(Tehty pääosin heinäkuussa 2008 kahden viikon aikana intensiivisenä,
päivittäisenä työskentelynä, jonka jälkeen Gamilla meni koppiin ja jäi
sinne seisomaan suhteellisen hyvin. Harjoittelun jälkeen teimme
heinä-elokuussa 2008 kolme matkaa Gamillan kanssa, kaikki
n.200km/suunta. Jokainen lastaus onnistui.)
Alkutilanne : Gamilla käveli taluttaen perässäni lastaussillalle niin, että etujalat olivat sillalla, takajalat maassa.
Tavoite : Gamillan lastaamisen tulisi onnistua niin, että voin tehdä sen
yksin ilman avustajia ja että Gamilla menee koppiin kun lähetän sen
sinne seisoessani itse sen takana. Tavoite on myös että Gamilla on
kopissa rauhallinen ja pystyy rentoutumaan matkan aikana.
Käytetyt välineet:
- koppi jonka väliseinää saa siirrettyä sivuun
- makupaloja kiitokseksi (tiedän että jotkut tällaisten menetelmien
käyttäjät eivät hyväksy makupaloja enkä itsekään niitä yleensä käytä.
Tässä kohdin ne olivat kuitenkin mielestäni paras vaihtoehto, jotta
pääsimme jumikohdasta eteenpäin)
- pitkä!! ja kestävä köysi ("Tavallisen", lyhyen riimunnarun käyttäminen
tällaisessa on vaarallista ja ei-toimivaa. Pitkä köysi antaa enemmän
tilaa, mahdollisuuksia myödätä ja on turvallinen, mikäli hevonen
esimerkiksi hyppää pystyyn)
- naruriimu / Monty Robertsin kehittämä riimu (the Dually Schooling
Halter). Nämä ovat tavallista riimua käyttökelpoisempia, koska 'paine ja
myötääminen' -menetelmä on näitä käyttäessä hevoselle selkeämpiä. (huomautus 16.3.2012. Olen ainakin toistaiseksi luopunut kokonaan naruriimuista enkä tuota dualhalteriakaan ole käyttänyt pitkiin aikoihin. Jotenkin aloin kokea sen epämiellyttäväksi hevoselle ja toisaalta Gamilla myötää paineelle oikein hyvin tavallisella riimullakin.)
Käytetyt menetelmät:
1. Aluksi käytin eteen-tai-taakse -menetelmää. Siinä hevonen sai valita
liikkuuko se koppiin vai peruuttaako. Tämä toimi siihen asti, kunnes
hevoselle tuli "kynnys vastaan". Tämän kynnyskohdan jälkeen se ei enää
välittänyt paineesta eikä peruuttamisesta vaan tuli takaisin
kynnyskohtaan asti ja jämähti siihen. Mikäli paine riimuun oli riittävän
suuri, se saattoi aluksi vastata siihen hyppimällä taakse. Väsyttyään
se ei vastannut paineeseen enää mitenkään. Tässä vaiheessaa en pitänyt
taukoja ja rupeamat olin muutamienkin tuntien pituisia.
2. Paremmin toimivaksi menetelmäksi osoittautui tehdä harjoituksista
lyhyempiä ja pilkkoa ne vielä pienempiin osiin (katso alla). Edellisestä
poiketen tätä keinoa käyttäessäni en enää jämähtänyt siihen kohtaan,
josta tuli hevoselle kynnyskysymys (toinen etujalka kopissa) vaan aloin
liikutella sen jalkoa eteen, taakse ja sivulle. Pelasin "hevossakkia" ja
tavallaan hämäsin hevosta niin, ettei se enää kiinnittänyt huomiotaan
kynnyskohtaan.
Tein harjoituskerrat toista menetelmää käyttäessäni seuraavalle tavalla:
-harjoitusrupeama 5-15 min.
-tauko 5 min
- harjoitusrupeama 5-15 min.
tarvittaessa vielä tauko ja yksi rupeama.
Näin hevonen sai pienen tauon aikana palautua henkisesti. Tauon
merkityksen huomasin olen suuri! Siksi aina kun huomasin harjoittelun
aikana hevosen väsyvät (reagointi vähenee, katse muuttuu utuiseksi),
pidin huolen siitä että pyydän jotain sellaista, että hevonen sillä
hetkellä pystyy sen tekemään ja voin sen palkita tauolla.
Huomattavaa! Hevosta ei missään vaiheessa yritetty saada väkivallalla
koppiin. Ainoastaan silloin, kun hevonen alkuvaiheessa vastasi
paineeseen yrittämällä kaatua minua kohti tai nojaamalla minua kohti,
huomautin asiasta napauttamalla voimakkaasti talutusköydellä. Myöskään
voimaa ei käytetty muuten kuin silloin, kun hevonen hyppi taaksepäin tai
yritti sivuille karkuun. Tällöin pidin painetta, jotta se ei saisi
palkintoa hyppimisestä. Vapautin paineen heti kun ei-toivottu käytös
loppui.
Edeltäviä harjoitteita:
- pää alhaalla taluttaminen
- lastaussillan ylittäminen poikittain
Vaiheet:
kohdat 1-7 tehdään niin, että kopin väliseinää on liikutettu sivuun, jotta hevosella on enemmän tilaa
1. molemmat etujalat sillalla
2. molemmat etujalat ja toinen takajalka sillalla
3. toinen etujalka kopissa, muut jalat sillalla
4. molemmat etujalat sillalla
5. molemmat etujalat ja toinen takajalka kopissa
6. kaikki jalat kopissa
7. kaikki jalat kopissa, pää alhaalla, hevonen rento
tässä vaiheessa kopissaoloaikaa pidennetään pikku hiljaa niin, että hevonen osaa "nukahtaa" koppiin
tästä eteenpäin kopin väliseinä on oikealla paikallaan
8. kaikki edelliset kohdat toistetaan
9. hevonen laitetaan kiinni puomiin
tätä vaihetta pidennetään pikku hiljaa kunnes hevonen osaa "nukahtaa" ollessaan kiinni
10. Takapuomiin totuttautuminen. Takapuomia liikutellaan hieman hevosen ollessa kopissa.
11. Takapuomi irti, kiinni, irti... kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi siitä aiheutuvaan ääneen
12. Lastaussillan sulkeminen. Avustaja kopistelee lastaussillalla. Tätä
jatketaan kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi tästä aiheutuviin
ääniin.
13. Lastaussillan nosto. Avustaja nostaa hieman lastaussiltaa. Korkeutta
lisätään vähä vähältä. Tätä toistetaan kunnes hevonen ei sanottavasti
reagoi lastaussillan liikkeen ääniin.
14. Lastaussillan sulkeminen. Tätä jatketaan kunnes hevonen osaa rentoutua suljetussa kopissa. Nyt voidaan sulkea myös sivuovi.
Tilannekatsausta tammikuu 2011:
Traikkuun meneminen ja siinä kulkeminen on viimeisen vuoden ajan sujunut rennosti ja mallikkaasti.
Tilannekatsaus huhtikuu 2012:
Kokeilin tänään laittaa Gamillan traikkuun reilusti yli vuoden kuljetustauon jälkeen ja se käveli sinnä muina miehinä. Ihanaa! Taas tuli huomattua, että harjoittelu ja kärsivällisyys tuottavat tulosta!
Tässä koko perheemme tauolla matkalla näyttelyistä kotiin kesällä 2010.
Jeren (vas.) kanssa matkalla jossakin kesällä 2010. Gamilla kulkee hyvin sekä yhdessä että yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti