Mahdottoman edessä? Satulansovitusta tynnyriponille!

Tässä on nyt menty toista kuukautta Gamillan kanssa ilman satulaa, kun hieroja oli sitä mieltä että molemmat satulani painavat hevosta edestä ja kipeyttää sen. Hieroja sai kolmella käyntikerralla hierottua ponin jumit auki. Pidin heti selvänä, että noita satuloita ei enää sen selkään laiteta - yhtään kertaa. Joten nyt on jouduttu pärjäämään ilman satulaa, mikä on ollut hieman.. haastavaa. Niin hyvää, hyödyllistä ja kivaa vaihtelua kuin ilman satulaa ratsastaminen onkin, en pysty sillä tavalla ratsastamaan tätä isoliikkeistä ja aktiivista ponia kunnolla läpi. Ja se näkyy nyt valtaisana energiamääränä.

Satula.comin satula-auto kävi tallillamme tänään sovittamassa Gamillalle koulusatuloita. Olin jo etukäteen varoittanut, että kyseessä on aika haastava tapaus: pyöreärunkoinen, matalasäkäinen ja lyhytselkäinen poni, jolla kaikki satulat tuntuvat valuvan eteen.

Selkään kokeiltiin ehkä kymmenkunta satulaa. Loppupeleissä jäljelle jäi kolme lupaavaa, jotka testasin ratsain. Albion K2 XW 17'',  Frank Baines Elegance XW 17'' ja Equipen satula, jonka mallia ja leveyttä en muista.

Frank Baines Elegance

Gamilla oli eilisen vapaapäivän vuoksi todellinen energiapommi, joten testaaminen oli vähän vaikeaa. Käyntiä ja ravia menimme kuitenkin sen verran, että sain vähän tuntumaa satuloihin ja näimme valuisivatko ne eteen. Uskokoon ken tahtoo, mutta mikään näistä kolmesta ei tuntuvat valuvan! Olin melko yllättynyt, positiivisesti.

Valumattomuuteen saattoi myös vaikuttaa se, että satulansovittaja laittoi meille erityiset varusteet - huovan ja vyö - liukumista estämään.  Tästä Eric Le Tixerant- vyöstä en ollut ennen kuullut, mutta  Cliff Barnsbyn Grip -huovasta olen lukenut paljon hyviä kokemuksia netistä ihmisiltä, joiden hevosilla satulat valuvat samaan tapaan kuin meillä. 

Ensin kokeilin Albion K2:sen. Ihan ensimmäinen tunne oli, että satula tuntui todella tukevalta. Se ei heilunut puolelta toiselle. Tähän asti olen joutunut tasapainottamaan satulaa, mikä tuntuu ikävältä ja haittaa ratsastamista. Satula ei valunut eteen, ei edes ravissa. Sitten testasin Frank Baines Elegancen, jossa ensimmäinen ajatukseni oli "Vau, tuntuupa hyvältä!". Taisi olla ensimmäinen kerta, kun reiteni  otti kiinni satulaan ilman, että joudun puristamaan jalalla. Koska jalkani ovat melko pitkät ja kapeat, "kärsin" pihti-ilmiöstä: kun laitan alapohkeen kiinni, yläreisi irtoaa satulasta (fysiikan laki!). Ihastuin tähän tunteeseen ja tämäkään satula ei valunut eteen. Kolmanneksi testasin italialaisen Equipen satulan, joka ei äskeisen Elegancen jälkeen tuntunut enää yhtä hyvältä, hyvältä kuitenkin. Koska se oli kuitenkin reippaasti kahta muuta kalliimpi, päätin ottaa viikon kokeiluun nuo kaksi muuta. 

Toivossa on hyvä elää! Jahka pääsen nyt kunnolla ratsastamaan hevosen näillä läpi, näen onko jompikumpi näistä meidän satula. Jotenkin tuntuu että on. Satula.comin palveluun olen erittäin tyytyväinen. Sovittaja vaikutti osaavalta, tiesi mitä teki ja minulle jäi sellainen olo, että voin luottaa siihen mitä hän suositteli. Kuulette vielä lisää satulantestauskokemuksia jahka ensi viikko koittaa. 
Poni ainakin vaikutti olevan täynnä intoa ja iloa ja liikkui hyvin. 

