Kirjaesittelyssä Arthur Kottas-Heldenbergin 'Kottas on dressage'

Mies joka toimi Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun pääratsuttajana vuosina 1981-2003 valloitti kirjallaan yhden lukijansa eli minut joulunpyhinä. Itävaltalaisen Arthur Kottas-Heldenbergin kirja Kottas on dressage löysi Internet-kirjakauppa Amazonin kautta tiensä iPadiini. Ahmin teoksen muutamassa illassa. Vaikka asiaa oli paljon, jäin kaipaamaan lisää. Kerrankin selkeässä muodossa esitettyä asiaa vaikeasta aiheesta eli ratsastuksesta, tarkemmin sanottuna klassisesta kouluratsastuksesta!

Hevoset ja ratsastus -lehden numerossa 5/2012 oli artikkeli Arthur Kottas-Heldenbergin ohje kaikille ratsastajille: Tavoitteena harmonia. Luettuani tuon artikkelin Suomesta vierailleesta valmentajasta, tiesin heti haluavani lisää tätä: hevosen hyvinvoinnin huomioonottavaa ajattelutapaa. Artikkelissa tuotiin esille Kottasin näkemys hevosen hyvinvoinnista kaiken perustana. Tuohon hyvinvointiin kuuluu riittävästi ulkoilua, liikuntaa ja sosiaalista elämää. Samoin sopivat varusteet saivat Kottasilta erityismaininnan. Kottas käyttää hyvinvoivasta, hyvin hoidetusta hevosesta nimitystä happy athlete, onnellinen urheilija. Kyse on pohjimmiltaan - mistäpä muustakaan - kuin rakkaudesta hevoseen!

Kottasin maino teos iPadissani, sähköisenä versiona. Kirjaa on luonnollisesti saatavana myös perinteisenä kirjana.

Kohti harmoniaa

Arthur Kottas sanoo hevosten koulutukseen ja ratsastukseen liittyvän filosofiansa muotoutuneen Espanjalaisesta ratsastuskoulusta. Koulu on hänen mielestään elävä todiste siitä, että klassinen tapa tehdä asioita on oikea. Hevoset tarvitsevat koulutuksessa aikaa. Kottas kehoittaakin käyttämään aikaa, mutta olemaan tuhlaamatta sitä. "Take time, but do not waste time."

Jos jokin asia ei toimi hevosen kanssa tänään hyvin, tulee aina uusi päivä. Toisaalta aina voi myös palata askeleen taaksepäin. Keskeistä on, että hevonen, ratsastajan kumppani, koulutetaan hitaasti ja kärsivällisesti. Hevonen ei ole kone, eikä sitä tule sellaisena kohdella, vaan on pidettävä huoli siitä, että hevonen luottaa ihmiseen ja nauttii työskentelystä.

Harmonia eli tasapaino ratsastajan ja hevosen kesken on kirjan mukaan kouluratsastuksen keskeinen päämäärä, jota kohti kaikella harjoittelulla pyritään.

Kaikki lähtee istunnasta

Kottas tuo kirjassaan toistuvasti esille sitä miten tärkeä ja keskeinen asia ratsastuksessa istunta on. Ilahduinkin siitä, miten paljon ajatuksia ja konkreettisia vinkkejä sain kirjasta omaan istuntaharjoitteluuni. Kukin istunnan osa-alue käytiin läpi omana kohtanaan.

Istunnan tärkeydestä kertoo se, että sitä harjoitellaan Espanjalaisessa ratsastuskoulussa paljon liinassa. Nk. noviisiratsastaja harjoittelee ainakin kaksi ensimmäistä vuotta liinatyöskentelyssä. Toinen koulun ratsastaja juoksuttaa ratsukkoa ja kouluttaja katsoo istuntaa ympyrän ulkopuolelta, josta parhaiten näkee esimerkiksi istunnan suoruuden.

Ilman hyvää istuntaa ei ole hyvää ratsastusta. Hevosen on esimerkiksi täysin mahdotonta kulkea oikein muodossa mikäli ratsastajan istunta on huono. Istunta on avuista keskeisin, muut avut tukevat sitä.

Maastakäsintyöskentely

Kottasin mainiossa kirjassa ei ole kyse ainoastaan ratsastamisesta vaan laajemmin klassisesta hevosmiestaidosta. Yksi minulle antoisin osio kirjasta olikin maastakäsintyöskelyä koskeva luku: Training the horse on the ground. Tämä jo siitäkin syystä, että ratsastuskirjoja kyllä löytyy pilvin pimein, mutta klassista maastakäsintyöskentelyä koskevia teoksia tuntuu olevan tarjolla huomattavasti vähemmän.

