Näytetään tekstit, joissa on tunniste tasapaino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tasapaino. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. joulukuuta 2013

Gamillan kehittyminen ratsuna, 8. ikävuosi

Pitkän tauon jälkeen jatkan taas tätä Gamillan kehittymisestä kertovaa sarjaa, jossa olen päässyt nykyhetkeen eli tamman 8. ikävuoteen. Tähän vuoteen on mahtunut monenmoista tapahtumaa, iloista ja vähemmän iloista. Yhteiseloamme varjosti kuluneen vuoden aikana muutamakin ikävä vastoinkäyminen. Ensiksi Gamilla kärsi ikävästä päänravisteluvaivasta, jonka pelkäsin olevan headshakingiä. Onneksi eläinlääkäri aavisteli kyseessä olleen pään ontelon tulehduksen ja vaivasta päästiin tämän jälkeen pian eroon lääkityksellä. Tämän jälkeen, elokuussa, Vermon kansallisessa poninäyttelyssä, sattui ikävä tapaturma. Gamilla ilmeisesti pelästyi jotakin, kaatui valjastuskatoksessa ja liukui kaiteeen ali loukaten silmänsä. Silmä alkoi heti turvota pahannäköisesti, joten jätimme seuraavaksi päiväksi kaavaillun näyttelyluokan väliin ja lähdimme ajamaan kotiin Vesilahteen, jossa paikalle hälytetty päivystävä eläinlääkäri jo odottelikin meitä. Ratkaisu kotiinlähdöstä oli aivan oikea sillä silmän vammat vaativat pikaista hoitoa. Eläinlääkäri tutki silmän ja löysi siitä haavan. Pupilli ei reagoinut oikein valoon, mikä oli huolestuttavaa. Saimme ohjeen laittaa silmään silmätippoja muutaman tunnin välein. Muuta ei siinä tilanteessa voinut tehdä. Aika näyttäisi palaisiko näkö ennalleen. Odottaminen oli tuskallista, mutta pyrin keskittymään ponin hoitamiseen ja pitämään toivoa yllä. Loppu hyvin kaikki hyvin, silmä palautui ennalleen. 

Näitä ikäviä sattumuksia seurasikin iloisempi tapahtuma eli muutto omalle tallille Teerijärvelle, Pohjanmaalle. Gamilla matkusti 300 kilometrin matkan oikein hyvin ja kotiutuminenkin tapahtui nopeasti rauhallisella, pienellä maalaistallillamme. 


kuva: Gamilla tutkimassa uuden tallin tarhakatosta


kuva: Uusi talli, uudet maisemat, uudet kaverit. Sanni sentään muutti mukanamme Pohjanmaalle. 


Kankisuitsiin siirtyminen

Olen jo aiemmin maininnutkin, että Gamillan lännenratsastusalun vuoksi tasaisen kuolaintuntuman hakeminen on ollut meille haaste. Vihdoin ja viimein tasaisuus alkaa olla saavutettu, pientä hiomista tosin siinä yhäkin on. Mutta koska olemme päässeet tässä asiassa jo hyvälle mallille, päätin tämän 8. ikävuoden puolivälissä hankkia Gamillalle kankikuolaimet ja totuttaa sen niihin pikkuhiljaa. Koska tamma on hyvin herkkä, kuvittelin että projekti olisi isompi kuin millaiseksi se lopulta osoittautui.

Tein homman tapani mukaan hitaasti ja osiin pilkkoen. Ensimmäisessä vaiheessa totutin Gamillan kankiketjun ääneen. Tämän tein karsinassa ilman suitsia. Kilisytin ketjua tamman lähellä varmistaakseni, ettei ääni aiheuttanut siinä jännittymistä. En halua, että se jännittyy ratsastaessa joten halusin pelata varmanpäälle. Kilisytin ketjua myös sen pään lähellä eli paikassa, missä ketjua tullaan käyttämään. Tällainen varmistelija minä olen. 