Frank Baines Elegance + Eric Le Tixerant- vyö +
Cliff Barnsbyn Grip -huopa

Sanni, Gamilla ja testiajossa Frank Baines Elegance

Hierontaa ja talvista inkkariratsastusta

Vuosi 2013 on alkanut meillä Gamillan kanssa lihasjumien ja jalkapöpön parantelun merkeissä. Onneksi kummassakaan ei ole kuitenkaan kyse mistään vakavasta. Nämä vaivat saadaan kyllä kuntoon ja kevään tullessa olemme entistä paremmassa iskussa. 

Pienen ponini (hih!) hierontaa. Mikäpä on ponin ollessa kun voi syödä ja samalla nauttia hieronnasta!

Hieroja-Jenni kävi joulukuun lopulla hoitamassa Gamillan ensimmäisen kerran. Tilasin Jennin ihan kokeilumielessä tarkistamaan ponin tilanteen ja hyvä on että niin tein. Kireyksiä löytyi sieltä täältä. Lavat olivat tukkoiset, samoin sään takaosa ja oikea sisäreisi. Syytä näihin alettiin tietysti etsiä ja hommaa hoitaa aktiivisesti. Vaihtoehdot olivat lähinnä sopimaton satula tai liukkaat, kovat kelit. Tai joku muu. Mistään vakavasta ei kuitenkaan ole kuulemma kyse vaan lähinnä kalvokireydestä, joka siis on  lihaksen "pintaosan" kireyttä mikäli nyt asian maallikkona oikein ymmärsin.

Jenni hoitaa Gamillan lavan ja selän alueen tukkoisuuksia

 
Satulamme tuppaavat vähän liukumaan eteen mikä ei ole ihme, kun kyseessä on matalasäkäinen tynnyrihevonen, jolla on pyöreä vatsalinja. Epäilen, että eteen liukuminen johtuu satulavyöstä, joka vatsalinjan pyöreyden vuoksi liukuu kainaloihin ja vetää satulan perässään. Ja kun satula valuu eteen, se painaa sään molemmin puolin hevosta. Minullahan on ostettuna ns. banaanivyö jonka pitäisi auttaa tähän ongelmaan. Mutta sitäpä ei sellaisenaan saa meidän satuloihimme kiinni, koska sen soljet ovat niihin liian kapeat! Joten joko vyö on käytettävä suutarilla tai sitten on ostettava kokonaan uusi vyö.

Tällä hetkellä käytössämme on joustorunkoinen este-/yleissatula Trekker Bascule..

..ja joustorunkoinen koulusatula Flexible Inspiration

Toinen vaihtoehtoinen syy lihasten kipeytymiseen on liukkaat, sohjoiset ja kovat pohjat, jollaisia tänä talvena on ollut. Kenttä ei ole ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa ja ratsastuspellot puolestaan ovat ollet turhankin raskaita ratsastaa. Niinpä ei olisi ihme, jos poni olisi näistä keleistä kipeytynyt. Syytä selvitetään nyt siten, että satulat ovat vähän aikaa pois käytöstä. Siten näemme mikä vaikutus tällä satulalomalla on lihaksiin. Kotiohjeeksi saimme kevyttä treeniä ja etujalkojen mobilisointia 20s x 3 toistoa/jalka. Toisin sanoen harjoitusta jossa jalalla pientä liikerataa, jolla puolestaan saadaan lapaan liikettä.

 

Jenni tekee tässä etujalan mobilisointia..

..lavan liikkuvuuden parantamiseksi.

Toisella hierontakerralla laitettiin myös kinesioteipit ihan kokeilumielessä, vaikkeivat ne talvikarvassa kovin pitkään pysykään.

Kinesioteippauksessa teipin avulla tehdään kevyitä kudosten siirtoja.

