Hierontaa ja talvista inkkariratsastusta

Vuosi 2013 on alkanut meillä Gamillan kanssa lihasjumien ja jalkapöpön parantelun merkeissä. Onneksi kummassakaan ei ole kuitenkaan kyse mistään vakavasta. Nämä vaivat saadaan kyllä kuntoon ja kevään tullessa olemme entistä paremmassa iskussa. 

Pienen ponini (hih!) hierontaa. Mikäpä on ponin ollessa kun voi syödä ja samalla nauttia hieronnasta!

Hieroja-Jenni kävi joulukuun lopulla hoitamassa Gamillan ensimmäisen kerran. Tilasin Jennin ihan kokeilumielessä tarkistamaan ponin tilanteen ja hyvä on että niin tein. Kireyksiä löytyi sieltä täältä. Lavat olivat tukkoiset, samoin sään takaosa ja oikea sisäreisi. Syytä näihin alettiin tietysti etsiä ja hommaa hoitaa aktiivisesti. Vaihtoehdot olivat lähinnä sopimaton satula tai liukkaat, kovat kelit. Tai joku muu. Mistään vakavasta ei kuitenkaan ole kuulemma kyse vaan lähinnä kalvokireydestä, joka siis on  lihaksen "pintaosan" kireyttä mikäli nyt asian maallikkona oikein ymmärsin.

Jenni hoitaa Gamillan lavan ja selän alueen tukkoisuuksia

 
Satulamme tuppaavat vähän liukumaan eteen mikä ei ole ihme, kun kyseessä on matalasäkäinen tynnyrihevonen, jolla on pyöreä vatsalinja. Epäilen, että eteen liukuminen johtuu satulavyöstä, joka vatsalinjan pyöreyden vuoksi liukuu kainaloihin ja vetää satulan perässään. Ja kun satula valuu eteen, se painaa sään molemmin puolin hevosta. Minullahan on ostettuna ns. banaanivyö jonka pitäisi auttaa tähän ongelmaan. Mutta sitäpä ei sellaisenaan saa meidän satuloihimme kiinni, koska sen soljet ovat niihin liian kapeat! Joten joko vyö on käytettävä suutarilla tai sitten on ostettava kokonaan uusi vyö.

Tällä hetkellä käytössämme on joustorunkoinen este-/yleissatula Trekker Bascule..

..ja joustorunkoinen koulusatula Flexible Inspiration

Toinen vaihtoehtoinen syy lihasten kipeytymiseen on liukkaat, sohjoiset ja kovat pohjat, jollaisia tänä talvena on ollut. Kenttä ei ole ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa ja ratsastuspellot puolestaan ovat ollet turhankin raskaita ratsastaa. Niinpä ei olisi ihme, jos poni olisi näistä keleistä kipeytynyt. Syytä selvitetään nyt siten, että satulat ovat vähän aikaa pois käytöstä. Siten näemme mikä vaikutus tällä satulalomalla on lihaksiin. Kotiohjeeksi saimme kevyttä treeniä ja etujalkojen mobilisointia 20s x 3 toistoa/jalka. Toisin sanoen harjoitusta jossa jalalla pientä liikerataa, jolla puolestaan saadaan lapaan liikettä.

 

Jenni tekee tässä etujalan mobilisointia..

..lavan liikkuvuuden parantamiseksi.

Toisella hierontakerralla laitettiin myös kinesioteipit ihan kokeilumielessä, vaikkeivat ne talvikarvassa kovin pitkään pysykään.

Kinesioteippauksessa teipin avulla tehdään kevyitä kudosten siirtoja.

Lihasjumin lisäksi poniin iski toinenkin vaiva, nimittäin pöpö! Eläinlääkärien mukaan tätä on ollut paljon liikkellä tänä talvena. Oireina on takajalkojen turvotusta ja rupia. Gamillalla tätä vaivaa on vain toisessa takajalassa. Rupi on todella olemattoman pientä eikä sitä oikeastaan huomaa kuin huolellisesti käsin karvojen seasta kopeloimalla. Turvotuksen sen sijaan näkee silminkin.  Turvotus alkoi noin kuukausi sitten vuohisen alueella. Ylemmäs jalkaan se ei edennyt. Hevonen on koko ajan liikkunut normaalisti, mutta jalan nostamista se arkoo. Saimme eläinlääkäriltä lääkkeen, joka muutaman päivän jälkeen alkoi toimia. Nyt kuurista on noin kolmannes jäljellä ja turvotusta on enää hyvin vähän. Taidamme päästä tästä vaivasta pian eroon.