Tämän jälkeen käytin kankikuolainta tamman suussa, ilman suitsia ja ilman ketjua. Seuraava etappi oli kankisuitsien laittaminen Gamillan päähän. Homma sujui yllättävänkin helposti, mitään suurempaa jännittymistä en tammassa huomannut. Ostamani kankikuolain oli kielitilaton ja bridong ohut nivel. Koska ponin suu on pieni ja matala, en halunnut ostaa paksuja kuolaimia. Nämä kuolainasiat ovat aina sellaista kokeilemista, etten olettanut ensimmäisen yhdistelmän menevän näin herkällä hevosella nappiin - mutta niin vain kävi! 

Kankisuitset Gamillalle päähän saatuani maltoin vielä vähän enkä kavunnut vieläkään selkään. Taluttelin tammaa uudet kuolaimet suussa kentällä ja tein groundridingia varmistaakseni, ettei Gamilla pelästy kankikuolainta. Tämä oli ihan hyvä ratkaisu. Ensimmäiset kerrat tuntumaa kankiohjilla ottaessani tamma hieman pelästyi eikä tietenkään tiennyt mitä tehdä. Muutaman hyppypomppureaktion jälkeen se kuitenkin jo tajusi, ettei mitään kamalaa tapahdu. Hyvin nopeasti muutaman tuntuma-myötäys -sarjan jälkeen se rentoutui. Olen tyytyväinen, että tein ensimmäiset kokeilut maastakäsin enkä selästä, koska näin en joutunut keskittymään selässäolemiseen vaan vain ja ainoastaan myötäämiseen oikealla hetkellä. Asia kuin asia, tykkään tehdä ne ensin maasta ja vasta sitten selästä. 

Kun olin muutaman kerran työstänyt ponia kankisuitsituksella maastakäsin ja saanut sen reagoimaan ohjasaotteisiin rennosti, nousin selkään ja kokeilin hommaa sieltä. Nyt asia oli jo tammalle tuttu ja se oli heti selvästi rento. Gamilla tuntui oikein hyvältä ja pehmeältä kangilla. Se oli uskomattoman rento eikä vastustellut. Se oli tyytyväinen - minä olin tyytyväinen! 

Ratsastin kesän ajan kangilla ajoittain. Saatoin käyttää kankia esimerkiksi viikon kuureissa ja sen jälkeen käyttää taas niveliä tai suoraa kuolainta. Haluan tamman pysyvän mahdollisimman herkkänä ja reagoivana joten en halua käyttää kankia kaiken aikaa. 


kuva: Gamilla ensimmäisiä kertoja kangilla. Ollaan selvästi tyytyväisiä molemmat.


kuva: Gamillan ensimmäisiä kankitreenejä. Tällöin tamma asui vielä vanhalla tallillaan Vesilahdella, Laukon kartanolla. 

Tasapainon ja suoruuden parantaminen

Sain suuren ahaa-elämyksen saksalaisen Klaus Schöneichin kurssilla. Kurssin nimi Crookedness Therapy and Correction viittaa Klausin ajattelun keskeiseeen teemaan eli hevosen suoruuden löytämiseeen. Klausin mukaan jokainen hevonen syntyy enemmän tai vähemmän vinona. Ei riitä, että ratsastaja pyrkii istumaan suorassa. Palikkatornin alempi osa eli hevonen on saatava ensin suoraksi, jotta ratsastaja voi ylipäänsä istua suorassa. Tämähän on suorastaan loogista! Nykyäänhän painotetaan paljon istunnan tärkeyttä ja esimerkiksi centered riding on tuonut ratsastusmaailmaan paljon enemmän istuntakeskeisyyttä mitä siinä aiemmin oli. Tämä on hyvä asia, ehdottomasti. Mutta kyllä vinon hevosen selässä on mahdoton istua suorassa ja tasapainossa. Nyt ymmärrän asian.

Klausin kurssilla opin muutaman varsin yksinkertaisen ja toimivantuntuisen menetelmän, joilla hevosta voi auttaa kulkemaan suorassa. Idea on ettei hevonen vie painoaa toiselle etujalalle vaan siirtää painon vastakkaiselle takajalalle. Gamillalla on taipumus kulkea vieden paino liikaa oikealle etujalalle, mitä olenkin nyt korjannut pyytämällä sitä nostamaan ko lapaa ja viemään painoa vasemmalle takajalalle. Olen tehnyt tätä sekä maasta- että selästäkäsin ja viimeisen puolen vuoden aikana poni on saanut hurjasti lisää tasapainoa. Tämä näkyy kaikessa. Laukannostot ovat parantuneet, liikkuminen on tasapainoisempaa, puolierot oikean ja vasemman kierroksen välillä ovat pienentyneet ja poni on alkanut kulkea paino enemmän takaosalla. Tasapainossa kulkevan hevosen selässä on myös huomattavasti paljon helpompi istua kuin vinon, joten tämäkin on helpottanut edistymistämme ratsukkona. 

