Vihdoinkin se lupaamani postaus!

Hei katsoin statistiikasta, että blogiani on luettu 1516 kertaa, mutta silti lukijoiksi rekisteröityneitä on vaan 7. Liittykää ihmeessä lukijoiksi ja kommentoikaa, kysykää ja ehdottakaa postausaiheita!!  Heti kun lukijoita on riittävästi, yritän järkätä jotain kivaa, vaikka kilpailun. 


Terveisiä sairasvuoteelta! Olen todella(!) harvoin kipeä, mutta nyt iski kunnon kuumetauti.  
Näpyttelen tätä postausta iPadilla. Saapa nähdä kauanko jaksan tällä kosketusnäppiksellä kirjoitella..Nyt joka tapauksessa se lupaamani postaus siitä, miten Sannin ja Gamin kanssa valmistauduimme Vermon Kansallisen Poninäyttelyn ratsastusluokkaan. eli:

The Vermo Weekend - Part II

(Siitä miten valmistauduin ohjasajoluokkaan voit lukea vanhemmasta postauksestani) 

Vermon Kansallinen poninäyttely on varmaan ainakin monelle poni-ihmiselle tuttu. Se on iso, melkein 500 ponskun tapahtuma, jossa on näyttelyluokkien lisäksi myös käyttöluokkia (ajo, ohjasajo, ratsastus) ja muuta mukavaa kuten heppa-agilityä (Sinne seuraavaksi!). Tykkään Vermon näyttelystä tosi paljon, kun se on  hyvin järjestetty ja siellä on mahti tunnelma! 

Me ekaa kertaa Vermon näyttelyssä vuonna 2008. 

Tämä oli mun ja Gamin neljäs Vermo-kerta eikä varmaankaan viimeinen! Meidän kaikki Vermon näyttelytulokset löytyy Sukupostista.

Tämä Vermon keikka poikkesi edellisistä siinä, että nyt ilmottauduin ekaa kertaa myös käyttöluokkiin eli ohjasajoon ja brittiläiseen ratsastusluokkaan. Ideana oli, että minä hoidan näyttelyluokan lisäksi ohjasajon ja Sanni ratsastusluokan.

Ratsastusluokka on ns. brittiläinen ratsastusluokka, joka poikkeaa melkoisesti tavanomaisista koulukisoista. Ensinnäkään tuolla ei ole määrättyä rataa (ihanaa, dementikko kiittää!) vaan yhteisesiintyminen ja yksilöosuus, jossa esitetään askellajit vapaavalintaisessa järjestyksessä ellei tuomari muuta päätä. Tosin kuten seuraavasta postauksesta tulette huomaamaan, tämä tuomari laittoi koko homman ihan uuteen uskoon..

Tässä poninäyttelyn sivuilla oleva teksti ratsastusluokkien arvostelusta:

Ratsastusluokkien arvostelussa 50% painotus on ponin rakenteella, liikkeillä ja rotutyypillä, ja 50% painotus ratsastettavuudella ja käyttäytymisellä. Tuomari palkitsee hyvärakenteisen, suoraan liikkuvan ja rotutyypillisen ponin, joka koulutukseltaan, tasapainoltaan ja esiintymisensä yleisilmeeltä on tehtäviensä tasalla. Kannattaa muistaa, että ratsastusluokissa kaikkein tärkeintä on, että poni liikkuu mielellään ja reippaasti eteenpäin - kaikki tuomarit rankaisevat arvostelussaan ratsukkoa, jos poni osoittaa hangoittelun tai puuttuvan eteenpäin pyrkimisen merkkejä.

Reeniä, reeniä..

Koska tiedossa oli, että oikean laukan nosto on edelleen Gamille vähän haastava, otettiin se yhdeksi treenikohteeksi. Oikeastaan se oli tärkein treenattava asia. Tietysti myös ohjastuntuman hyväksymistä treenattiin, mutta se on pidemmän ajan tavoite.

Innilän kentällä reenaamassa, lyhyt videopätkä ravista ja laukasta. Sanni ja Gamilla

Koska meillä edelleenkään ollut sitä kenttää omalla tallilla, tehtiin pari treenireissua Sannin ja Gamin kanssa naapurikunnan omistamalle kentälle. Samalla tuli hyvää lastaustreeniäkin!

