Gamillan kehittyminen ratsuna, ikävuodet 6 ja 7

Tämän postaussarjan ensimmäisessä osassa kerroin Gamillan totuttamisesta satulaan, ratsastajaan ja ratsastuksen perusasioihin - hitaasti edeten. Toisessa osassa puolestaan kirjoitin siitä, miten vaihdoimme Gamillan kanssa pääpainon lännenratsastuksesta kouluratsastukseen ja millaisia hyötyjä ja haasteita lännenratsastusalku meille toi.  Tässä kolmannessa osassa kerron tarkemmin aikuisen Gamillan kehittymisestä, lähinnä kouluratsastuksen näkökulmasta, ikävuodesta 6 aina tähän hetkeen asti, ensimmäisistä kisoista ja siirtymisestä kankien käyttöön sekä kaikesta muusta mitä olemme ratsastuksen lisäksi sen kanssa tehneet.  

2011 - 6-vuotias - Ground drivingia, irtohypytystä, hankitreeniä, vetoharjoituksia..

Olin raskaana heinäkuusta 2010 helmikuuhun 2011, minkä ajan olin kokonaan ratsastamatta.  Vuodesta tuli kuitenkin todella monipuolisen tekemisen vuosi. Vaikka en ratsastanutkaan ponia lainkaan koko raskauteni ajan, tein todella paljon kaikkea muuta sen kanssa. Tämän ajan Sanni ratsasti Gamillalla sen minkä pystyi ja ehti.

Ratsastamisen sijaan tein ponin kanssa paljon asioita maastakäsin. Ground drivingista tuli meidän juttu, joka jatkuu yhä. Toisin sanoen ratsastan hevosta kahdella ohjalla maastakäsin. En puhu juoksuttamisesta, koska kyse on enemmän hevosen työstämisestä kuin pelkästään liikuttamisesta mitä taas useimmiten juoksuttaminen puolestaan on.


Raskauteni aikana totesin jälleen kerran, että hevosen kanssa voi tehdä PALJON  muutakin kuin vain ratsastaa. Eikä tuon muun tarvitse olla "hömppää", se voi olla myös hyödyllistä ja ratsastusta tukevaa kuten esimerkiksi juuri ohjasajo parhaimmillaan on!  Maastakäsin ohjastamalla olen tehnyt paljon hommia parantaakseni ponin laukannostoja ja onnistunutkin siinä! Etenkin Gamillalle vaikeampi oikea laukannosto on parantunut tällä työstämistavalla todella paljon. Siihen on tullut terävyyttä ja väärät laukat ovat jääneet pois. Maastakäsin avut antamalla pystyn toimimaan tarkasti ilman, että joudun keskittymään istuntaan. Lisäksi näen hevosen paremmin kuin selästä. Hevonen puolestaan voi keskittyä vaikeaan tai uuteen asiaan ilman selässä olevaa taakkaa. Olen tehnyt monet hevoselle uudet asiat tehnyt ensin maasta ja sitten vasta selästä. Pidän valtavasti tästä työskentelymuodosta. Valitettavasti se on ainakin Suomessa melko tuntematon tapa työstää hevosta. Aiheesta löytyy aika vähän materiaalia ja tietoa mistään. Olenkin kehittänyt oman työskentelytapani kaiken netistä ja kirjoista onkimieni tietojen ja videoiden pohjalta. Jotain tässä hyödynnettäväksi sopivaa opin myös Piet Nibbelinkin Deepening-koulutuksessa, etenkin oman kehon ja energian käytöstä ja ajolinjasta.

Vuonna 2011 irtohypytin ponia useamman kerran Hovin ratsutilan isolla kentällä, johon rakensimme muovinauhaa ja estetolppia käyttäen hypytyskujan.

Sanni ja Gamilla koulutreenaamassa kentällä talvella 2011

Sannin ja Gamillan hankitreeniä. Teemme talvisin paljon hankitreeniä, niin selästä kuin maastakin. Sillä saa voimaa hevosen takaosaan ja hangessa hevosen saa helpommin käyttämään koko liikerataansa ja liikkumaan isosti.

Talvella 2011 silloisella tallillamme Hovin ratsutilalla oli pienimuotoinen hiihtoratsastusbuumi. Niinpä minäkin innostuin asiasta. Emme ole vaan vieläkään pääseet vaiheeseen, jossa hiihtäjä laitettaisiin ponin perään. Kyse on ollut paljolti saamattomuudesta. Poni kyllä olisi siihen jo valmis. Jotenkin hiihtokelit ovat aina hujahtaneet ohi. Aloitin tämänkin homman huolellisella totutuksella tammikuussa 2011. En halua tehdä tätäkään niin, että heitän hiihtäjän ponin perään ja katson miten meidän käy. Ihan ensimmäiseksi totutin ponin siihen, että perässä tuleva köysi voi osua takajalkoihin. Sitten otin mukaan perässä vedettävät, kolisevat "hiihtäjänkorvikkeet". Voisin tästäkin tehdä jossain välissä oman postauksensa. Viimeistään sitten, kun talvella 2013 laitamme ponin perään ihan oikean hiihtäjän.