Lihasjumin lisäksi poniin iski toinenkin vaiva, nimittäin pöpö! Eläinlääkärien mukaan tätä on ollut paljon liikkellä tänä talvena. Oireina on takajalkojen turvotusta ja rupia. Gamillalla tätä vaivaa on vain toisessa takajalassa. Rupi on todella olemattoman pientä eikä sitä oikeastaan huomaa kuin huolellisesti käsin karvojen seasta kopeloimalla. Turvotuksen sen sijaan näkee silminkin.  Turvotus alkoi noin kuukausi sitten vuohisen alueella. Ylemmäs jalkaan se ei edennyt. Hevonen on koko ajan liikkunut normaalisti, mutta jalan nostamista se arkoo. Saimme eläinlääkäriltä lääkkeen, joka muutaman päivän jälkeen alkoi toimia. Nyt kuurista on noin kolmannes jäljellä ja turvotusta on enää hyvin vähän. Taidamme päästä tästä vaivasta pian eroon.

Jiihaa inkkariratsastusta!

Satulaloman alettua ajattelin, että mikäs kiire tässä on ratsastamaan, kyllä maastakäsinkin voi asioita tehdä. Niin voikin, mutta enhän minä silti malttanut pysyä pois ponin selästä kuukautta enempää. Pakkohan sinne ponin kyytiin oli päästä! Täytyy todeta, että heti kun jostain syystä ei voi toimia samalla tavalla kuin ennen, tulee tehtyä ja kokeiltua uusia asioita tai asioita, joita ei yleensä usein tee. Eli sanonta "onni onnettomuudessa" pitää kyllä usein paikkansa. 

En ollut ratsastanut Gamillalla pitkään aikaan ilman satulaa. Poni kun osaa olla hyvin säpäkkä ja herkkä ja tehdä äkkinäisiä liikeratoja, niin olin uudella tallilla jättänyt homman kokonaan väliin. Kesäisin Gamilla on yleensä niin rauhallinen, että selkään voi laittaa kenet vaan, mutta talvisin tuppaa olemaan sen verran vauhtia, että pitää vähän enemmän miettiä mitä tekee, missä ja miten. Lisäksi Gamilla on ollut uudella tallilla vähän stressaantunut, kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin. Joten ilman satulaa ratsastaminen ei suoraan sanottuna ole käynyt pitkiin aikoihin mielessänikään. Nyt ponin kanssa on mennyt rauhallisemmissa tunnelmissa, joten totesin voivani kokeilla. Ja kun kerran ratsastetaan ilman satulaa, niin miksei samantien voisi kokeilla myös kaulaohjaa! 

"Inkkariratsastusvarusteemme" eli huopa, suitset ja riimunnarusta tehty kaulanaru.

En missään nimessä ratsasta vielä kaulanarulla ilman suitsia vaikka olemmekin tätä muutaman kerran aiemmin kokeilleetkin. Sisäänajan systeemin nyt niin, että käytän yhtä aikaa ohjia ja kaulanarua, ohjat toisessa ja kaulanaru toisessa kädessä käyttäen tietysti samalla normaaleja istunta-apuja. Tärkeää tässäkin on myödätä HETI kun hevonen vastaa apuihin. Yksi ratsastuksen ja ratsutuksen kulmakiviä on mielestäni tämä välitön palautteen antaminen hevoselle. Näin hevonen oppii herkäksi ja vastaamaan apuihin heti ja pienestäkin pyynnöstä. Gamilla oppii kaulanaruapuja todella nopeasti. Meillä on ollut nyt tosi kivaa ja rentoa yhdessä. Kyllä rutiinien rikkominen kannattaa, suosittelen!

Kaulanarun kanssa maastoilemassa. Ohjat ovat vielä mukana turvana.

Ja vähän varusteasiaakin vaikka inkkarihommia harrastetaankin!

PS! HUOM! Inkkariratsastajat ja muut! AINA kypärä päähän! AINA! Nykyään on niin hienoja ja tosi mukavia kypäriä saatavilla, että ei tarvitse sen vuoksi riskeerata henkeään ja terveyttään etteikö kehtaisi pitää kypärää!! Kun valitsee oman päänmuotoon sopivan merkin ja mallin, kypärää ei oikeasti edes huomaa päässä!