Kottas yhdistää kirjassaan nämä molemmat aiheet nähden maastakäsintyöskentelyn hyvänä pohjana ratsastaen tehtäviin liikkeisiin. Maastakäsintyöskentely ei ole vain meillä paljon nähtävää hevosen juoksuttamista, "liikuttamista",  vaan nimenomaan hevosen tasapainon ja notkeuden kehittämistä ilman, että sen tarvitsee kantaa ratsastajan painoa selässään.

Maastakäsintyöskentelyn osio lähtee liikkeelle oikealaisista varusteista. Kottas esimerkiksi pitää kapsonin käyttöä erittäin tärkeänä sen sijaan, että liina kiinnitettäisiin suoraan hevosen suitsien kuolainrenkaaseen. Varusteiden jälkeen Kottas käy läpi perustyöskentelyyn liittyvät asiat ja etenee niiden kautta ratsastaja selässä tehtäviin harjoitteisiin sekä kahden maastakäsin työskentelevän henkilön menetelmiin.

Kirjassa valotetaan liinatyöskentelyn lisäksi myös in hand -työskentelyä, joista erityisesti lateraalisiin liikkeisiin kuten avo- ja sulkuväistöihin liittyvät kohdat olivat mielestäni todella hyvät ja selkeät.

Kottas pitää tärkeänä, että etenkin nuorta hevosta ratsastetaan myös maastossa vaihtelevilla pohjilla.  Kuvassa Sanni ja Gamilla vuosi sitten metsäratsastuksella. 

Käynnistä laukkapiruetteihin

Kirja lähtee aaasta ja päätyy ööhön. Toisin sanoen Kottas käsittelee omissa luvuissaan kunkin perusaskellajin, mutta päätyy kertomaan myös vaikeampien liikkeiden kuten piaffen, passagen ja laukkapiruettien harjoittelusta hyvinkin konkreettisesti.

Erityisen tärkeinä Kottas pitää myös lateraalisia eli sivulle suuntautuvia liikkeitä, koska niillä harjoitetaan hevosen notkeutta, suoruutta, voimaa ja vastaanottavuutta avuille sekä kehitetään hevosen kykyä liikkua koottuna. Sivullepäin etenevien liikkeidenkin kohdalla Kottas painottaa eteenpäinpyrkityksen tärkeyttä. Edelleen on tärkeää, että ratsastaja pysyy rentona ja tekee liikkeet rauhallisesti. Ratsastajan jännitys vaikuttaa suoraan hevoseen! Kun hevonen tekee näitä liikkeitä, jotka vastaavat ihmisen jumppaliikkeitä, on ratsastajan kehon oltava pehmeä ja neutraali, jotta hevonen voi koordinoida kehoaan näitä liikkeitä varten. Liikkeiden tekemisen merkitys katoaa, mikäli hevonen jännittyy eikä pysty liikkumaan pehmeästi.

Lateraalisista liikkeistä Kottas pitää avoväistöä kulmakivenä, sillä sen hyvä hallinta avaa ovet muiden lateraalisten liikkeiden onnistuneeseen ratsastamiseen. Kirjassa on kerrottu kunkin lateraalisen liikkeen oikea ratsastustapa, jota on vielä havainnollistettu kuvituskuvin. Kottas on myös listannut kunkin liikesarjan keskeiset muistettavat asiat sekä yleiset virheet ja niiden korjaamistavan.

Kirjan lateraalisten liikkeiden osio on hyvä ja yksityiskohtainen. Kuten omista alleviivauksistani näkyy, löysin siitä paljon tietoa ja muistettavaa.  

Kirjassa minua viehätti selkeys, hyvä jaottelu ja perusasioiden painotus sekä tietysti hevosen hyvinvoinnin huomioonottaminen. Teoksesta löytyi paljon raskalaisilla viivoilla tehtyjä listauksia tärkeistä asioista ja harjoituksista eikä kirja ollut liian korkealentoinen. Oikeastaan ainoa asia mitä jäin kirjassa kaipaamaan, oli suitsitusta ja kuolaimia koskevat näkemykset.

