilta, mutta rentoutta pitäisi heidänkin mukaan saada lisää. Joten se on nro1 meillä nyt! Toinen asia on tasaisuus ja ohjastuntuma. Ohjastuntuma liittyy paljolti siihen, että aloitin Gamillan ratsutuksen lännenratsastustyylillä, koska ajattelin että siitä tulee lännenheppa. Ja lännenratsastuksessahan ohjastuntumaa ei periaatteessa käytetä ainakaan samalla tapaa muin kouluratsastuksessa, joten siirtyminen kouluratsastukseen toi meille täysin uuden jutun treeniohjelmaan. Kolmas treenissä oleva asia on takaosan aktivoiminen ja painon siirtyminen edestä takaosalle. Osittain varmaan lännenratsastusaloituksesta johtuen poni on helposti aika etupainoinen, joten tässä riittää työsarkaa. Olen kuitenkin tarkoituksella edennyt tässä hyvin hitaasti. Pikku hiljaa olen houkutellut ponia kulkemaan vähän korkeammassa muodossa. Minua surettaa se, miten jo hyvin nuoret hevoset ratsastetaan edestä tiukalle paketille, "virkkuukoukuiksi",  ja ylös vaikka niiden valmiudet eivät siihen varmasti riitä. Minusta Gamillan ikäinen 7-vuotias alkaa olla valmis tällaisten asioiden treenaamiseen. Minun ykköstavoitteeni onkin onnellinen ja terve hevonen, ei pikainen menestyminen kisakentillä! Haluan, että hevoseni elää pitkän, terveen ja onnellisen elämän. Silloin minäkin olen onnellinen. 

Uusia ajatuksia klassisen koulun suunnalta

Klassinen kouluratsastus kiehtoo minua keveydellään ja harmoniallaan. Löysin netin kautta hollantilaisen Marijke de Jongin ja hänen kehittämänsä Straightness Training -metodin. Innostuin siitä kovasti jo siitäkin syystä, että tämä Marijke tuntuu kiinnittävän paljon huomiota hevosen henkiseen hyvinvointiin ja hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen. Nuo ovat minulle aina ykkösasioita enkä tee hevosen kanssa yhtään mitään kiinnittämättä noihin asioihin huomiota. Yhtään mitään tarkoittaa sitä, että jo hakiessani hevosta tarhasta ja taluttaessani sitä talliin, etsin kontaktia hevoseen ja fiilistelen, mitä hevonen tänään minulle viestittää, onko se rento vai jännittynyt, onko se tänään valmis opiskelemaan kanssani ratsastusasioita vai onko ehkä parempi tehdä juttuja maastakäsin jne.

Marijke on ratsastaja ja opettaja, joka on perehtynyt academic art of riding'in saloihin lähtien klassisen koulun historiaan perehtymisestä.  Hevosen suoruus ja tasapaino ovat asioita, joita hän kehittää harjoituksillaan. Marijken sivuilta, videoilta ja pdf-oppaasta löytyy paljon ajatuksia ja harjoituksia, joilla hevosta kehitetään näissä asioissa.

Itse olen nyt tehnyt maastakäsin Gamillan kanssa avoväistöjä. Käynnissä ne alkavat sujua aika kivasti ja ravissakin olemme onnistuneet ainakin muutamien askeleiden verran. Tällaisia asioita ei voi tehdä kuin muutamia askeleita kerrallaan, etenkin alussa, koska se on yhtä lailla raskasta jumppaa hevoselle kuin punttitreeni ihmiselle. Niinpä olenkin pyytänyt muutamia askelia, sitten lepo, muutamia askelia, lepo jne. Olen saanut Marijken videoista paljon uutta oppia ja ideoita ja myös intoa!

Marijken nettisivut löydät tästä ja hänen paljon hyviä videoitaan sisältämä Youtube-kanavansa tästä. 
Hänen nettisivuiltaan voi ladata maksuttoman Academic art of riding -kirjan. Harkitsen ostaisinko hänen Straightness Training home study -kurssinsa.

Voi kunpa pääsi tuon Marijken kurssille!! Tulisikohan hän Suomeen jos keräisimme porukan? Vai voisinkohan lähteä Hollantiin hänen metodejaan opiskelemaan?! Ihanaa - ja kallista - olla innostunut :) 

Ratsastuksen jälkeen pienellä kävelyllä. Teen usein loppukävelyt maasta käsin. Js esimerkiksi ravissa tekemäni harjoitus menee hyvin, saatan palkinnoksi tulla heti alas selästä ja loppukävelytän hevosen. Tykkään kovasti tästä käytännöstä. Ihan vastaavasti teen alkuverkat melkein aina maastakäsin. Sillä tavalla näen hepan kulloisenkin mielialan ja energiatason ja osaan sen mukaan lähteä tekemään ratsastusharjoituksia.