Tämän tasapainon löytymisen myötä olemme päässeet siirtymään askeleen edemmäs, kohti kokoamisia. 


Kokoamiset kaikissa askellajeissa

Tasapainon löytymisen jälkeen kokoamiset ovat tulleet mukaan kuvioon melkein kuin itsestään. Olemme alkaneet ottaa koottuja pätkiä ensin helpoimmassa askellajissamme eli ravissa, sittemmin myös laukassa ja käynnissä. Pyrin muistuttamaan itseäni, että pidän kokoamiset lyhyinä jotta hevonen ei väsy eikä jännity. Laukan muututtua tasapainoisemmaksi olen voinut pyytää myös pätkiä laukkaa kootummassa muodossa. 


Laukanvaihtojen pohjustus

En ole halunnut aloittaa laukanvaihtoja Gamillalla ennen kuin sen laukka on muuttunut riittävän tasapainoiseksi. Lähtökohtani onkin ollut, että käynti-laukka-käynti -siirtymisten tulee sujua ennen laukanvaihtojen aloittamista. Haluan että laukanvaihdoista tulee alusta lähtien oikeaoppisia. Ei auta hosua tässäkään. 

Olen viimeisten kuukausien aikana hionut näitä siirtymisiä terävämmiksi ja jotain tulosta onkin jo saatu. Laukannostoista on tullut helpompia ja varmempia ja ne lähtevät entistä enemmän ylämäkeen. Etupainotteisuushan on ollut meillä haasteena tamman lännenratsastusalun vuoksi. Jatkamme tätä treeniä, jotta pääsemme jossain vaiheessa vaihtoihin. 


Vähän passagea ja piaffeakin..

Saatuani työstettyä ponia tasapainoisemmin liikkuvaksi, päätin aloittaa nyt alkutalvesta passage-piaffe -kokeilut. Tämänkin aloitin maastakäsin groundriding-tyyppisesti työskennellen. Näin tamman ei tarvitse aluksi pystyä kantamaan minua selässään näissä liikkeissä ja toisaalta näen itse maastakäsin hevosen jalkojen liikkeet. 

Olen pyytänyt tammalta pätkiä hyvin koottua ravia ja lähtenyt tästä edelleen pyytämään sitä siirtämään painoa yhä enemmän takaosalle. Työskentelen ohjien, maastakäsintyöskentelyraipan ja kehon kielen avulla. Olen myös opettanut tammaa raipan kosketuksesta nostamaan jalkojaan aktiivisemmin. 

Projekti on äärimmäisen kiinnostava! Katsotaan saisinko jossain vaiheessa tästä treenistämme kuvaa tai videota tänne. 


Summa summarum..

Kaikenkaikkiaan homma on Gamillan kanssa edennyt viimeksi kuluneen vuoden aikana seuraavasti: suoruus - tasapaino - kokoaminen. Olen tehnyt itse monia oivalluksia, etenkin juuri suoruuden ja tasapainon suhteen. Tästä lähdemme jatkamaan näiden teemojen kanssa, iloisesti ja rauhallisesti. 

MOTTONI: Hymy ja ilo ei saa loppua ikinä, ei myöskään hevosen halu liikkua!



Kuva: Sanni Lepola

torstai 3. tammikuuta 2013

Kirjaesittelyssä Arthur Kottas-Heldenbergin 'Kottas on dressage'


Mies joka toimi Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun pääratsuttajana vuosina 1981-2003 valloitti kirjallaan yhden lukijansa eli minut joulunpyhinä. Itävaltalaisen Arthur Kottas-Heldenbergin kirja Kottas on dressage löysi Internet-kirjakauppa Amazonin kautta tiensä iPadiini. Ahmin teoksen muutamassa illassa. Vaikka asiaa oli paljon, jäin kaipaamaan lisää. Kerrankin selkeässä muodossa esitettyä asiaa vaikeasta aiheesta eli ratsastuksesta, tarkemmin sanottuna klassisesta kouluratsastuksesta!