Jiihaa inkkariratsastusta!

Satulaloman alettua ajattelin, että mikäs kiire tässä on ratsastamaan, kyllä maastakäsinkin voi asioita tehdä. Niin voikin, mutta enhän minä silti malttanut pysyä pois ponin selästä kuukautta enempää. Pakkohan sinne ponin kyytiin oli päästä! Täytyy todeta, että heti kun jostain syystä ei voi toimia samalla tavalla kuin ennen, tulee tehtyä ja kokeiltua uusia asioita tai asioita, joita ei yleensä usein tee. Eli sanonta "onni onnettomuudessa" pitää kyllä usein paikkansa. 

En ollut ratsastanut Gamillalla pitkään aikaan ilman satulaa. Poni kun osaa olla hyvin säpäkkä ja herkkä ja tehdä äkkinäisiä liikeratoja, niin olin uudella tallilla jättänyt homman kokonaan väliin. Kesäisin Gamilla on yleensä niin rauhallinen, että selkään voi laittaa kenet vaan, mutta talvisin tuppaa olemaan sen verran vauhtia, että pitää vähän enemmän miettiä mitä tekee, missä ja miten. Lisäksi Gamilla on ollut uudella tallilla vähän stressaantunut, kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin. Joten ilman satulaa ratsastaminen ei suoraan sanottuna ole käynyt pitkiin aikoihin mielessänikään. Nyt ponin kanssa on mennyt rauhallisemmissa tunnelmissa, joten totesin voivani kokeilla. Ja kun kerran ratsastetaan ilman satulaa, niin miksei samantien voisi kokeilla myös kaulaohjaa! 

"Inkkariratsastusvarusteemme" eli huopa, suitset ja riimunnarusta tehty kaulanaru.

En missään nimessä ratsasta vielä kaulanarulla ilman suitsia vaikka olemmekin tätä muutaman kerran aiemmin kokeilleetkin. Sisäänajan systeemin nyt niin, että käytän yhtä aikaa ohjia ja kaulanarua, ohjat toisessa ja kaulanaru toisessa kädessä käyttäen tietysti samalla normaaleja istunta-apuja. Tärkeää tässäkin on myödätä HETI kun hevonen vastaa apuihin. Yksi ratsastuksen ja ratsutuksen kulmakiviä on mielestäni tämä välitön palautteen antaminen hevoselle. Näin hevonen oppii herkäksi ja vastaamaan apuihin heti ja pienestäkin pyynnöstä. Gamilla oppii kaulanaruapuja todella nopeasti. Meillä on ollut nyt tosi kivaa ja rentoa yhdessä. Kyllä rutiinien rikkominen kannattaa, suosittelen!

Kaulanarun kanssa maastoilemassa. Ohjat ovat vielä mukana turvana.

Ja vähän varusteasiaakin vaikka inkkarihommia harrastetaankin!

PS! HUOM! Inkkariratsastajat ja muut! AINA kypärä päähän! AINA! Nykyään on niin hienoja ja tosi mukavia kypäriä saatavilla, että ei tarvitse sen vuoksi riskeerata henkeään ja terveyttään etteikö kehtaisi pitää kypärää!! Kun valitsee oman päänmuotoon sopivan merkin ja mallin, kypärää ei oikeasti edes huomaa päässä!

Uusimmista varustehankinnoista täytyy hehkuttaa näitä Freejumpin turvajalustimia. Paitsi että ne ovat ihanan näköiset, ne ovat ennen kaikkea turvalliset ja todella mukavat jalassa. Koska jalkaosa on leveä, jalka lepää näissä todella hyvin!

Turvallisuus ennen kaikkea. Ja saa se turvallisuus silmääkin miellyttää! En mielelläni ratsasta millään muilla kuin turvajalustimilla. Jalan juuttuminen jalustimeen tippumistilanteessa on yksi pahimmista tilanteista mitä voin ratsastuksessa kuvitella.