Erityisesti lateraalisten liikkeiden osio inspiroi minua niin paljon, että otin ne taas heti tässä kuussa omaan työskentelyohjelmaani Gamillan kanssa. Ja kapsoni päätyi ostoslistalleni. Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa hevosen hyvinvoinnista huolehtiva kouluratsastus.

Kohti valoa eli toivonkipinöitä ja ilonhippusia

Edellisessä postauksessa kerroin siitä, miten Gamilla on ollut pitkin syksyä ja talvea stressaantuneen oloinen eikä yhdessä tekeminen ole siksi ollut yhtä kivaa kuin ennen. Ilo vaihtui stressiksi ja huoleksi siitä, mikä ponia vaivaa. Keskityinkin ratsastuksen sijaan tekemään ponin kanssa asioita maasta käsin, koska koen saavani sitä kautta paremmin kontaktin poniin etenkin silloin, kun se on levoton, peloissaan tai ylienerginen. Minulla on mielestäni enemmän työkaluja tuon kontaktin luomiseen maasta kuin selästä käsin.

Minä ja Gamilla talvella 2012

Nyt tämä maastakäsin -jakso on alkanut kantaa hedelmää ja poni on väläytellyt omaa, ihanaa, rentoa mutta hyvällä tavalla energistä persoonaansa. Ensin hetkittäin ja nyt jo lähes koko ajan. Oloni on helponnut. Koska pimeä tuntuu olevan nyt Gamillalle vaikea asia ja lisäävän stressiä, olen järjestellyt elämäni ja päivärytmini siten, että olen päässyt tallille päivällä, valoisaan aikaan. Kun maasta käsin alkoi tuntua siltä, että poni on kuulolla ja suhteellisen rento, päätin aloittaa jälleen ratsastuksen - kevyesti ja ponin ehdoilla. Hitaasti hyvää tulee!

 

Nyt onkin tuntunut taas kivalta ratsastaa. Poni on ollut edelleen energinen, mutta hyvällä tavalla. Tuo energia on nyt ollut stressaantuneen pakoonjuoksemisen sijasti innostusta ja iloa.

Rakastan Gamillassa sitä, että sillä on iso moottori ja halu ja ilo liikkua. Se on ollut yhteisen matkamme tärkeimpiä asioita, tuon ilon säilyttäminen! Poni lähteekin aina mielellään liikkumaan kanssani. Nyt Gamilla on ollut todellakin rento ja olen pystynyt ratsastamaan sitä kentän ulkopuolellakin, isolla hankilaitumella. Gamilla R-A-K-A-S-T-A-A hankiratsastusta. Kyllä alkaa ponin jalat nousta (tavallistakin korkeammalle), kun mennään hankeen. Siinä on ratsastajalla kunnon kuntojumppaa, tällä kun on poniksi isot liikkeet!

Sanni ja Gamilla hankilaitumella, ilman satulaa. Poni oli innoissaan ja Sannia nauratti niin, että hyvä kun selässä pystyi :) Gamilla pysähtyi kohteliaasti aina, kun Sanni vähänkin nojasi eteen. Ettei vaan ystävä putoa :)

Elämäni parhaat näkymät!

Sannikin on käynyt muutamia kertoja tekemässä ponin kanssa juttuja maastakäsin ja ratsastamassa. Kannattaa lukea Sannin mietteitä näistä kerroista Sannin omasta blogista, koska Sanni käsittelee siinä näitä asioita ja kokemuksiaan hienosti ja seikkaperäisesti.  Tässä postauksessa Sanni kirjoittaa eräästä kerrasta, jolloin hän työskenteli Gamin kanssa ensin maastakäsin minun ohjauksessani ja sitten selästä ihan hirmuisessa tuulessa. Niille jotka ovat alkaneet vasta nyt seurata blogiani, pitää tässä kohdin kertoa, että käytän hevosten kanssa niille luonnollista kommunikointia, jota olen opiskellut mm. Piet Nibbelinkin ohjauksessa.