Uusimmista varustehankinnoista täytyy hehkuttaa näitä Freejumpin turvajalustimia. Paitsi että ne ovat ihanan näköiset, ne ovat ennen kaikkea turvalliset ja todella mukavat jalassa. Koska jalkaosa on leveä, jalka lepää näissä todella hyvin!

Turvallisuus ennen kaikkea. Ja saa se turvallisuus silmääkin miellyttää! En mielelläni ratsasta millään muilla kuin turvajalustimilla. Jalan juuttuminen jalustimeen tippumistilanteessa on yksi pahimmista tilanteista mitä voin ratsastuksessa kuvitella.

Baanalla & estesatulan testailua

Ravibaanalla

Tammuska rauhoittui viime viikolla ja näytti kotiutuneen uuteen talliin jo sen verran, että päätin lähteä raviharjoitteluradalle ratsastamaan. Gamillalla ei ole vielä kovin paljoa maastoiltu, mutta otin "härkää sarvista kiinni" ja lähdin kokeilemaan mihin meistä on. Kyseinen ravirata sijaitsee tallimme alueella, pienen kävelymatkan päässä. Se on aivan ihanalla paikalla laitumien keskellä, lähellä järven rantaa. Talutin Gamin radalle ja nousin jakkaralta selkään. Olin roudannut radalle selkäännousujakkaran, koska yllätys yllätys tämän tynnyriponin selkään ei oikein voi nousta ilman koroketta, jotta satula ei pääse valumaan. Nousin muuten tällä kuten viime kerrallakin selkään oikealta puolelta. Jostain syystä tällä tavalla tehden satula ei ratsastuksessa alkanut viimeksi valua vasemmalle. Joudun selkään nousussa joka tapauksessa laittamaan jalan jalustimeen, joten liekö satula sitten jotenkin ajan saatossa "vinoutunut" vasemmalle - en tiedä. Mutta tekee se hyvää muutenkin mennä välillä selkään oikealtakin puolelta - meillähän ei enää ole niitä miekkoja vasemmalla kupeellamme, mikä estäisi selkäännousun sieltä suunnalta ;) Totutin Gamillan pienenä tähänkin, joten se ei ole sille minkäänmoinen ongelma.

Heti alusta alkaen muistutin itseäni cr-kurssilla oppimistani asioista - hengitys, rennot varpaat ja jalat kevyesti jalustimilla. Ja sehän toimi! Heppa oli ihanan rento vaikkakin innostunut ja eteenpäinpyrkivä huolimatta siitä, että olimme kahdestaan "maastossa". Menimme kaikkia askellajeja. Oli kivaa ja olin ihan hurjan ylpeä itsestäni ja ponista!! Kerran vähän jänskätti jokin pusikossa, mutta siitä päästiin helposti yli kun vaan topakasti rohkaisin ponia menemään eteenpäin. MAHTAVA FIILIS! :)

Onnellisuusprosentti tasan 100, kun ratsastaa omalla hepalla ihanassa kesäillassa :) Lisäiloa tulee siitä, että poni tuli minulle pikku"natiaisena" ja olen sen itse kouluttanut ja yhdessä olemme rakentaneet luottamusta - ja rakennamme yhä!

Luottamus :)

Uuden satulan kokeilua

Tänään hain Tampereelta eräältä naiselta (erittäin vähän) käytetyn joustorunkoisen estesatulan Trekker Basculen (vuosimalli 2010) kokeiltavaksi. Hän lupasi, että saan pitää satulan viikon kokeilussa. Tarkoitus ei ole vaihtaa koulusatulaani tähän vaan ottaa tämä sen rinnalle käyttöön maastoiluun ja mahdollisesti myös esteille.