Sanni on taas tapansa mukaan nähnyt enemmän vaivaa videoiden tekemisessä. Tässä kaksi Sannin tekemää videota, joissa Sanni treenaa Gamin kanssa Innilässä ennen Vermoa.

 

Sannin tekemä videokooste Innilästä. Elokuu 2012. Kameran takana huhkin (ja kommentoin) minä

 

Sannin tekemä toinen videokooste Innilästä. Tämäkin on elokuulta.

 
Treenireissuilla Sanni harjoitteli oikean laukan nostoja ravista, hyvää eteenpäinpyrkimystä (no se ei kyllä meillä ole ongelma,hih) ja mm. lisäyksiä ravissa ja laukassa. Ravissa Sanni keskittyi kevyeeseen raviin, koska harjoitusravia luokkaan ei pitänyt tulla (vaikka tuli sitten kuitenkin..)

Reissut meni hyvin ja meillä oli kivaa. Laitan tähän postaukseen kuva- ja videomatskua noilta reissuilta. Toivottavasti tykkäätte!

Alkukäynnit

Käyntiä. Huomatkaa meidän uusi, pirtsakan vihreä huopa :)

Treenin jälkeen Sanni meni ilman satulaa, minä talutin (ei mitään riskejä ennen tärkeätä kilpailua, heh)

Sanni putsaa ja puunaa

 

.. ja varustehankintoja (of course!!)

Ei kai sitä voi lähteä kansalliseen näyttelyyn ilman, että ostaa uutta varustetta! Ei tietenkään! Hööksin reissuhan siitä tuli. Tietty siinä kävi niin, että tuli ostettua "vähän" muutakin mitä piti, mm. tuo ylempänä olevassa kuvassa näkyvä vihreä huopa.

Ohjasajoluokkaa varten ostin uuden kunnollisen ajovyön, koska vanha pyörähti ravissa ja laukassa mahan alle ja oli muutenkin aika huono. Ohjasajovyöt mulla oli ennestään.

Uusi ajovyö

Uudet koulusuitset. Näillä mentiin sekä ratsastus- että ohjasajoluokka.  kuva: Laura - infinitumphotos@gmail.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Musta satulanmuotoinen huopa (roikkuu kuvassa ovessa). Tämä on oikeasti issikkahuopa, mutta ajaa hyvin asiansa koulusatulan alla. Brittiläisen ratsastusluokan varusteita koskevassa ohjeessa lukee: "Satulana mieluiten koulusatula ja satulahuopa satulan muotoinen ja värinen tai ilman huopaa."

Uudet jalustinhihnat hommasin kanssa. Jo oli aikakin! Vanhat oli aikansa eläneet ja rupuset. Ja isoin ongelma niissä oli, että ne oli venyneet, joten niitä ei ikinä saanut täysin samanpituisiksi. Mistä taas seurasi se, että paino meni aina enemmän toiselle puolelle ja sen seurauksena satula valui visoon. Niinpä päätin sijoittaa tähän ostokseen vähän enemmän ja ostaa kunnon venymättömät jalkkarit. Valitsin Hööksistä Gold Medalin nailonvahvisteiset, pehmeällä nahalla päällystetyt hihnat. Väriksi valitsin mustat, koska en vielä ostanut kaksia hihnoja. Käytän toistaiseksi samoja jalkkareita sekä koulu- että estepenkissä. Mun koulusatula on ruskea-musta ja estesatula musta, joten väri sopii molempiin.

Ostin myös ennen Vermon keikkaa uudet kolmipalat Hööksistä. Niillä mentiin sekä ratsastus- että ohjasajoluokka. Ne pitää kummaa kitinää. Toivottavasti ääni loppuu joskus..


Seuraavassa postauksessa voisin sitten kertoa itse Vermon näyttelystä. Mitä kaikkea siellä tapahtuikaan. Laittakaa please kommentteja, kysymyksiä ja postausehdotuksia tulemaan!

Kadonneen takaosan metsästys

Kirjoitanpas samaan hengenvetoon kuolainjuttujen kanssa takaosan aktivoinnista. Olen miettinyt, miten Gamillan saisi ratsastettua hieman nykyistä korkeampaan muotoon ja tasaisempaan, parempaan ohjastuntumaan. Se on lihaskunnoltaan valmis nousemaan vähän ylemmäs.