Ratsastuksessa olemme hakeneet ensisijaisesti rentoutta. Ponihan sai menneen kesän ja syksyn koulukisoissa aina kehuja tuomareilta, mutta rentoutta pitäisi heidänkin mukaan saada lisää. Joten se on nro1 meillä nyt! Toinen asia on tasaisuus ja ohjastuntuma. Ohjastuntuma liittyy paljolti siihen, että aloitin Gamillan ratsutuksen lännenratsastustyylillä, koska ajattelin että siitä tulee lännenheppa. Ja lännenratsastuksessahan ohjastuntumaa ei periaatteessa käytetä ainakaan samalla tapaa muin kouluratsastuksessa, joten siirtyminen kouluratsastukseen toi meille täysin uuden jutun treeniohjelmaan. Kolmas treenissä oleva asia on takaosan aktivoiminen ja painon siirtyminen edestä takaosalle. Osittain varmaan lännenratsastusaloituksesta johtuen poni on helposti aika etupainoinen, joten tässä riittää työsarkaa. Olen kuitenkin tarkoituksella edennyt tässä hyvin hitaasti. Pikku hiljaa olen houkutellut ponia kulkemaan vähän korkeammassa muodossa. Minua surettaa se, miten jo hyvin nuoret hevoset ratsastetaan edestä tiukalle paketille, "virkkuukoukuiksi",  ja ylös vaikka niiden valmiudet eivät siihen varmasti riitä. Minusta Gamillan ikäinen 7-vuotias alkaa olla valmis tällaisten asioiden treenaamiseen. Minun ykköstavoitteeni onkin onnellinen ja terve hevonen, ei pikainen menestyminen kisakentillä! Haluan, että hevoseni elää pitkän, terveen ja onnellisen elämän. Silloin minäkin olen onnellinen. 

Uusia ajatuksia klassisen koulun suunnalta

Klassinen kouluratsastus kiehtoo minua keveydellään ja harmoniallaan. Löysin netin kautta hollantilaisen Marijke de Jongin ja hänen kehittämänsä Straightness Training -metodin. Innostuin siitä kovasti jo siitäkin syystä, että tämä Marijke tuntuu kiinnittävän paljon huomiota hevosen henkiseen hyvinvointiin ja hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen. Nuo ovat minulle aina ykkösasioita enkä tee hevosen kanssa yhtään mitään kiinnittämättä noihin asioihin huomiota. Yhtään mitään tarkoittaa sitä, että jo hakiessani hevosta tarhasta ja taluttaessani sitä talliin, etsin kontaktia hevoseen ja fiilistelen, mitä hevonen tänään minulle viestittää, onko se rento vai jännittynyt, onko se tänään valmis opiskelemaan kanssani ratsastusasioita vai onko ehkä parempi tehdä juttuja maastakäsin jne.

Marijke on ratsastaja ja opettaja, joka on perehtynyt academic art of riding'in saloihin lähtien klassisen koulun historiaan perehtymisestä.  Hevosen suoruus ja tasapaino ovat asioita, joita hän kehittää harjoituksillaan. Marijken sivuilta, videoilta ja pdf-oppaasta löytyy paljon ajatuksia ja harjoituksia, joilla hevosta kehitetään näissä asioissa.

Itse olen nyt tehnyt maastakäsin Gamillan kanssa avoväistöjä. Käynnissä ne alkavat sujua aika kivasti ja ravissakin olemme onnistuneet ainakin muutamien askeleiden verran. Tällaisia asioita ei voi tehdä kuin muutamia askeleita kerrallaan, etenkin alussa, koska se on yhtä lailla raskasta jumppaa hevoselle kuin punttitreeni ihmiselle. Niinpä olenkin pyytänyt muutamia askelia, sitten lepo, muutamia askelia, lepo jne. Olen saanut Marijken videoista paljon uutta oppia ja ideoita ja myös intoa!

Marijken nettisivut löydät tästä ja hänen paljon hyviä videoitaan sisältämä Youtube-kanavansa tästä. 
Hänen nettisivuiltaan voi ladata maksuttoman Academic art of riding -kirjan. Harkitsen ostaisinko hänen Straightness Training home study -kurssinsa.

Voi kunpa pääsi tuon Marijken kurssille!! Tulisikohan hän Suomeen jos keräisimme porukan? Vai voisinkohan lähteä Hollantiin hänen metodejaan opiskelemaan?! Ihanaa - ja kallista - olla innostunut :) 

Ratsastuksen jälkeen pienellä kävelyllä. Teen usein loppukävelyt maasta käsin. Js esimerkiksi ravissa tekemäni harjoitus menee hyvin, saatan palkinnoksi tulla heti alas selästä ja loppukävelytän hevosen. Tykkään kovasti tästä käytännöstä. Ihan vastaavasti teen alkuverkat melkein aina maastakäsin. Sillä tavalla näen hepan kulloisenkin mielialan ja energiatason ja osaan sen mukaan lähteä tekemään ratsastusharjoituksia.