Gamilla harjoittelee hiihtoratsastusta varten vetämällä "hiihtäjää" eli autonrengasta perässään. Myös koliseva mehukanisteri on tehnyt meillä hiihtäjän virkaa. 

Elokuussa 2011 sain valmiiksi 3-vuotisen Piet Nibbelinkin Deepening your horsemanship -koulutuksen. Tuo kurssi antoi minulle hyvin paljon. Kyse ei ole vain teknisestä osaamisesta vaan hevosen eleiden ja tunnetilojen lukemisesta ja omasta kasvusta. Tuo koulutus on muuttanut paljon tapaani olla hevosen kanssa, niin maasta kuin selästä.

2012 - 7-vuotiskausi (muutto uudelle tallille, Vermon käyttöluokat, kantakirjaus, ekat koulukisat, laukkatreeniä..)


Heinäkuussa 2012 Gamilla muutti Hovin ratsutilalta Laukon kartanon yhteydessä olevalle yksityistallille, joka on nykyiseltä nimeltään Laukon hevoskuntoutus. Herkässä hevosessa muutto aiheutti ensin vähän stressiä, etenkin kun meillä ei ensimmäisenä syksynä ja talvena ollut käytössä lainkaan valaistua kenttää ja paikka oli todella pimeä. Niinpä etenin ponin mukaan, ensin paljolti maastakäsin työskennellen.

Pikkuhiljaa aloin taas ratsastella ponia enemmän, joskin kentän puuttuminen haittasi treenaamista ensialkuun. Olimme niittypohjaisen alueen ja kilometrin pituisen raviradan varassa. Rata on oikein hyvä ja siinä on hyväkuntoinen pohja, mutta poni tuppaa olemaan siellä vähän virtainen.. Niinpä treenaamisessa oli alussa omat haasteensa. Aina voi kuitenkin tehdä jotain, esimerkiksi ohjasajaa ja mennä hangessa.  Ohjasajoa teimmekin jonkin verran, sillä treenasimme elokuisen kansallisen poninäyttelyn ohjasajoluokkaan. Ohjasajoluokkaan ilmottauduin silkasta vaihtelunhalusta ja kiinnostuksesta. Sehän on perinteisesti settisten hommaa ja muutenkin Suomessa lajina hyvin tuntematon. Mutta hyvin me Gamillan kanssa sinne sovimme sekaan. Vaikka jäimmekin sijoituksessa hännänhuipuiksi, Gamilla käyttäytyi oikein hyvin eikä suurempia ongelmia ollut. Minä hölmö tosin unohdin käsineet taskuun, mikä ei brittituomarin edessä tainnut olla kovin hyvä juttu..

Ohjasajotreeniä Hovin ratsutilalla kesällä 2012

Ohjasajotreeniä Laukon kartanon tallillamme kesällä 2012

Vermon kansallisen poninäyttelyn ohjasajoluokka elokuussa 2012

Kesällä 2012 Sanni treenasi Gamillan kanssa elokuiseen Vermon kansallisen poninäyttelyn ratsastusluokkaan sekä syyskuiseen kantakirjauksen ratsastuskokeeseen. Koska tiedossa oli, että oikean laukan nosto oli edelleen Gamille vähän haastava, otettiin se yhdeksi treenikohteeksi. Oikeastaan se oli tärkein treenattava asia. Tietysti myös ohjastuntuman hyväksymistä treenattiin. Koska meillä ei edelleenkään ollut sitä kenttää omalla tallilla, tehtiin pari treenireissua Sannin ja Gamin kanssa naapurikunnan omistamalle kentälle. Samalla tuli hyvää lastaustreeniäkin!

  Treeniä elokuun 2012 ratsastusluokkaa varten, Sanni ja Gamilla Innilän kentällä Lempäälässä treenaamassa

Treenireissuilla Sanni harjoitteli oikean laukan nostoja ravista, hyvää eteenpäinpyrkimystä ja mm. lisäyksiä ravissa ja laukassa. Ravissa Sanni keskittyi kevyeeseen raviin, koska harjoitusravia luokkaan ei pitänyt tulla (vaikka tuli sitten kuitenkin..). Mitään sen kummempia liikkeitä emme treenanneet vaan ihan perusratsastusta, sillä ratsastusluokassa ei niinkään arvostella ponin osaamistasoa vaan ratsastettavuutta. Lisäksi 50% tuloksesta tulee ponin rakenteesta.

Sanni ja Gamilla eivät sijoittuneet kolmen parhaan joukkoon isossa ratsastusluokassa (ja muita ei laitettu järjestykseen). Tuomarina toiminut kansainvälinen kouluratsastustuomari (FEI) Anders Sucksdorff kuitenkin kiitteli Sannille, että kannattaa jatkaa sillä "pääsette vielä pitkälle", mikä oli mukava kuulla. Hän kiinnitti huomiota ponin epätasaisuuteen edestä ja suosittelikin tarkistamaan ponin kuolaimet. Neuvo oli varteenotettava! Ponilla oli tuolloin kolmipalat, jotka sittemmin hylkäsimme, koska ne vaan eivät tunnu sille sopivan. Siirryimme suoraan kuolaimeen ja myöhemmin, ponin hyväksyttyä tasaisen ohjastuntuman sillä, myös nivelkuolaimeen. 