Tässä Gamilla on edestä melko hyvin, minusta hevonen saakin olla mielellään hiukan luotilinjan edessä. Gamilla on taipuvainen putoamaan liian alas ja menemään kuolaimen taakse (mikä saattaa johtua myös länkkäritaustasta). Kuvasta kuitenkin näkyy, että takaosa ei ole riittävästi alla.
(Sanni ja Gamilla, Vermon kansallinen poninäyttely, ratsastusluokka)
kuva: Sara Pajunen

Tässä takaosa työskentelee vähän paremmin. Edestä poni saisi olla kuitenkin jo vähän ylempänä.
(minä ja Gamilla alkukesästä kotitallilla)

Gamilla on vähän takakorkea. Tämän vuoksi takaosaa on erityisen huolella jumpattava.

Pelkkä kuolaimen vaihto ei tietenkään asiaa korjaa vaan on vain pieni osa ratkaisua! Olennaista on saada ponin takaosa aktiivisemmaksi ja "alle".  Miten tähän sitten päästään? Keinot on monet, tässäkin. Tässä on listaa harjoituksista, joita alamme tekemään:

Takaosaa aktivoivia ja vahvistavia harjoituksia & näkökohtia:

1. Laukannostot käynnistä
2. Laukannostot peruutuksesta (ja peruutus-ravi)
3. avot ja sulut
4. käynti-ravi-käynti -siirtymiset
5. askelen sisällä siirtymiset
6. takaosan väistättäminen laukassa ulospäin
7. kulmien ratsastaminen (sisätakajalan väistätys -> paino takaosalle)
8. nopeat takaosan väistätykset
9. istunta! (etenkään etupainoisuuteen taipuvaisella hevosella ratsastajan paino ei saa olla liian edessä, katse ei saa olla alas ja päätä tulee kannatella vartalon "päällä")
10. puomisarjat
11. kavaletit
12. mäkitreeni
13. hankitreeni 


Tässä listassa on paljon asioita, joita olen jo Gamillan kanssa joskus tehnytkin. Laukannostot käynnistä on meille vielä uusi juttu, joten niitä aletaan treenata, samoin laukannostot peruutuksesta. Tein tänään maastakäsin kahdella ohjalla peruutus-ravi -siirtymiä. Ne kyllä toimivat erinomaisesti tässä tarkoituksessa! Ihan konkreettisesti näki, miten Gamilla joutui ottamaan takaosaa alle!

Avoa on tehty vähän, sulkua ei. Ne lisätään molemmat treenilistaan. askelen sisällä siirtymisiä on tehty ja tullaan tekemään jatkossakin. Takaosaa ei ole laukassa väistätetty, mutta niitäkin kokeillaan ihan pian. Kulmia on ratsastanut melkein alusta asti Gamin kanssa. Niillä on myös kokoava vaikutus. Ne säilytetään treeniohjelmassa edelleen. Nopeita takaosan väistätyksiä otetaan myös mukaan, sekä ratsastaen että maasta. Istunnassa meidän täytyy Sannin kanssa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, ettemme nojaa yhtään eteen. Samoin katse - tuo ikuinen kiusankappale - täytyy muistaa.

Puomisarjat ja kavaletit on meillä ollut vain vähän käytössä. Niitä aletaan treenata heti, kun kenttä saadaan valmiiksi ja toivottavasti käyttöön tulee myös estetolppia. Mäkitreeniä Sanni on kokeillut Gamin kanssa pienimuotoisesti. Raviradan yhteydessä on hyväpohjainen mäki. Siinä Sanni on vähän laukannut Gamin kanssa. Noita treenejä jatketaan! Hankitreeni tulee luonnollisesti käyttöön taas talven tullen. Paljon kaikenlaista, kivaa :)  

Kahdella ohjalla maastakäsin työskentely on erinomainen tapa harjoitella esim. peruutus-ravi -siirtymisiä. Näitä teimme tänään. Toimii!

Hankitreeni on meille tuttua! Viime talvena tein Gamin kanssa paljon juoksutusta, kävelyä ja ohjasajoa hangessa.

Hankijuoksutusta helmikuulta. Tästä poni tykkäsi!




Tässä kuussa otettu videopätkä, jossa Sanni ja Gamilla laukkaa ylämäkeä raviradaltamme tallille päin. Tässä hyväpohjaisessa mäessä on hyvä treenata!

Kuolainahdistus!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla


Lupasin eilisessä postauksessani kirjoittaa seuraavaksi siitä, miten valmistauduimme Vermon kansallisen poninäyttelyn brittiläiseen ratsastusluokkaan. Suunnitelmamuutos! Pidän lupaukseni ja kirjoitan kyllä lupaamastani aiheesta. Nyt tarvitsen kuitenkin akuutisti purkuväylän kuolainahdistukselleni! Sellainen minua nimittäin on jo jonkin aikaa riivannut. Ja ohjastuntuma-ahdistus myös.

Palataanpa vähän ajassa taaksepäin..

Kuva huhtikuulta 2008 eli Gamin ratsastusten alkutaipaleelta. Tällöin käytössä oli vielä lännensatula ja kuolaimettomat suitset. Aika pian tuon jälkeen vaihdoin kuolainsuitsiin vaikka jatkoinkin lännenratsastusta Gamin kanssa. 

Aloitetaan tilannekatsaus toteamalla, että Gamilla on alunperin ratsutettu lännenratsastustyylillä. Tämä tarkoittaa sitä, että se on opetettu "pois paineelta", löysäämään alas. Totesin kuitenkin melko pian, että kouluratsastus voisi sittenkin olla enemmän Gamillan laji, koska a) se on minulle itselleni pidemmältä aikaväliltä tuttu ja b) koska Gamilla on ryhdikäs ja hyväliikkeinen poni.  Tämä siirtyminen on varmasti yksi syy, miksi tasaista kuolaintuntumaa on vaikea saada toimimaan Gamin kanssa.

Varustekatsaus - eli kokeillut kuolaimet  (nivel, kolmipala, suora)

Olen näihin päiviin asti käyttänyt Gamillalla samaa nivelkuolainta (kuva alla), jolla ratsastin sillä länkkäriä. Nyt olen todennut, että tämä on aika jättää pois käytöstä. Ei toimi, ei! Ensinnäkin se takuulla painaa Gamillan suuta ihan jo siitäkin syystä, että keskikohdassa olevat lenksut ovat aikojen saatossa kuluneet niin, että nivelet menevät "pihtiin". Gamillalla on pieni, ahdas suu. Tämän on todennut minulle Gamin hampaita hoitanut henkilökin. Se ei ole ihme, sillä Gami on ponin ja arabin risteytys. Arabeilla on tyypillisesti pieni suu ja poneilla tietääkseni yleensä myös. Eli alla oleva härveli jää nyt pois käytöstä.

Sannin tekemä video Vermon ratsastusluokasta. Tästä näkyy tämänhetkinen ohjastuntumatilanne..

Ongelma on se, että gami on alkanut paeta ohjastuntumaa ylös. Tai vaihtoehtoisesti valuu alas. Kun yritän estää sitä valumasta alas, se menee ylös. Enkä halua, että se menee pää ylhäällä jo ihan siitäkin syystä, että noin se kipeyttää selkänsä. Olen saanut hierojalta kiitosta, että Gamia on ratsastettu oikeinpäin. Haluan tehdä niin jatkossakin. Nyt se vaan pitäisi saada toimimaan myös ohjastuntumalla.

Gamillan eka kuolain länkkäriajoilta, josta luovuin vasta N.Y.T!

Hylkäsin siis Vermon poninäyttelyn ratsastusluokan alla em. kuolaimen ja hankin tuon niin usein hyväksi kehutun vermeen, kolmipalan. Tuosta Hööksin härpäkkeestä minulla ei ole tähän hätään laittaa kuvaa, mutta se on ihan normi kolmipala, jossa keskiosa on hieman soikea. Tällä lähdettiin Vermon ratsiluokkaan. Se toimi ehkä aavistuksen paremmin kuin nivel, mutta ei sekään tuntunut "meidän kuolaimelta". Nyt täytyy kyllä todeta, että en tainnut sitä itse koittaa kertaakaan ratsailta, ainoastaan ohjasajaen. Sanni meni sillä joitakin kertoja + Vermon ratsastusluokan.

Sitten lueskelin netistä muiden kuolainahdistuksen kanssa painivien kirjoituksia ja keksin kokeilla suoraa kuolainta. Meillä on yksi suora kumikuolain, joka on kyllä oikeasti näyttelykuolain. Siinä on pienet renkaat ja se on aavistuksen lyhyt. Mutta sillä lähdettiin kokeilemaan. Ikinä ennen Gamia ei ole suoralla ratsastettu. Kyseisen kuolaimen olen ostanut Vammalan kivihevosesta (iiihana liike, vaarallinen shoppailuholistille!!). Kuolaimesta löytyy kuva tästä. Tällä kuolaimella lähdettiin testailemaan radalle. Meillä ei siis edelleenkään ole kenttää (on rakenteilla!), mutta ratsastamme tallialueella olevalla raviradalla, jossa on huippuhyvä pohja. 

Sannin ekat kommentit oli, että pidätteet meni paremmin läpi. Hyvä! Gami on tuolla radalla aika energinen, joten erinomaista jos kuolain toimii sielläkin. Sanni uskalsi jopa ratsastaa laukkavedot suoralla kuolaimella. Sikäli se siis toimii! Poni vaikutti kuolaimen suuhun saatuaan levollisemmalta kuin nivelellä ja kolmipalalla. Alla on video, jossa Sanni ja Gami mennä posottaa suoralla kumikuolaimella. 

Tänään kävin kokeilemassa tuon samaisen suoran kumikuolaimen naapurikunnassa olevalla kentällä. Ei oikein toimi kouluratsastuksessa! Liian hidas kuolain! Ehkä levollisempi ja vakaampi, mutta jotenkin tuntui, että hevonen ei tuolla vastaa riittävästi. 

Tilasin Hööksiltä kaksi muuta suoraa kuolainta kokeiluun, koska tuo on joka tapauksessa aavistuksen liian lyhyt. Tilaamani kuolaimet ovat Apple mouthin suora kuolain ja suora kuolain oliivirenkailla.  molemmat tilasin 125 mm pituisina. Apple mouthin paksuus on 19 mm, jälkimmäisen 14 mm. Nämä siis testataan seuraavaksi! 

Mielenkiintoinen kuolainvaihtoehto Sprengeriltä..

Horsepron facebook-sivulla oli pari päivää sitten postaus:

"Kerro meille mikä on sinun kuolainvalintasi ja miksi? Tai kerro mitä etsit, jotain tiettyä mallia tai kokoa? Hyvillä perusteluilla voit voittaa itsellesi BR Bits kuolaimet." 

Lähetin tietenkin oitis kysymyksen: 

"Etsin hellävaraista kuolainta, joka sopisi matalasuiselle, herkälle hevoselle. Otan mielelläni ehdotuksia mallistoistanne vastaan!" 


Vastaukseksi heiltä tuli: 

"Tuiken hevoselle suosittelemme Sprenger Flex Control uutuutta joka ei pistä matalaankaan kitalakeen ja on hevoselle todella mukava ja miellyttävä. Saadun palautteen mukaan myös tuntuma hevoseen tällä kuolaimella on poikkeuksellisen hyvä tai tarkka. http://www.horsepro.fi/tuote/18682/"


Minähän innostuin tästä oitis! Tuo kuolain vaikuttaa tosi kiinnostavalta ja lupaavalta. Tahtoo kokeilla!! Mutta kun kysyin, onko ko kuolain hyväksytty koulukisoissa, he vastasivat: 

"Tuo on vielä selvityksen alla. Periaatteessa pitäisi olla, mutta vahvistusta FEI:ltä odotellaan." 

Eli viimeistään, kun vahvistus tulee, haluan tilata tuon ja kokeilla. Maltankohan odottaa siihen saakka..? Kauankohan tuossa kestää..? Tuo kuolain voisi olla tavallaan suoran ja nivelen välimaasto. 

Toinen vaihtoehto voisi olla lukkonivelkuolain, jossa nivelosa ei taitu liikaa vaan tavallaan lukittuu. Sellaisen löysin Viljar Shopista. Eli kyllä tässä vielä vaihtoehtoja on. Ja lisäksi Sprengerillä on mielenkiintoisia, hevosystävällisiä niveliä ja etenkin kolmipaloja, jotka voisin myös kokeilla.

Ongelma näkyy tässä..

..vaikka pieniä pätkiä menee kyllä ihan hyvinkin!

Tämän lisäksi..