Hevoset ja ratsastus -lehden numerossa 5/2012 oli artikkeli Arthur Kottas-Heldenbergin ohje kaikille ratsastajille: Tavoitteena harmonia. Luettuani tuon artikkelin Suomesta vierailleesta valmentajasta, tiesin heti haluavani lisää tätä: hevosen hyvinvoinnin huomioonottavaa ajattelutapaa. Artikkelissa tuotiin esille Kottasin näkemys hevosen hyvinvoinnista kaiken perustana. Tuohon hyvinvointiin kuuluu riittävästi ulkoilua, liikuntaa ja sosiaalista elämää. Samoin sopivat varusteet saivat Kottasilta erityismaininnan. Kottas käyttää hyvinvoivasta, hyvin hoidetusta hevosesta nimitystä happy athlete, onnellinen urheilija. Kyse on pohjimmiltaan - mistäpä muustakaan - kuin rakkaudesta hevoseen!


Kottasin maino teos iPadissani, sähköisenä versiona. Kirjaa on luonnollisesti saatavana myös perinteisenä kirjana.



Kohti harmoniaa

Arthur Kottas sanoo hevosten koulutukseen ja ratsastukseen liittyvän filosofiansa muotoutuneen Espanjalaisesta ratsastuskoulusta. Koulu on hänen mielestään elävä todiste siitä, että klassinen tapa tehdä asioita on oikea. Hevoset tarvitsevat koulutuksessa aikaa. Kottas kehoittaakin käyttämään aikaa, mutta olemaan tuhlaamatta sitä. "Take time, but do not waste time."

Jos jokin asia ei toimi hevosen kanssa tänään hyvin, tulee aina uusi päivä. Toisaalta aina voi myös palata askeleen taaksepäin. Keskeistä on, että hevonen, ratsastajan kumppani, koulutetaan hitaasti ja kärsivällisesti. Hevonen ei ole kone, eikä sitä tule sellaisena kohdella, vaan on pidettävä huoli siitä, että hevonen luottaa ihmiseen ja nauttii työskentelystä.

Harmonia eli tasapaino ratsastajan ja hevosen kesken on kirjan mukaan kouluratsastuksen keskeinen päämäärä, jota kohti kaikella harjoittelulla pyritään.


Kaikki lähtee istunnasta

Kottas tuo kirjassaan toistuvasti esille sitä miten tärkeä ja keskeinen asia ratsastuksessa istunta on. Ilahduinkin siitä, miten paljon ajatuksia ja konkreettisia vinkkejä sain kirjasta omaan istuntaharjoitteluuni. Kukin istunnan osa-alue käytiin läpi omana kohtanaan.

Istunnan tärkeydestä kertoo se, että sitä harjoitellaan Espanjalaisessa ratsastuskoulussa paljon liinassa. Nk. noviisiratsastaja harjoittelee ainakin kaksi ensimmäistä vuotta liinatyöskentelyssä. Toinen koulun ratsastaja juoksuttaa ratsukkoa ja kouluttaja katsoo istuntaa ympyrän ulkopuolelta, josta parhaiten näkee esimerkiksi istunnan suoruuden.

Ilman hyvää istuntaa ei ole hyvää ratsastusta. Hevosen on esimerkiksi täysin mahdotonta kulkea oikein muodossa mikäli ratsastajan istunta on huono. Istunta on avuista keskeisin, muut avut tukevat sitä.


Maastakäsintyöskentely

Kottasin mainiossa kirjassa ei ole kyse ainoastaan ratsastamisesta vaan laajemmin klassisesta hevosmiestaidosta. Yksi minulle antoisin osio kirjasta olikin maastakäsintyöskelyä koskeva luku: Training the horse on the ground. Tämä jo siitäkin syystä, että ratsastuskirjoja kyllä löytyy pilvin pimein, mutta klassista maastakäsintyöskentelyä koskevia teoksia tuntuu olevan tarjolla huomattavasti vähemmän.