Koulusatulani Flexible Inspiration on tuntunut aivan mahtavalta ja olen todella tykästynyt joustorunkoideologiaan. Niinpä olin tyytyväinen, kun löysin tämän joustorunkoisen estesatulan. Se on leveyttä 3 eli kyseisen mallin levein satula. Koulusatulasta meillä on keskimmäinen leveys eli 2. Jotenkin tämä estepenkki on malliltaan niin erilainen, että huomasin heti että meille ei tästä leveys 2 menisi! Selkään asetettuna satula vaikutti heti oikeinkin passelilta. Lyhytselkäiselle hepalleni sopivasti tämä on istuinkokoa 16,5. Väri on muuten musta, joten jos tämä jää meille, joudun (saan ;)) hankkia mustat jalkkarit ja mustat suitset, koska koulupenkkini ja siten muutkin varusteet ovat ruskeita. (Itse asiassa koulusatulani on musta-ruskea.) Voi voi, joudun shoppailemaan ;)

Koeratsastin penkin heti tänään raviradalla. Ensimmäinen huomioni oli, että se on istuimeltaan kapeampi kuin koulupenkkini. Mutta siihen tottui äkkiä! Minulla on pitkät jalat, mutta ne tuntuivat sopivan penkkiin oikein hyvin. Tosin en laittanut näin ekalla kerralla estejalkkareita. Mutta uskon, että koipeni mahtuvat tähän, vaikka lyhentäisinkin jalkkareita. Penkki tuntui oikein tukevalta, ei mielestäni pyörinyt sivuille eikä liukunut eteen (josta todisteeksi otin myös kuvat ennen ja jälkeen ratsastuksen). Penkki oli muutenkin mukavanoloinen, harjoitusravikin tuntui oikein miellyttävälle istua. Istuin ei ole ehkä yhtä "kimmoisa" kuin koulupenkissäni, voi olla hyväkin asia. Ainakaan se ei tuntunut pahalta.

Trekker Bascule kokeiltavana

Vähän särähtää silmään mustassa satulassa ruskea jalkkarit, mutta jos tämä satula jää meille, saanpahan shoppailla!

Levein versio Trekker Basculesta - eikä tippaakaan liian leveä! Ei mahtuisi meille kakkonen tästä.

Satula ratsastuksen jälkeen edestä..

--ja sivulta. Eipä valunut juuri lainkaan eteen! YES!

 

Jatkan kokeilua tällä viikolla. Yritän kyhätä jonkin esteentapaisen ja katsoa miten satula pysyy hypyssä mukana :) Olen toiveikas, että tämä ei ainakaan pahasti valu eteen. Lavoillekin näyttäisi olevan ok tilaa, mitä vähän jänskätin. Flexible Inspirationiin verrattuna tässä on matalampi säkätila, mutta se ei ole ongelma matalasäkäiselle ponilleni :)    

Kuningatar on saapunut kartanolle - eli heppa uudessa kodissa!

The Queen has arrived the Building..! - eli uudella tallilla ollaan!

Uusi talli

Nyt ollaan oltu jo hetki uudella tallilla. Aikaahan se vielä tottua uuteen paikkaan, kun niin pitkään kävin edellisellä tallilla. Mutta tämä uusi talli vaikuttaa oikein mukavalta paikalta, ihmiset ovat kivoja ja hoito oikein erinomaista. En voi valittaa! Nyt vaan täytyy antaa itselle ja hepalle aikaa tottua uusiin kuvioihin.

Heppa ja tavarat on nyt siirretty uudelle tallille. Sanni on vielä sairaslomalla jalkansa kanssa, mutta Sannin possumuki kulkeutui muun muuttotavaran mukana tallille :)

Ekat päivät meni Gamillalta aika lailla pöristessä ja kavereiden perään huudellessa. Meidän kanssamme - tai itse asiassa päivää aiemmin - muutti samalle tallille ex-talliltamme 2 muutakin hevosta, Jere ja Marge, jotka molemmat ovat Gamillalle oikeinkin tuttuja. Jeren kanssa ollaan oltu yhdessä traikkureissuilla ja Marge taas on aiemmin ennen varsan saamista ollut Gamin tarhakaveri. Uudella tallilla kaverukset sijoitettiin niin, että Marge ja Gami ovat vierekkäisissä karsinoissa ja Jere niitä vastapäätä. Näin niillä oli alusta lähtien tuttuja lähellä. Gamilla oli joka tapauksessa ensimmäiset päivät aika levoton, pöyri paljon karsinassa ja huuteli heti Margen perään jos se hävisi näköpiiristä. Nyt tilanne alkaa pikku hiljaa tasaantua. En halua, että Gamista tulee liian riippuvainen kavereista, joten olen tarkoituksella ottanut sitä alusta lähtien uudessa paikassa pois Margen läheltä, käynyt kävelyllä jne. Eiköhän tämä elämä pikku hiljaa asetu uomilleen!