.. aion lähiaikoina juoksuttaa Gamillaa pitkästä aikaa kumppareilla muistuttaakseni sille mikä se oikea tapa liikkua taas olikaan. Samoin voisin hakea ohjastuntumaa maastakäsintyöskentelyllä. 

ps. Kahden viikon päästä Gamin ja Sannin ekat koulukisat! Kääks! sitäkin suuremmalla syyllä pitää alkaa työstää näitä juttuja. 

The Vermo Weekend - Part I (ohjasajoluokkaan valmistautuminen)

Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty - tai jotain

Kansallinen Poninäyttely Vermon raviradalla häämötti kalenterissa kohdassa 18. ja 19. elokuuta. Olen ollut siellä Gamillan kanssa aiemminkin, voisi jo melkein puhua perinteestä meillä. Viime vuosi jäi väliin, joten nyt oli ihan pakko päästä taas! Vermon näyttelyssä on aina tosi kivaa, siellä on hyvä tunnelma ja se on hyvin järjestetty. Tykkään siitä, että Vermossa kaikki tuntuu puhaltavan yhteen hiileen. Siellä neuvotaan ja autetaan. Paikka on upea ja puitteet hyvät. Ja tietenkin se, että paikalla on paljon poneja, lähes 500, on jo oma lukunsa.

Aiemmin olen osallistunut Vermossa Gamin kanssa näyttelyluokkiin sekä Hippoksen kehään. Tänä vuonna ajattelin kokeilla jotain uutta. Siksipä ilmoitin itseni Gamin kanssa ohjasajoluokkaan ja Sannin ja Gamin ratsastusluokkaan. Ja ei kun treenaamaan!

Ohjasajoa reenaamassa

Näyttelymeiningit on meille Gamillan kanssa jo niin tuttua hommaa, ettei meidän tarvitse niitä oikeastaan enää treenata. Heinäkuun alun Hovin ratsutilan Show- ja myyntinäyttely toimi meillä näyttelykertauksena.  Ohjasajossa sen sijaan emme ole ikinä kisanneet (kumpikaan!), joten sitä oli tietenkin treenattava.

Olen opettanut Gamillalle ohjasajon noin vuosi sitten, kun se asui vielä Hovin ratsutilalla. Halusin kokeilla sen kanssa jotain uutta ja toisaalta mielessä siinsi - ja siintää edelleen - ajaminen sen kanssa kärryillä. Meidän aiempia ohjasajoon liittyviä postauksia voi lukea tästä.

Yllä olevassa videossa treenaan ohjasajoa Gamin kanssa uudella ohjasajovyöllä nykyisellä tallillamme Laukon Equitailissä. Vanha vyömme oli kerta kaikkiaan sopimaton kapistus hommaan. Se oli vanha ja ruma mitäliemateriaalia oleva juoksutusvyö, joka ravissa ja etenkin laukassa kierähti ponin vatsan alle. Eihän sellaisen kanssa voi Vermoon lähteä brittituomarin (Pat Renwick) silmien eteen! Ostin tämän nykyisen Hööksiltä. En sitä kuitenkaan pelkästään tämän yhden kisan takia ostanut. Treenaan Gamin kanssa muutenkin maastakäsin ohjasajaen koulujuttuja. Ja tästä tulee joskus aikoinaan Gamin varsan opetusväline..Eli yllä olevassa videossa meillä on uusi ohjasajovyö eka kertaa testikäytössä. Vyö on ruskeaa laadukasta nahkaa ja tuntui heti paljon paremmalta kuin entinen vyö. Se pysyi myös hyvin paikoillaan tynnyriponilla. Hyvä ostos siis!

Gamin kanssa ohjasajo ravissa on hyvää kuntoilua. Monasti kyllä teen niin, että seison vähän sivulla jolloin pääsee vähemmällä juoksemisella, mutten tiedä onko se kisoissa sallittua.

Videokaappauskuvia ohjasajotreenistä. Kuten kuvasta näkyy, meillä ei ole vielä kenttää. Tulossa on..

