Kun tiedän puhaltaneeni pahan sisältäni ulos, alan valmistella yhteistä ratsastustamme. Kaikki lähtee tästä, ensi kosketuksesta. Jokainen harjanveto on osa yhteyttä jota luomme. Jokainen liike, jokainen kosketus. Jokainen valinta jonka teen ollessani hevosen kanssa merkitsee paljon. Energia joka minussa on, läsnäolo.
Hevoseni kävelee perässäni kentälle. Se kävelee jokaisen askeleen yhtä huolellisesti, yhtä läsnäolevasti. Sille kaikki on tässä ja nyt. Ei tulevassa ratsastuksessa vaan jokaisessa askeleessa, jokaisessa hengenvedossa.
Hevonen seisoo hiljaa paikoillaan. Se ei hievahdakaan, kun kömmin sen selkään. "Mene rauhassa, minä odotan".
Minun maanpäällinen paratiisini. Hevonen liikkuu täysin allani, yhdessä minun kanssani, jokaista pientäkin elettäni kuunnellen ja niihin vastaten. Välillä se muistuttaa minua hienovaraisesti, että minun pitää muistaa hengittää, kääntää lantiotani käännöksen suuntaan, myödätä nopeammin. Pyydän sitä nostamaan selkäänsä ja se nostaa. Pyydän sitä astumaan takajaloillaan alleen ja se astuu. Se kantaa itsensä kuin ylpeä kuningatar. Ensimmäisiä piaffen askelia. Sitten se sanoo minulle ääneen: "Ihana olla rento, ihana liikkua". Se on paras ääni minun maailmassani.
Sinun sielusi on niin kaunis, hevoseni.
Sinun silmissäsi on kaikki maailman viisaus.
Ilman sinua olisin vain nainen kuraisissa saappaissa.
Sinun kanssasi olen enemmän.
Olen saanut suuren kunnian elää kanssasi, kulkea samaa tietä.
Sinä teet minusta enemmän.
Nöyrin kiitos.
- Tuikelta Gamillalle
Syyskuussa 2013 Gamilla muutti kanssamme omalle hevostilallemme, Tuiken tallille, Pohjanmaan Teerijärvelle.