Ootko säkin täällä? Mäkin olen täällä! Kaverukset Marge ja Gamilla vierekkäisissä tarhoissa.

Edelleenkään minulla ei ole ollut kunnon kameraa tallilla mukana, joten vieläkin joudutte tyytymään kännykkäkamerarääppäisyihin! Mutta LUPAAN, että korjausta asiaan on tulossa!

Uuden tallimme ympäristössä ei ole valittamista. Täällä kyllä hermo lepää!  Käki kukkuu iltaisin ja me jopa näimme käen tallin viereisessä puussa!

 

Kukka antaa Gamillalle iltaheinää. 

  

Nääääääin iiiiiisoksi voi poni kasvaa, kun se kävelee ensi kerran uuden tallin alueilla vieraiden hevosten ohi! "Keitäs tuolla kaukana on? Huomaakohan ne, että MINÄ olen saapunut tänne?"
 

Kattokaa kaverit, mikä ihme toi on? HARMAA hevonen? Eikä!!   

Gamilla hankkii sivistystä eli lukee uuden tallialueensa historiikkia.  

Baana aukiiiiii....!!! Tässä me vielä tullaan laukkailemaan!

Opittuja asioita testaamassa 

Ratsastin eilen ensimmäisen kerran Gamillalla uudella tallilla. Annoin sille centered riding -kurssin ja muuton jälkeen vähän aikaa sopeutua ja rauhoittua. Ajattelin, että olisi aika turhaa lähteä ratsastamaan kaiken sen stressin päälle. Nyt varustauduin siihen, että poni olisi ihan pöllö. Vaan eipä se ollut! Otin heti alussa kurssilla opittuja kikkoja käyttöön (jalat kevymmin jalustimessa, rennot varpaat, hengitys, jalkaterät enemmän sisäsyrjälle) ja homma sujui oikeinkin mallikkaasti. Menin tosin vain käyntiä, mutta joka tapauksessa olin todella tyytyväinen poniin, sillä se hakeutui luottavaisesti ja rennosti kuolaimelle.

Huomasimme cr-kurssilla, että Gamillan satula (Flexible Inspiration) valuu vasemmalle. Kurssin ohjaaja Judy suositteli viemään satulan jonnekin tarkistettavaksi - hän ei tosin satulaa katsellut sen tarkemmin. Omaan silmään en ole havainnut eroja vasemmassa ja oikeassa satulan puolessa. Nyt kysymys kuuluu: onko a) satula toppauksiltaan vino b) olenko minä vinossa tai ratsastan jotenkin eri tavalla eri suuntiin (Judy ei tästä kyllä erityisemmin kurssilla mitään ainakaan sanonut vai c) onko hevonen sillä tavalla asymmetrinen rakenteeltaan tai liikkeiltään, että se vaikuttaa satulaan. Huh, mikä ongelma taas ratkottavaksi! Nousen selkään yleensä korokkeelta (koska tynnyriponin satula valuu muutenkin pitkin kylkiä), mutta laitan silti jalan vasempaan jalustimeen. Meneekö satula sitten siinä vaiheessa sen verran vinoon, että se lähtee jo käyntiä ratsastaessani valumaan pitkin vasenta kylkeä? Tämä on mielestäni yksi mahdollinen syy! Nousin alussa Gamin selkään totutusmielessä molemmilta puolilta, mutta nyt olen taas tyhmästi palannut vanhoille tavoille ja noussut aina vasemmalta. Ehkä kokeilen seuraavaksi nousta oikealta puolelta niin nähdään, miten satulan sitten käy! Palailen tähän asiaan myöhemmin.