Dementikko opettelee rataa..eli ohjasajoluokan opettelua

Ohjasajoluokan säännöt ja radan voit katsoa Vermon poninäyttelysivuilta. Tiivistäen voin kertoa, että radassa on

- pysähdys, terveys (alussa ja lopussa)
- käyntiä
- ravia
- pääty-ympyrät ravissa

Eli ei mitään kovin vaikeaa. MUTTA: ohjasajaminen isolla ponilla, jolla on isot askelet ei ole niin helppoa miltä se näyttää. Settiksen kanssahan voit itse kävellä kun poni ravaa. Gamillan kanssa se ei onnistu vaan minun on  juostava. Ja juoskaapa kädet ylhäällä JA ohjastuntuma säilyttäen! Plus minä hatarapää inhoan ratojen opettelua. Radat on minulle jonkinlainen ongelma. Keskityn niin hevoseen ja ratsastukseen (tai ajamiseen), että kaikki muu katoaa ympäriltäni. Ja myös päästäni.  

Vermon ohjasajoluokan rata kaikessa yksinkertaisuudessaan

Ohjasajoluokassa tulisi olemaan sekä yhteis- että yksilöosuus. Yhteisosuus ei tulisi olemaan meille ongelma. Gamilla on aina toiminut hyvin porukassa. Sitä ei juuri haittaa, vaikka muita tulee kentälle tai lähtee sieltä pois. Tai menee ohi. Tai oikeastaan mitä tahansa.

Yksilöosuutta varten harjoittelin rataa läpi muistaakseni kolmena kertana, joka kerta useamman toiston. Gamilla tuntui ihan hyvältä. Ötökät ja minun muistini tuntuivat olevan suurin riesa tässä hommassa. Pysähdykset ovat vielä vähän keskeneräisiä ja paikallaan seisominen on haastavaa, mutta siitä huolimatta lähtin lepposin mielin kokeilemaan ohjasajoluokkaa. En siis ajatellut missään vaiheessa, että meidän pitäisi se voittaa. Elämäni ei millään lailla menisi radaltaan, vaikka tulisimme vikoiksi. Minulle riittäisi, että a) muistan radan (paha!), b) Gamilla olisi rento ja rauhallinen c) että menisimme oman tämänhetkisen tasomme mukaisesti. Ratsastusluokka olisi tänä vuonna meille tärkein juttu Vermossa. Mutta ohjasajoluokkia ei Suomessa juuri ole, joten olihan tämä tilaisuus käytettävä, kun sellainen eteen tuli.  Ohjasajoluokka olisi myös mainiota treeniä ratsastuskisoja varten. Tämä jos mikä vaatii ponilta rauhallisuutta. Ohjasajossa hevosen on oltava hyvin kuulolla. Myös Gamillan kaltaiselle vähän epävarmalle hevoselle ohjasajo on erinomaista treeniä, sillä siinä sen on uskallettava mennä ihmisen edellä kuitenkin ohjastajan määräämään suuntaan ja halutulla vauhdilla. Suosittelenkin ohjasajoa kaikille hevosille ja poneille ikään katsomatta. Se on myös kivaa vaihtelua ratsastukselle. Ja hepat näyttävät tykkäävän siitä.

Tämä ohjasajoluokkaan valmistautumisesta. Seuraavaksi kerron miten valmistauduimme Sannin ja Gamillan kanssa Vermon näyttelyn ratsastusluokkaan - brittiläiseen sellaiseen.

ps. Laittakaa ihmeessä kommentteja, kysykää ja ehdottakaa aiheita ettei tämä mene ihan yksinpuheluksi! 

Hovin ratsutilan Show- ja myyntinäyttely

Vanhalle kotitallille näyttelyyn

Minä hatarapää unohdin lähettää tämän postauksen näyttelyn jälkeen kuten piti, mutta laitanpa sen nyt näin jälkikäteen.

2.7. koitti päivä, jota me entiset Hovin ratsutilan kävijät olimme valmistelleet pitkään ja hartaasti. Järjestimme nimittäin porukalla Show-ja myyntinäyttelyn, jossa oli näyttelyluokat kaikille roduille (ja myös sekarotuisille hevosille ja poneille) ja jossa samalla oli esillä Hovin ratsutilan myytävänä olevat hevoset. Itse olin tehnyt paljon hommia näyttelyn eteen ja vastannut muunmuassa näyttelyluettelosta ja tapahtuman mainostamisesta. Olikin aivan mahtava palkinto meille talkoolaisille, että näyttely onnistui kaikin tavoin yli odotusten ja yleisöä tuli runsaasti paikalle. Sää oli mahtava mikä osaltaan teki tapahtumasta onnistuneen.