Kottas yhdistää kirjassaan nämä molemmat aiheet nähden maastakäsintyöskentelyn hyvänä pohjana ratsastaen tehtäviin liikkeisiin. Maastakäsintyöskentely ei ole vain meillä paljon nähtävää hevosen juoksuttamista, "liikuttamista",  vaan nimenomaan hevosen tasapainon ja notkeuden kehittämistä ilman, että sen tarvitsee kantaa ratsastajan painoa selässään.

Maastakäsintyöskentelyn osio lähtee liikkeelle oikealaisista varusteista. Kottas esimerkiksi pitää kapsonin käyttöä erittäin tärkeänä sen sijaan, että liina kiinnitettäisiin suoraan hevosen suitsien kuolainrenkaaseen. Varusteiden jälkeen Kottas käy läpi perustyöskentelyyn liittyvät asiat ja etenee niiden kautta ratsastaja selässä tehtäviin harjoitteisiin sekä kahden maastakäsin työskentelevän henkilön menetelmiin.

Kirjassa valotetaan liinatyöskentelyn lisäksi myös in hand -työskentelyä, joista erityisesti lateraalisiin liikkeisiin kuten avo- ja sulkuväistöihin liittyvät kohdat olivat mielestäni todella hyvät ja selkeät.


Kottas pitää tärkeänä, että etenkin nuorta hevosta ratsastetaan myös maastossa vaihtelevilla pohjilla.  Kuvassa Sanni ja Gamilla vuosi sitten metsäratsastuksella. 


Käynnistä laukkapiruetteihin


Kirja lähtee aaasta ja päätyy ööhön. Toisin sanoen Kottas käsittelee omissa luvuissaan kunkin perusaskellajin, mutta päätyy kertomaan myös vaikeampien liikkeiden kuten piaffen, passagen ja laukkapiruettien harjoittelusta hyvinkin konkreettisesti.

Erityisen tärkeinä Kottas pitää myös lateraalisia eli sivulle suuntautuvia liikkeitä, koska niillä harjoitetaan hevosen notkeutta, suoruutta, voimaa ja vastaanottavuutta avuille sekä kehitetään hevosen kykyä liikkua koottuna. Sivullepäin etenevien liikkeidenkin kohdalla Kottas painottaa eteenpäinpyrkityksen tärkeyttä. Edelleen on tärkeää, että ratsastaja pysyy rentona ja tekee liikkeet rauhallisesti. Ratsastajan jännitys vaikuttaa suoraan hevoseen! Kun hevonen tekee näitä liikkeitä, jotka vastaavat ihmisen jumppaliikkeitä, on ratsastajan kehon oltava pehmeä ja neutraali, jotta hevonen voi koordinoida kehoaan näitä liikkeitä varten. Liikkeiden tekemisen merkitys katoaa, mikäli hevonen jännittyy eikä pysty liikkumaan pehmeästi.

Lateraalisista liikkeistä Kottas pitää avoväistöä kulmakivenä, sillä sen hyvä hallinta avaa ovet muiden lateraalisten liikkeiden onnistuneeseen ratsastamiseen. Kirjassa on kerrottu kunkin lateraalisen liikkeen oikea ratsastustapa, jota on vielä havainnollistettu kuvituskuvin. Kottas on myös listannut kunkin liikesarjan keskeiset muistettavat asiat sekä yleiset virheet ja niiden korjaamistavan.


Kirjan lateraalisten liikkeiden osio on hyvä ja yksityiskohtainen. Kuten omista alleviivauksistani näkyy, löysin siitä paljon tietoa ja muistettavaa.  




Kirjassa minua viehätti selkeys, hyvä jaottelu ja perusasioiden painotus sekä tietysti hevosen hyvinvoinnin huomioonottaminen. Teoksesta löytyi paljon raskalaisilla viivoilla tehtyjä listauksia tärkeistä asioista ja harjoituksista eikä kirja ollut liian korkealentoinen. Oikeastaan ainoa asia mitä jäin kirjassa kaipaamaan, oli suitsitusta ja kuolaimia koskevat näkemykset.

Erityisesti lateraalisten liikkeiden osio inspiroi minua niin paljon, että otin ne taas heti tässä kuussa omaan työskentelyohjelmaani Gamillan kanssa. Ja kapsoni päätyi ostoslistalleni. Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa hevosen hyvinvoinnista huolehtiva kouluratsastus.