Elokuu 2012, Sanni ja 7-vuotias Gamilla Vermon kansallisen poninäyttelyn ratsastusluokassa. Tuomarilta tuli sanomista epätasaisuudesta, mutta myös positiivinen palaute "pääsette vielä pitkälle". Työ jatkuu..

Anders Sucksdorff antaa Sannille hyvää palautetta Vermon ratsastusluokan jälkeen

Syyskuussa 2012 suuntasimme kisoihin. Ensimmäisenä oli vuorossa KaRa:n järjestämä aluekoulukilpailun seuraluokka, jonka C-merkin kouluohjelmasta Sanni ja Gamilla saivat 54,167%. Rata meni sinänsä oikein hyvin ilman kummempia ongelmia, kehityskohteina olleet epätasaisuus edestä ja jännittäminen näkyivät tosin selvästi. Yhtä kaikki hyväksytty suoritus ekoista koulukisoista. Parasta ja tärkeintä oli se, että poni oli kisapaikalla todella fiksu!

Syyskuussa meillä oli myös tärkeä tapahtuma eli ponin kantakirjaus Ikaalisissa. Minä esitin ponin maasta ja Sanni ratsasti ratsastuskokeen. Ratsastuskoe hyväksyttiin ja poni hyväksyttiin ratsuponien esikantakirjaan tuloksella KTK-II, 37p. Ratsastusluokassakin epätasaisuus vaivasi jonkin verran. Jälkikäteen harmittelin sitä, etten tajunnut hierotuttaa ponia ennen kantista. Myöhemmin nimittäin selvisi, että sillä oli paljon jumeja, mikä varmasti vaikutti tulokseen heikentävästi.

Syyskuu 2012, Sanni ja 7-vuotias Gamilla kantakirjauksen ratsastuskokeessa. Nyt alkaa tasaisuus olla parempi ja poni liikkuu jo korkeammassa muodossa. Liikettä löytyy entistä enemmän!

Syyskuussa meillä oli vielä kolmaskin meno nimittäin este-ja koulukisat Kivitallilla Vammalassa. Minä ratsastin Gamillan kanssa raviohjelman. Se meni mielestäni melko hyvin ottaen huomioon, että radan vieressä aidan takana oli iso rekantapainen kisakuuluttamona sekä paljon väkeä. Tulos oli 63,33%. Edelleen epätasaisuus oli isoin ongelma. Sanni meni samoissa kisoissa Gamillam kanssa kaksi esteluokkaa: ristikot ja 50cm, ja sai molemmista puhtaat radat. Gamilla hyppäsi niin helpon näköisesti, että se olisi voinut hyvin mennä selkeästi isommatkin luokat.

Minä ja Gamilla syyskuussa 2012 Kivitallilla Vammalassa koulukisojen verkassa

 
Lokakuussa 2012 suuntasimme Nokian ratsastajien koulukisoihin. Sanni meni Gamin kanssa kaksi luokkaa saaden C-merkin kouluohjelmasta tuloksen 61,39% ja 2.sija ja K.N Specialista (= HeB) 56,20%. Ensimmäinen sijoitus!

Sannin ja Gamillan ensimmäinen sijoittuminen koulukisoissa lokakuussa 2012. Tuomarien kommeteista poimittua: "Tyylikäs ratsukko, radassa mukavia pätkiä mutta ajoittain jännittynyt ja hätäinen, jolloin koita istua syvemmälle", "Rentoutta lisää, kiva hevonen".

7-vuotiskaudella kävimme myös Judy Cross Strehklen CR-kurssilla Orivedellä ja mm. Hovin ratsutilan show näyttelyssä.  Judyn erinomaisesta kurssista onkin jo blogissani aiemmin tehty postaus! Samoin 7-vuotiaan Gamillan kanssa pääsimme vetämään uuden tallimme upealla radalla laukkavetoja.

Judy Cross Strehklen CR-kurssilla kesällä 2012. Kuvassa Gamilla ja Judy.

Kaiken kaikkiaan 6-vuotiskausi oli meillä erittäin monipuolisen tekemisen aikaa. 7-vuotiskausi toi puolestaan mukanaan kisaamisen. Molempina vuosina haasteina olivat epätasainen tuntuma lännentaustasta johtuen, mitä työstimme aktiivisesti koko ajan. Parannusta tapahtuikin. Samoin oikeaan laukannostoon tuli varmuutta, vaikkei se vielä täydellinen ollutkaan. Mitä sitten olemme tehneet nyt 8-vuotiskaudella, joka on ollut todellista edistymisen aikaa. Siitä voit lukea seuraavassa tämän postaussarjan osassa. 

Laukkavetoja uudella tallillamme 2012