Näyttelyvalmistelut vanhan kaavan mukaan

Tein tälläkin kertaa näyttelyvalmistelut kuten yleensäkin eli edellisenä iltana pesin ponin. Tällä kertaa oli Sanni apuna. Letitimme hännän ja harjan. Käytän kumilenkkejä. Olen toistaiseksi tyytynyt pitämään niitä riittävän hyvinä enkä ole lähtenyt ompelemaan lettejä. Ehkä joskus kokeilen ompelemistakin. Häntään laitoimme pistelin suojaksi. Tosin jouduimme kuitenkin tekemään häntäletin vielä näyttelypaikalla uudelleen..Yöksi ponille laitettiin loimi päälle suojaamaan likaantumiselta ja karsinan oveen lappu, ettei ponia saa viedä aamulla ulos ettei se likaa itseään.

Näyttelypäivän aamuna olimme Sannin kanssa ajoissa tallilla valmiina lastaamaan ponia ja tavaroita. Koska olimme molemmat näyttelyissä myös toimihenkilöinä, piti meidän ehtiä näyttelypaikalle jo ennen kanslian aukeamista.

Lastaaminen ei mennyt ihan yhtä sujuvasti mitä se on viime aikoina mennyt. Tosin se ei tullut yllätyksenä. Osasin odottaa pientä haastavuutta uudelle tallille muuton vuoksi. Gamilla kun on nyt kovasti huudellut kaverinsa Margen perään aina kun on ollut siitä erossa. Pientä huutelua tulikin heti lastaamisen alussa. Tein lastaamisessa käyttämäni normijutut eli pyrin pitämään ponin jalat liikkeellä ettei se jämähdä sillalle. Sen oli mentävä joko eteen tai peruutettava mutta paikalleen ei saa jumiutua.  Muutaman kerran jouduin peruuttamaan ponia, mutta lopulta lastaus lähti etenemään ja poni päätti tulla traileriin. Ehdin kyllä jo vähän pelästyä, että meiltä jää koko näyttelyreissu väliin. Jouduin kokoamaan itseni, sillä jo alan ajatella ettei lastaus onnistu, se ei varmasti myöskään onnistu! No loppu hyvin kaikki hyvin. Pääsimme matkaan. Ajomatka oli vain vartin verran. Gamilla oli kovasti ihmeissään kun tulimme vanhalle kotitallille, josta olimme kuukausi sitten muuttaneet. Vielä kun viereiseen karsinaan oli laitettu sen vanha tarhakaveri Repe, oli tässä kaikessä ilmeisesti vähän liikaa ponin päälle ja se oli karsinassa melko levoton. Poni rauhottui selvästi kun lopulta pääsimme itse asiaan eli näyttelykehään. Näyttelyjutut ovat sille tuttu juttu ja se käyttäytyi kehässä oikein hyvin.

"Hopee ei oo häpee"

Gamilla sijoittui luokassaan toiseksi mihin olin ihan tyytyväinen. Olin suoraan sanottuna helpottunut, ettemme voittaneet, sillä olin todella kuuma ja kentällä oli hirvittävästi ötököitä. Lisäksi olin itse nukkunut edellisenä vain muutaman tunnin, joten olin aika puhki. En jaksanut oikein juosta kehässä joten Gamilla ei siksi esittänyt parasta mahdollista ravia. Mutta ihan hyvät arvostelut saimme ja meillä oli KIVAA, mikä on tärkeintä. Tämä oli kuitenkin epävirallinen näyttely, joten sikäli sillä ei meille hirvittävästi merkitystä ollut. Kunhan nyt pääsimme mukaan oman ex-tallimme jäähyväismittelöihin :)     

Valmiina traileriin lastattavaksi!
kuva: Sanni

Traikussa! Ja näyttelymatka alkaa! 

Häntäletti vielä ok ja paketissa! Tietysti se piti perillä hinkata karsinassa niin, että Sanni sai letittää sen uusiksi. Sama juttu uuden loimen kanssa: tässä vaiheessa vielä puhdas, karsinassa ei enää niin puhdas - eli pesuun meni!

Kehässä arvosteltavana. Gami tietää nämä hommat jo hyvin. 

Kehässä

Poseerausta kehän jälkeen

Iso-Gee ja Sanni